Agitreenit: Oiva kaahaa ja rakastaa ihmisiä

Tämmöstä tänään. Oivalla oli vauhti päällä heti alkuunsa. Vähän se tuppas oleen kierroksilla, ja sen mielestä Päivi oli ihana, jä välillä se karkasi tarkistamaan saako sieltä jotain nakkia. Mutta pääasiassa se kyllä meni tosi hienosti. Putkisuoralla mä olin taas auttamattomasti kilometrin jäljessä. Mutta putkiin se sujahteli vauhdilla, se ei tänään ollut ongelma.

Loppua kohden alkoi napero vähän väsyä, on ollut kaikenlaista ohjelmaa viimepäivät ja on tuntikaupalla ollut leikkihetkiä muiden koirien kanssa. Päivin kanssa kuitenkin puhuttiin, että kamalan hyvin se tekee hommia kun pitää muistaa että se on kuitenkin vasta 8kk just täyttänyt.

Haisut vie välillä junnua menessään, varsinkin pihalla. Odotettavissa saattaa olla piakkoin vähän taantumaa murkkuiän merkeissä, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Tänään ei kyllä Oivan osalta ollut minkäänlaista ongelmaa, mä itse joissakin kohdissa missä pitäis tajuta odottaa koiraa hosun, koska yleensä mä kuitenkin olen myöhässä. Eli alan sitten hosumaan ja kiirehtimään joka mutkassa.

Toi eellä ja Oiva perässä!
29.12.2012

Oivis ja tokoreenit

Tänään oli hallitokotreenit. Olis ollut paljon helpompaa jäädä rypemään itsesääliin ja ikävöidä Ruuta. Olla menemättä kun nämä on ne treenit jotka olin nimenomaan Ruulle ajatellut. Mutta ketä se hyödyttäisi? Ruu ei enää takaisin tule, vaikka miten tahtoisin.

Mulla ei ole Oivalle myöskään minkäänlaista suunnitelmaa tokoilun saralla. Tykkäähän se tokoilla ja touhuta, mutta en oikein saa mitään järkevää ja suunnitelmallista aikaiseksi. Eikä ole aina niin tarkkaa miten se liikkeitä tekee, joten olkoon nämä nyt sitten yleiset puuhastelu- ja hallintatreenit vaikka sitten agilityä ajatellen. Tai meidän keskinäistä puuhastelua varten.

Ja mukavaahan meillä oli, ei sillä. Mutta kieltämättä melkoisen haikea fiilis.

Aloitettiin muistuttelemalla mieleen sivulletuloa. Se oli nakin avulla ihan helppo homma, mutta nakki-imutus-seuraaminen muistutti lähinnä kenguruloikkaa. Siitäkin huolimatta että nakki oli ihan sopivalla korkeudella ettei siihen olis tarvinnut yhtään loikkia.

Otettiin muutama putkeen lähetys, kun ei voitu vastustaa kiusausta. Oivan mielestä se oli siiiistii! :)

Epämääräinen lajitelma erilaisia istualtaan odottamisia ja muutama luoksetulokin. Istu-maahan-istu hinkutusta. Oivalla ei ole aavistustakaan mitä sana "maahan" tarkoittaa, mutta harjoitellaan. Käsimerkillä menee ihan hyvin, ja jopa pysyy siellä jonkun aikaa.

Otettiin oikein rivissä isojen koirien kanssa paikallamakuukin. Joskin seisoin metrin päässä Oivasta ja työnsin sen kitaan nakkeja tiuhaan tahtiin. Pari kertaa se nousi ylös, mutta ihan hirmu hyvin meni silti mun mielestä. Eikä niinkään se että mitä osataan ja mitä vielä ei, vaan se että Oiva yrittää ja tekee innokkaasti. :)

Loppuun vielä palkaksi pari putkeen lähetystä ja leikkimistä.

Oivan Joulu

Oiva aamulenkin jälkeen. Käytiin metsässä ja ihmeteltiin vastaatulevia kolmea hevosta kuskeineen.
Metsälenkin jälkeen on hyvä ottaa torkut Sammakon kanssa, ja jännittää miten kiltti onkaan tullut oltua.

No tosi kiltti, lahjoja on kokonainen kasa!

Oiva harjoittelee lahjojen avaamista.

Käkättävä koira on jo saatu ulos paketista.

Vihreä virkattu pupu.

Ja seuraavan paketin kimppuun!

Oivalla niin Ruu-ukin ilme... *niisk*



Oivis ja joululahjakärmes joulupäivänä



Oiva ja pupu

Oiva ja käkättävä koira -video

Lepää rauhassa Ruu

Hetkellisesti näytti taas hitusen paremmalta, mutta Gabapentinin lopetus kertoi karua kieltään. Ruu liikkui taas jäykästi. Vaikka tuskimpa tuo selkäkipu sitä yksinään noin huonoon kuntoon vei. Ihotulehdukseen ehdittiin vielä viikonloppuna vaihtaa rajummat antibiootitkin. Eilen ei kuitenkaan enää puruluu maistunut ja parina viimeisenä iltana se ei kömpinyt enää edes sänkyyn viereen, kuten sillä oli aina tapana tehdä.

Ikävä on suunnaton, mutta eläinlääkärin kanssa päädyimme tänään siihen, että Ruun on aika päästä pois. Vahvemmilla kipulääkkeillä olisi vielä voitu yrittää kitkuttaa, mutta mielestäni Ruu ansaitsi parempaa. Parempaa kuin kyyhöttää pää riipuksissa. Väsyneenä.


26.11.2005 - 17.12.2012

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi, muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli. Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa, minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa. Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi."

Oiva-Ohjus aksaa

Pävän sana oli täysiä. :)

Eka rata. Vaikka mä olin 3 ja 4 esteen välissä jo menossa, kun Oiva tuli ulos putkesta, niin se oli paljon ennen mua seuraavalla putkella. 5. putki taas välillä vähän tökki, joten otettiin väliin myös pelkkää putkelle lähetystä. Mutta koska mä siis olin hädintuskin muurilla kun Oiva oli jo ihan muualla, niin se lähti katsomaan olisko Päivillä tällä kertaa jotain herkkuja. :D Sinänsä meni tosi hyvin, että vaikka kuinka pinkosin naama menosuuntaan, saatoin luottaa että Oiva hyppää matkalle osuvat esteet, eikä sitä tarvinnut olla vierestä ohjaamassa että se hyppää. Esteet toki siis vain 20cm korkeita, mutta silti.

Ensin mustilla numeroilla merkatut esteet. Mä ehdin tehdä tasan ekalla esteellä ohjauksen, kun Oiva jo pinkoi täyttä häkää namialustalle joka oli 3. esteen jälkeen. No, mikäs siinä: Täydellisen nopea suoritus ja esteetkin meni ihan oikein. Harmi ettei sillä ollut mitään tekemistä ohjauksen kanssa... :D

Toiseen suuntaan oranssilla merkityt esteet. Esteiden kulmaa vähän pienennettiin, eli enää siitä ei päässyt suorassa linjassa pinkomaan läpi. (En vain jaksanut lähes samaa raapustaa uudelleen.) Nyt Oiva koitti oikaista, vaikkei namialustaa ollut. Mutta kun Päivi oli siellä! Tein sitten ihan sillätavalla että palkkasin sen vauhdista joka esteen välillä, niin se alkoi kuunnella mun epätoivoisia ohjausyrityksiä. :P

Epäonnen multihuipentuma

Ruun niskaläntti meni eilen entistä kipeämmäksi. Puhdistusyritykset ja lähellekkään ajeltua aluetta koskeminen aiheutti kijlumista ja lattialle heittäytymistä. Päädyin sitten vedellä suihkuttelemaan ihoaluetta, jotta siihen ei tarvitse varsinaisesti koskea. Päästiin tänään onneksi heti aamupäivällä tuohon lääkäriin. Allerginen reaktio, ihotulehdus ja alkamassa oleva paise. Lääkäri ei ollut ennen näin voimakkaaseen reaktioon Durogesic-laastarissa törmännyt, vaikka kuulemma aika paljon niitä käyttävät leikkauspotilailla.

Keväällähän Ruu sai allergisen reaktion pitkävaikutteisesta kortisonipistoksesta. Sille märki semmonen pieni onkalo pistokohtaan. Sinänsä outoa, että se ei muuten tunnu olevan allerginen millekkään. Sillä ei ole ikinä ollut mitään rapsuttelua tai punoittavaa ihoa tai muutakaan.

Lääkäri alkoi jo miettimään autoimmuunisairauksia. Tai jos punkkitauti on laukaissut semmoisen. Tai jos se onkin vieläkin itsessään se punkkitauti?

Lääkkeeksi nyt Kefavet 500mg kahdesti päivässä, ja paikallisesti Canofite kahdesti päivässä. Ennen Canofiteä puhdistus laimennetulla Betadinella jos Ruu kestää kivuiltaan. Jos tuohon kunnon paise kehittyy, niin mahdollisesti pitää puhkaista kirurgisesti... Lupasivat soittaa huomenna mihin suuntaan on vointi menossa.

Mutta jotakin positiivistakin. Selkä vaikutti paljon paremmalta. Joko Gabapentin auttaa, tai sitten tulehduskipulääke ja lepo. Kummin vain, enää ei alettu huutaa selän painelusta. Viimeksi kipein kohta oli heti ristiluun etupuolella, niin nyt Ruu pyrki istumaan tunnusteltaessa rirtiluun takaa. Ei kuitenkaan mitään mitään niin hurjaa kipureaktiota kuin viimeksi. :)

Tilannepäivitys

Soittelin eilen eläinlääkärin kanssa. Oli katsonut Ruun aiempia kuvia, ja 23.11. otetussa keuhkokuvassa oli lääkärin mielestä sellaisia muutoksia/tiivistymiä, joita siellä ei kuuluisi olla. Edes Ruun ikäisellä koiralla. Eikä pitänyt niitä myöskään keväällä sairastetun kennelyskän ja keuhkotulehduksen jäänteinä. Mielenkiintoista sinänsä, että ne kuvat ottanut ell toisella klinikalla sanoi että keuhkokuva on puhdas. Keuhkokuva ja rankakuvat lähtevät nyt spesialistille arvioitavaksi lyhyen sairaskertomuksen kanssa.

Viimeyönä taas heräsin pariinkin otteeseen kun Ruu yski. Lisäksi muistan ihmetelleeni parina kertana kun oltiin Ruun kanssa metsässä, että vaikka oli melko kylmä (ei ollut kuitenkaan vielä lunta silloin), niin Ruu lenkin loppupuolella läähätti. Eikä se ollut pitänyt mitään huimaa tahtia yllä ennen sitäkään. Se vaan niin kiinnitti huomiota, kun en ensin tajunnut koiraa katsoessani miksi se näyttää niin kummalta. Se läähätti, eikä ollenkaan sillain naama onnellisessa naurussa kun on tullut sinkoiltua kaverin kanssa... Liittyykö tähän vai ei, kuka tietää.

Uusia selkäkuvia Ruusta ei nyt oteta. Niistä ei selviäisi mitään uutta. Muutenhan sitä selkäkipua ei nyt huomaa, kun on täsyin levossa, mutta tunnustelemalla aristaa vieläkin kokolailla paljon. Ja onhan se toki väsynyt ja apaattinen. Uloslähtiessä se innokkaan ympäriinsätepsuttelun sijaan seisoo eteisessä pää riipuksissa ja odottaa että sille laitetaan panta. Ulkona se on melko rauhallinen, mutta liikkuu kokolailla ok, mitä nyt jäykän oloisesti tietenkin.

Suunnitelma on nyt seuraavanlainen: Sunnuntaina ei enää anneta Gabapentiniä ja maanantaina tai tiistaina soitto lääkärille ja kuulumisien kertomista. Rimadyliä nyt kokoajan se 50mg kahdesti päivässä niinkuin tähänkin asti. Sanoin etten ole enää varma onko tuo Ruun hirmuinen apeus lääkkeen tekemää väsymystä vai kipuilua. Välillä se vieläkin vähän nuolee tai järsii takajalkojaan, eniten kintereiden ja polvien kohdalta, mutta se on nyt ehkä aavistuksen vähentynyt. Näin saadaan vähän viitettä siitä väsyttääkö se Gabapentin sitä todella noin paljon, vai onko se noin kipeä. Ja huomaako Gabapentinin lopetuksen jälkeen jotakin eroa koirassa, eli onko siitä ollut yhtään mitään hyötyä.

Doximycin päätettiin lopettaa nyt. Sitä on syöty jo kilokaupalla ilman mainittavaa hyötyä. Nyt olisi kuitenkin saatava lääkemääräkin jollekkin yhtään järjelliselle tasolle, ennenkuin maksa sanoo poks.

Mitäs vielä? Niskassa olevan ajellun läntin, jossa oli kipulaastari, se on raapinut vähän ruvelle. Lisäksi siitä tihkuu kauttaaltaan kirkasta ja tahmeaa nestettä. Kudosnestettä? Kipeä se on, Ruu alkoi oikein valittamaan kun sitä puhdistin.

Oiva ei aamulla tiennyt mitä sen olisi Ruun suhteen pitänyt tehdä, kun toinen oli niin apaattinen. Oiva hetken haisteli Ruuta kauttaaltaan, ja kävi sitten varovasti sen lähelle makaamaan. Mahtaako napero ymmärtää jotakin, mistä meillä ihmisillä ei ole haisuakaan?

Kivut palasivat

Ruu kävi tänään lääkärissä. Lääkkeistä ja levosta huolimatta kipuoireet palasivat (takajalkojen järsiminen, syliin änkeminen normaalia enemmän ja välillä kun makoilee sohvalla niin pihisee vähän itsekseen.) Oiva kun osui Ruun takajalkoihin ohimennessään, niin tuli heti Ruulta rähähdys. Eli kipeä se on.

On paljon mahdollista että Ruulla punkkitauti on ehtinyt jo tehdä muutoksia hermostoon ja/tai aivoihin. Vein lääkärille aiempia Ruun röntgenkuvia ja mm. reilu vuosikkaana otetut selkä- ja lonkkakuvat ja nyt keväällä ja syksyllä otettuja kuvia mm. keuhkoista missä kuitenkin näkyy rankaa. Vertaa niitä nyt otettuihin selkäkuviin.

Lisäksi perjantaina selkäkuvassa siltä osin mitä keuhkoja näkyi, oli keuhkoissa pieniä tiivistymiä ja välillä iltaisin Ruu vähän yskiikin. Nyt Ruu sai opiaatti-kipulääkettä piikkinä, sekä opiaatti-kipulääke laastarin jonka vaikutus on pari päivää. (Ja reppana on ihan sekaisin). Lisäksi Gabapentinin annosta nostetaan. Nyt menee jo Rimadyl tulehduskipulääke täydellä annoksella, sekä Doximyciniä edelleen 150mg x2.

Nyt mietitään lähdetäänkö selkää paremmin kuvaamaan, koska se ei ole tässä tilanteessa se ainoa ongelma. Mitään isoja operaatioita tällä sairashistorialla ei ole järkevää lähteä tekemään, joten on hyvin paljon mahdollista että jos kipulääkkeet eivät ala tuomaan helpotusta, on tehtävä raskastakin raskaampi päätös.

ROP-pentu Oiva

6.12.2012 Valkeakoski RN

PEK-1, KP, ROP-pentu

Tuomari Jaana Hartus

"Erittäin tasapainoisesti rakentunut mittasuhteiltaan ja rungoltaan varsin lupaava nuori uros. Hyvät käpälät. Oikean muotoinen luonnollisesti vielä kesken kehityksen oleva pää. Hyvät silmät ja korvat. Tässä iässä vielä hieman niukat kulmaukset edessä ja takana. Lupaava karva."  

Hyvät ja huonot uutiset

Oltiin eilen ulkoilemassa, kun Ruu vinkaisi kesken matkan haistellessaan ojassa jotakin. Seuraava kiljaisu tuli kun se hyppäsi autosta alas. Soitin Vethaussiin, että nyt on joku vialla kun pari päivää aiemmin aloitetusta kipulääkkeestä huolimatta koira valittaa kipua. Hoitajan mielestä "se kyllä pärjää tiistaihin. Luulisin.". Tiistaina olis siis ollut veriarvokontrolli.

Soitin sitten meidän kylän eläinsairaalaan, ja he ottivat Ruun vastaan - reilun 50 sivun sairaskertomuksen kanssa, josta osa papereiista puuttui. Lääkäri lähti tutkimaan ihan alusta, tarkoituksella unohtaen aiemmat diagnoosit. (Vaikkakin tokihan ne täytyy ottaa huomioon lopuksi yhteenvetoa tehdessä ja lääkityksiä suunnitellessa).

Tehtiin yleistutkimus, neurologinen tutkimus, verikokeet, eturauhasen tutkiminen, virtsanäyte... Rintarangan alueella oli lievää aristusta, mutta lannerangan ja ristiluun kohdalta syntyi meteli. Sattuu. Päivystyspotilaina kun oltiin, lähdettiin tekemään vaina pakolliset tutkimukset. Selästä otettiin sivuttainen röntgenkuva, jotta poissuljettiin kaikki irti-katki-poikki-katastrofit. Ristiluu oli oudosti vähän pystyssä asennossa, mutta mitään sen hälyyttävämpää ei onneksi löytynyt.

Veriarvot olivan läheteneet 2 viikon Doximycinin syömisen jälkeen hienosti korjaantumaan. Verihiutaleet jo viitteiden sisäpuolella 187. Valkosolut nousseet puolella, vaikkakin olivat vielä alle viitteiden. (4,44 viite 6-12). Punasoluarvotkin olivat muuttuneet paremminki, mutta lääkäri suositteli rautakuuria kun Ruun punasoluarvot ovat muuten jo niin pitkään keikkuneet anemaian rajamailla.

Ruulle annettiin kunnon kuurit lääkkeitä. Doximycin jatkuu aiemman ohjeen mukaan. Rimadyliä ja Gabapentiniä kipuun, B-vitamiinia ja mahansuojalääkkeitä.

Gabapentiniä jouduttiin hakemaan Tampereelta asti kun meidän kylällä ei ollut sopivaa vahvuutta. Ja nyt aamulla uusin silmin tilannetta katsottuna taitaa Rimadyl olla väärää vahvuutta. (Pitäsi olla 50mg, meillä 20mg purkki...). Ei muuta kuin kohta takaisin apteekkiin kysymään asiaa...

Tänään lupasivat soitella Ruun vointeja, ja alkuviikosta tehdään tarkempi suunnitelma lähdetäänkö Ruun selkää kuvaamaan tarkemmin. Onhan siitä jo aikaa kun se on reilu vuotiaana kuvattu, vaikka silloin se oli ihan priimaa. Mutta onhan Ruukkeli jo 7.

Hyvät uutiset on se, että veriarvot ovat siis parantuneet, ja apaattisuudelle löytyi ainakin osittain syy selkäkivuista. Huonot uutiset se, ettei vielä tiedetä mikä selässä on, ja onko se kuitenkin punkkitaudin aiheuttamaa vai ihan oma erillinen juttunsa.

Kooste Ruun punkkitaudista

Päätin kasata tähänastisesta punkkisairauden selätysyrityksestä jonkinlaisen koosteen. Lähinnä itselleni, on sitten helppo tarkastaa mitä milloinkin on tapahtunut. Tiedoissa on vähän aukkoja esim. lääkkeiden vahvuuksista ja kuurien pituuksista. Kaikki lääkärikäynnitkään ei ole muistissa, eli ei noita lääkkeitä ihan tyhjästä ole tempaistu.

Tässä siis vielä yhtenä könttinä mitä kaikkia oireita Ruulla on ollut:

Trombosytopenia
Anemia
Laihtuminen
Väsymys
Liikkumishaluttomuus (lihas- ja nivelkivut?)
Hengitysvaikeudet
Tasapainohäiriöt
Tuskaisuus
Pientä lämpöilyä
Leukopenia


Koko homma alkaa siis huhtikuulta

12.4. Ruulla alkaa raju 8vrk kestävä kennelyskä
Lääke: Synulox 14 vrk

27.4. Keuhkotulehdus alkaa oireilla pari päivää edellisen ab kuurin loputtua
Lääke: Synulox, Prednisolon

Ruu oireilee voimakkaasti. Tiheä, pumppaava, pinnallinen hengitys. Nopea syke. Tuskainen olotila. Edellinen lääkäri ei ota vastaan usean soittokerran jälkeen, joten vaihdamme klinikkaa.

2.5. Lääkärissä oireilun vuoksi. Löytyy trombosytopenia ja anemia.
Lääke: Prednisolon annosta nostetaan. 30mg x 2

5.5. Eturauhastulehdus. Ruu kipuilee jälleen. Klinikalla löytyy eturauhastulehdus, josta ei ollut tunnustellessa merkkiäkään kolme päivää aiemmin.
Lääke: Xeden, Ypozane, Tramal
6.5. Lääke: Dibenzyran

16.5. Trombosytopenia pahenee, lämpöilyä.

18.5. Aloitetaan Imurel 50mg

23.5. Ruulla tasapaino-ongelmia (neurologisia oireita). Imurel parantanut veriarvoja, edelleen menee myös kortisoni.
Lääke: Doximycin 150mg x 2

