"Ei se kotona osaa"

Meille iski ihan kunnolla joku "Ei se kotona osaa" -syndrooma, sillä en vaan kertakaikkiaan saanut niitä seuruita onnistumaan. Hulda meni etuosasta matalaksi, ja yritti jostain sivusta saada kurkittua pitääkseen katsekontaktia. Kun kolmannenkaan kotitreenikerran jälkeen ei hommaan tullut tolkkua, kiirehdittiin Annen valvovien silmien alle katsomaan mikä hommassa mättää. Olin jo laittanut videota Annelle aiemmin, ja sama toistui (joskin lievempänä) kun kotona: Mulla vauhti tyssäsi "virittelypyörimisen" jälkeen juuri siinä kohdassa, kun otan Huldan seuraamispaikkaan ja on tarkoitus lähteä liikkeelle. Se sitten taas on omiaan syömään koiran virettä, ja saamaan sen muutenkin hämilleen ja epävarmaksi kun vauhti yhtäkkiä stoppaa lähes kokonaan.

Syy tähän on se, että mua välillä alkaa huimata ihan tolkuttomasti, eilen kertaalleen jopa melkein kaaduin, mutta Hulda sinnikkäästi yritti seurata vaikka mä hoipuin vähän minne sattuu. Mutta se seurasi, kun mä en himmannut vauhtia. :D Kokeiltiin siis myös toisenlaista liikkellelähtötapaa, jossa mua ei ala pyörryttää.

Perusajatus on se, että kun teetetään joku tosi helppo temppu, jossa koiralle tulee hyvä fiilis ja itsevarmuus siitä, että se osaa. Siitä sitten napataan koira mukaan seuraamiseen, edelleen siinä hyvässä ja itsevarmassa fiiliksessä. Mä siis ensin vähän innostan Huldaa ja pyydän sen nopeasti käsiavulla istumaan. Käsiavulla siksi, että temppu aivan varmasti onnistuu ja Hulda istahtaa nopeasti ja jää innokkaasti odottamaan, että mitä sitten. Nythän ei harjoitella istumista, vaan luodaan oikeaa mielentilaa tulevaan seuraamiseen.

Istumisesta heti nopeat kehut, jotta koira tietää olleensa oikein taitava, ja siitä sitten lähdetään seuraamiseen niin, että mä lähden vähän kuin poispäin koirasta. Silloin myös namikäsi lähtee karkuun ja koiran tulee mielenkiinto saalistaa sitä, eli aktiivisesti hakeutua seuraamispaikkaan. Seuratessa (edelleen lyhyttä matkaa) kehut ovat aiempaa rauhallisempia, mutta loppua kohden voimistuvia. (Hyvääää, taitavaaaa, mahtavaa!). Loppuun kädellä nopea ohjaus istumaan, josta superkehut ja palkan saalistaminen.

Tämä onnistui tosi hyvin, joten kotona sitten treenaillaan tällä tavalla, sekä myös sillä alkuperäisellä tavalla ainakin silloin, kuin ei ohjaajaa huimaa niin perkeleesti. Lisäksi aloitetaan taas harjoittelemaan kiertämistä, kun siitä Hulda on kovasti aiemmin tykännyt. Kun on kiertämistä ensin vahvistettu sellaisenaan, voidaan istumisen sijaan tehdä aktiivisempi merkin (tai jonkun muun) kierto ja napata koira siitä suoraan seuraamiseen. Kierron täytyy kuitenkin olla varma, ja sellainen josta koira innostuu. Jos tulee joku OHO-tilanne ja kierto on epävarma, niin siitä ei ikinä lähdetä seuruuttamaan.

Hulda teki eilen yhden tosi hienon korjausliikkeen, kun lähdettiin istumisesta seuraamaan. Hulda hojaantui puoli metriä sivuun, josta se todella hienosti yhdellä sivusuuntaisella harppauksella siirsi koko kroppansa oikeaan seuraamispaikkaan. Jotain on siis jo opittu!

Hulda ja ystävänsä Hifi parin päivän
takaisilla hippaleikeillä. :)