lauantai 23. elokuuta 2014

Fyssarilla ja ortopedillä

Fysioterapia
Kaksi viikkoa sitten saatiin arvio Elmon kipuilusta, jotta on mahdollista, että kipu johtuu lonkasta. Tuttu ell katsoi myös kuvia (mutta ei siis nähnyt koiraa) arvioi kuvista, että ei sitä kipua poiskaan voi sulkea, mutta harvemmin porokoirankokoisilla tällaiset lonkat vielä suuremmin oireilee. Syötiin siis Metacamia 2 viikkoa ja eilen aamupäivällä mentiin fysioterapeutille, edelleen kipulääkittynä.

Elmo aristi takapäätään aivan valtavasti. Varsinkin oikeaa takareittä. Siihen ei voinut koskea oikein mitenkään päin, kun Elmo veti jalan kippuraan, jalka alkoi täristä ja Elmo vinkua. Alunperin kuvannut eläinlääkärikin tuli Elmoa kurkkaamaan, ja totesi että on paras lähteä jatkotutkimuksiin muualle. Alunperin oli ollut puhetta ortopedille menosta, jos vaiva ei helpota, mutta eilen esitettiin myös mahdolliseksi tarvetta neurologille.

Kotona Elmo ei aristanut jalkaa koskettaessa ihan niin paljoa, mutta aristi kuitenkin. Varmaankaan kun koti on tuttu paikka eikä jännitä, ja ehkä omaan ihmiseen luotetaan enemmän kuin vieraaseen. Omituista asiassa oli, että liikkeessä ei näkynyt juuri mitään, mikä vastaisi noin kovaa aristusta. Takaosan liike oli hieman jäykkää ja taka-askel vähän lyhyempi, ja peitsaustakin esiintyi, mutta ne olin yhdistänyt aiemmin löytyneeseen selkäjumiin. Takareiden aristuksen nähtyäni olisin olettanut koiran olevan vähintään jalaton.

Ortopedillä
Soitin siis taas kerran Hattulaan Univetin eläinsairaalaan, ja saatiin aika toivomalleni lääkärille jolta löytyy myös ortopediaosaamista (ja jolla olen käyttänyt muitakin koiriani. Ja jota myös tuttu eläinlääkäri suositteli).

Ensin katsottiin liikkeet, joista lääkäri heti näki vikaa takapäässä, enemmän oikealla. Kopeloimisella saatiin aikaan surkeaa uikutusta ja kiljumista - voimakasta kipua -, joten ei muuta kuin koira nokosille ja röntgeniin. Tällä kerralla kuvattiin polvet ja lonkat. Lisäksi lääkäri teki joitakin lonkkatutkimuksia, joita tehdään rauhoitettuna (mm. ortolanitesti, mitä se ikinä sitten käytännössä onkaan).

Polvet olivat sentään kunnossa, mutta ne lonkat. Sieltä tuli hyvin varma vastaus, että kipu johtuu juuri lonkista. Pelkät lonkkakuvatkaan kun eivät aina kerro kaikkea, ja eri koirat oireilevat samoillakin "lonkkakirjaimilla" eri tavoin. Arvio lonkista oli D/C (mitenpäin ne ilmoitetaan? Oikea siis kuitenkin huonompi). Nivelrikkoa ei vielä ole, mutta lonkkamaljan pinnassa on jo jotakin tiivistymää tms. mikä kertoo siitä että jo nyt lonkka on rasittunut väärällä tavalla. Muuten lonkat ovat vain todella löysät ja lonkkamaljat matalat.

Kaikkien tutkimusten yhteenvetona kipu siis pystyttiin varmaksi osoittamaan lonkkiin. Sieltä tulee se huono liikkuminen, peräpään säikkyminen ja yleinen kipuilu. Ja ne kaikki fyssarin löytämät lihasjumit.

Ennuste ja hoito
D/C lonkat porokoiralla, ei kuulosta kovin pahalta, vai? Ennuste kuitenkin oli aika karu, ja toki arvostan että asiat sanotaan suoraan eikä elätellä turhia toiveita.

- On mahdollista, että kun kipulääkkeen voimin saadaan rakennettua Elmolle vahvat lihakset, se voi vielä pärjätä ilman kipulääkettä.
- On myös mahdollista, että kipulääkettä tullaan tarvitsemaan aina (ja silti kuulemma voidaan pärjätä lääkittynä vanhaksi asti).

Kipulääke vaihdettiin nyt toisenlaiseen (Previcox) ja lisäksi aloitettiin sarja Cartrophen-pistoksia. Seuraavat kaksi viikkoa pitää levätä, ja kävellä hieman vain hihnassa. Käsitin, että lonkassa on nyt nivelkapselin tulehdus, jonka pitää tietysti antaa ensin parantua. Sen jälkeen kipulääkkeen voimin (ja tarkoittaa siis niin, että kipulääke todella mahdollistaa oikean liikkumisen, eli sitä tarvittaessa vielä vahvistetaan jos tarve vaatii) aletaan rakentaa lihaksia. Sitten joskus, kun lihakset ovat oikeasti hyvät, voidaan kokeilla eloa ilman kipulääkettä. Nyt takapään lihaksisto on jo hieman puutteellinen vääränlaisen liikkumistavan vuoksi.

Lisäksi lääkäri suositteli vesimattoa, ja tietysti säännöllistä huoltoa fysioterapeutilla muutenkin. Elättelen toiveita, että se 2,5 viikon takainen humpsahdus sängyn ja seinän väliin olisi nyt syy miksi lonkat ovat noin ärtyneet. Ei ne toki siinä rytäkässä rikki ole menneet, ja lihaksisto kertoo kyllä että ovat vaivanneet pidempään, mutta tämä pahin kipuilu alkoi sen jälkeen. Kuten äitini vertasi omaa nivelrikkoista polveaan: Se on oireeton, mutta annas olla se yksi kerta kun polvi saa vähän osumaa, niin sillä ei hetkeen sitten kävellä ollenkaan.

Varmaan jotakin ajatuksia jäi nyt kirjaamatta, mutta eiköhän tässä tekstiä vielä saada sivukaupalla kun omat ajatukset saa järjestykseen.

2 kommenttia:

Kati Pohjoisvirta kirjoitti...

No voi ei, harmillisia uutisia Elmosta. Tuntuu jotenkin että sulle tulee nämä huono-onniset koirat, tai sitten vaan havaitset muita herkemmin jos jotain on vialla. Toivottavasti Elmolle saataisiin vielä kivuton ja kipulääkkeetön loppuelämä.

Vonotus kirjoitti...

Mä uskon, että kun ne lonkat on vähän kehnot, niin ne on nyt ärtynyt siitä kun vähän humpsahti tuonne koiransängynrakoon. Ja uskon, että kun nyt kunnolla kuntoutetaan ja tiedetään missä mennään, niin hyvä siitä vielä tulee. Tavoite on kipulääkkeetön elämä tietysti. :)