31.5. Veriarvot normaalit, alkaa Imurelin ja kortisonin purku ja lopetus.

12.6. Leukopenia

19.6. 4vko:n Doximycinkuuri loppuu

6.7. Eturauhanen vaivaa taas.
Lääke: Tardak

17.7. Ruu on apaattinen ja kivulias, veriarvokontrolli. Leukopenia pahentunut.
Lääke: Doximycin (8vko), Loxicom

15.9. Doximycin loppuu

1.10. Ruulla lihasjumia/kipua. Omatoimisesti kipulääkettä 2pv, helpottaa.

11.10. Kastraatio

23.10. Tikkien poisto. Haava vähän tulehtunut.

Marraskuun aikana Ruun vointi pikkuhiljaa taas huonontunut. Väsymystä, apaattisuutta.

27.11. Doximycin alkaa oireilun vuoksi

2.12. Ruu liikkuu hieman kehnosti, ei siedä Oivan riekkumista, tasapaino-ongelmia (?)

Oivan agi - Putkipulmia ja takaaleikkauksia

Tänään oli taas Oivalla joku ajatuskatkos putkien kanssa. Ekalla radalla se ei olisi mennyt niihin millään (takaaleikkaus kummallekkin putkelle), mutta toisella radalla se meni niihin ihan hyvin, ehkä vähän hitaasti, vaikka putket oli tismalleen samat, ja niihin piti tehdä ihan samanlaiset takaaleikkaukset. Mä edelleen hosun ja huidon. Kaikki siis kokolailla niinkuin ennenkin! :D

Kuvan mukaista rataa tänään harjoiteltiin. Ensin mustilla numeroilla merkitty rata. Numerot on laitettu niin, että siltä puolelta piti ohjata, jolla numero on. Alkuun lähdettiin ihan hyppy - rengas harjoittelulla, jossa Päivi oli renkaan takana valmiina auttamassa koiraa oikeasta kohdasta ja palkkaamassa. Muutaman toiston jälkeen Oiva muisti hyvin renkaan. Ensimmäiseen putkeenkin se meni vielä jotenkuten normaalisti. Kummallekkin putkelle siis takaaleikkaus, muuten lähinnä tuommoista perus suorien kirmailua. Muuria mentiin ekaa kertaa, mutta ei se Oivaa hämännyt. Oli vielä ihan minimuuri tietenkin.

Meitä oli tällä kertaa vaan kolme ryhmässä joten ehdittiin tehdä hyvin. Seuraavaksi harjoiteltiin oransseilla numeroilla merkitty rata. Putkia ennen takaaleikkaus ja putken jälkeen persjättö. Nyt Oiva meni putkiin hyvin, mutta suoralla karkasi välillä katsomaan Päiviä, kunnes parin kokeilun jälkeen huomasi ettei siitä hyödy mitään. Renkaasta suihkasi kerran väärästä välistä, mutta hyvin se senkin meni kun ohjasi tarkasti.

Kumpaakin rataa otettiin enimmäkseen parissa-kolmessa pätkässä, ja vain kerran ihan kokonaisina. Onhan Oiviskin vielä aika kakara ja harjoitukset kumminkin aika pitkiä. :) Mutta tällä kertaa ei kertaakaan jumittanut missään harjoitusten väleissäkään nuuskimaan nenä kiinni lattiassa. Tekemisen meininki oli kyllä kohdallaan, ja jos ei ekan radan putkipulmia huomioda niin meni ihan hitsin hyvin!

Lopuksi otettiin vielä yksitellen keinua ja puomia. Aika vauhdilla jo saa keinun laskea maahan eikä Oivan päätä kyllä huimaa yhtään. Josta syystä puomilla saakin olla tarkkana ettei se putoa - tai lähinnää hyppää alas - ja vauhtiakin on niin ettei siitä paljon kiinni pidellä. Toistaiseksi toimii yksi nakinpala ylösmenon yläpäässä, jolloin Oiva keskittyy hyvin, eikä loiki kesken ylösmenon pois puomilta. Sen verran taitaa sekin ehtiä ajattelemaan ettei sieltä ihan ylhäältä enää kannata hypätä.

