keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Vaikeuksien kautta voittoon?

Oiva siis sai maanantaina vain aamukortisonin, ja myöhään illalla se oli kärttyinen Elmolle joka yritti nukkumaan samalle pedille. Yöllä tulikin sitten jo suuri lammikko oksennusta ja aamupäivästä Oiva oli todella huonovointisen näköinen, vaikkei oksuja enempää tullutkaan. Ei taida olla mitenkään mahdollista että kortisoniannoksen lasku olisi voinut vaikuttaa mihinkään suuntaan niin nopeasti. Soitin kuitenkin aamusta hätäpäissäni eläinlääkärille että mitäs nyt. Saatiin ohjeeksi nostaa kortisoni takaisin 10mg/vrk, kun ehti vain yksi päivä mennä 5 mg:lla. Ja sitten katsotaan huomiseen (eli tätä kirjoittaessa siis tänäpäiseen) ja mennään tarvittaessa näytille.

Illan mittaan Oiva alkoi kuin ihmeen kaupalla piristyä, leikki Elmon kanssa ihan tohkeissaan, mitä se ei ole tässä pariin viikkoon ihan kamalasti harrastanut. Annoin silti iltakortisoniannoksen, kun Oivan tapauksessa mun perstuntuma kuitenkin on, että näillä annoksilla jotka eivät vielä mahdottoman suuria ole mielummin viikko enemmän kuin liian vähän. Muutama päivä mennään nyt vielä sitten suuremmalla annoksella, ja yritetään laskua sitten uudelleen. Tuo Oivan voinnin takapakki oli kuitekin nopea ilmestymään ja myös parantumaan, etten usko kortisonilla olleen siihen vaikutusta, vaan se nyt vaan oli sattumaa. Mitä lie tonkinut tuolla pihalla. Sehän saattaa siellä saada vaikka hiiren kiinni ja syödä ilman että mä tiedän asiasta.

Nyt siis ei onneksi ole tarvetta lääkärireissulle. Pitkästä aikaa Oiva meni ulos aamulla, ja viihtyi siellä muutenkin kuin vain asioillaan käymässä. Leikki vähän Elmon kanssa (vaikka Elmo taisi olla se riehaantuneempi ja onnellisempi osapuoli kun sai kaverin pihatouhuihin). :)

EDIT:
Lisätäämpäs kuvia. Poden kotona sairaslomalla, mutta oli niin hieno ilma että jaksoin hetken tönöttää tuossa pihassa katselemassa koirien sinkoilua. Tai Elmo enimmäkseen sinkoili.













Ei kommentteja: