perjantai 14. maaliskuuta 2008

Kastrointi

Otto sitten kastroitiin eilen. Kävi vähän nopeaan koko homma. Päätös kastroinnista oli tehty kyllä jo aiemmin, mutta eilen kun menin kyselemään leikkausaikaa saatiinkin se heti samalle päivälle. Aluksi Otto ei olisi halunnut nukahtaa, jännittäjillä kun se kestää yleensä kauemmin. Toimenpiteen jälkeen lääkäri kantoi eteeni koiran jota ei huvittanut herääminen. "Täällä nyt koisataan koko rahan edestä", tuumi Otto.

Heräsihän se siitä sitten aikanaan ja kannoin Oton kotiin. 20 kiloa vetelää koiraa painaa suunnilleen vähintäänkin 100 kiloa. Hanna onneksi tuli availemaan meille ovia. Kotona herra koisasi koko illan eikä valitellut ollenkaan. Nukkumaanmeno tuotti kuitenkin päänvaivaa. Oton tötterö estää Ottoa nuolemasta haavaa, mutta entäs Ruu? Otolle housut jalkaan (sovitettiin parit kappaleet jotta mieluiset löytyi) ja unille. Otto kuitenkin herätti mut tunnin välein yöllä kun housut valuu vaikka ne oli hienosti jeesusteipillä kiristetty.

Kolmen aikaan yöllä luovutin ja otin Oton housut pois ja vaihdoin ne kauluriin. Ruu teljettiin ulos makuuhuoneesta jottei se nuole Oton haavaa. Nyt Otto vinkui taukoamatta. Istualleen, pää riipuksissa ja lopulta väsyneenä makuultaan. Tuli sitten mieleen että sattuuko siihen...?

Mitä vielä, lähdettiin seitsemän aikaan ulos, ensin yksin Oton kanssa, ja kaulurista vapauduttuaan sillä ei ollut mitään hätää. Ulkona se koitti juoksennella ja loikkia ja sitä piti oikein hillitä että pysyy vähän aisoissa eikä rieku. Ruun ulkoilun jälkeen piti taas miettiä että mitä kummaa Otolle keksii kun se on niin vikkelään kokoajan nuolemassa haavaansa, ettei sitä pysty vahtimaan vaikka vapaapäivällä olenkin. Kaulurista tulee maailmanloppu ja housut valuu huonosti haavan päälle.

Sidetaitos ja teippiä. Ensin pyydystetään äärimmäisen epäluuloinen koira. Sitten vauhdissa koitetaan teipata sidetaitos jalkoväliin, ja lopulta katsotaan koiraa joka esittää marttyyriä ja makaa lattialla takajalat oikosenaan. "Mä en voi! Mullon tää teippi täällä, KATO VAIKKA!". Siihen se jäi makaamaan kun ei voi liikkua. Jos se huomasi että sitä katsotaan, se nosti jalkaansa ylös jotta kaikki näkevät hänen kidutusvälineensä sidetaitoksen ja teipin...

Nyt toistaiseksi kaikki näyttäisi olevan hyvin. Kipuja ei tunnu olevan, haava on siisti ja Otto hyväksynyt ainakin osittain moisen teippivirityksen jalkovälissään.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kuvia!1

Voi Ottoa, kaikkeen se joutuu ;) Lilyltä terkkuja :)