*** *** *** *** *** *** ***
Iltapäivällä oltiin koirien kanssa hakapirtin metsässä vajaa kolme varttia ja Ruu jaksoi tosi hyvin. Pitää nyt katsoa millainen se on huomenna, jääkö vielä väsy päälle vaikka ulkona jaksaakin. Vähän ailahtelevaa sen vointi on sillätavalla, että välillä se tässä sisällä vaikuttaa aika nuupealta. Väkipakolla änkeää edelleen sänkyyn nukkumaan, eikä ihan jokakerta jaksa singahtaa kaittiöön vaikka siellä rapisteltais tai kokkailtais jotakin. Mutta parannusta on näissäkin tapahtunut kumminkin. Toivotaan nyt että se tuosta taas tulis kuntoon!

Punkkitaudin paluu 3

Tämä on jo niinkuin huonon kauhuleffan vielä huonompi jatko-osa! :(

Ruulla siis loppui edellinen Doximycin kuuri syyskuun puolivälissä. Pitkään meni ihan hienosti, Ruu oli innokas, tokoiltiin ja lenkkeiltiin. Ensimmäiset oireet (joiden alkamisajankohtaa en osaa nyt tarkkaan sanoa) olivat metsälenkeillä tietyn ajan jälkeen hyytyminen sekä laihtuminen. Nämä alkoivat varmaan aika samoihin aikoihin keskenään.

Ruu saattoi aluksi jaksaa kolme varttia hippaloida Oivan kanssa, tutkia ojanpohjia ja pientareita, ja juoksennella menemään. Kohta kävikin jo niin, että Ruu hyytyi jo puolentunnin päästä, 20 min päästä, (eikä meno siihenkään asti mitään valtavan vauhdikasta ollut) ja jäi kävelemään ihan mun kannoille.

Ruu myös alkoi laihtua. Kesällä Ruu painoi n. 26,5kg ja sitä tarkoituksella varovasti vähän laihdutin, ja päästiinkin sinne 24,5-25kg tuntumaan. Lisäsin vähän ruokamäärää, mutta laihtuminen jatkui. 24 kilon kohdalla lisäsin entisestään ruokamäärää ja edelleen vaan laihtuminen jatkui. Nyt Ruu painaa 22,8kg. Vieläkään se ei ole "kylkiluut törröttää" laiha, vaan jotenkin... kuihtuneen oloinen.

Viimeisen reilun viikon ajan Ruu on ollut todella apea. Hakeutuu paljon normaalia enemmän taas sohvalle ihan iholle kiinni ja öisin sänkyyn (ahtaaseen!!!) nukkumaan. Tai saattaa se innostua jostakin asiasta mutta väsyy todella nopeasti. Hihnalenkillä se kävelee perässä ja on apaattinen. Viimeviikon to-pe välisenä yönä se myös oksensi ihan jumalattoman lammikon ja vinkui loppuyön sängyn vieressä. Päätin viedä sen lääkäriin.

Verihiutaleet edelleen siellä 100 tietämillä, valkosolut oli laskeneet entisestään (2,90). Saatiin diagnoosiksi epäily viruksesta ja kotiin lepäämään. Laihtumiseen hoitanut ell ei ottanut oikein mitään kantaa.

Tänään maanataina jätin soittopyynnön Ruuta punkkitaudissa hoitaneelle lääkärille. Oireet on niin samanlaisia kuin aiemminkin, joten halusin toisen mielipiteen. Päädyttiin kokeilemaan Ruulle taas Doximyciniä aluksi parin viikon ajan alkaen huomisesta, ja katsotaan tapahtuuko voinnissa muutosta parempaan. Tapahtui tai ei, niin sen mukaan sitten mietitään jatkoa.

Että semmoinen Ruun 7 vuotispäivä. Tokokokeenkin peruutin tietenkin, eikä ylättäin menty tänään hallitokoonkaan. Taitaa jäädä hallitokoreenitkin Oivan kontolle nyt joksikin aikaa.

Takaaleikkausta ja putkirallia

Oivan agitreenien vuoro. Päivän teemana oli takaaleikkaus. Alkuun lähdettiin koiran ollessa vasemmalla puolella. Takaaleikkaus 2 ja 3 esteiden välissä, ja heti perään toinen takaaleikkaus ennen putkea. Oivalla oli hyvä draivi päällä ja ensimmäinen yritys (vielä ilman putkea) meni just eikä melkein niinkuin oppikirjasta. Oiva kuitenkin ihmetteli että mitä täällä heilutaan eri puolille ja sitten tarvittiinkin vähän apuja palkkaukseen, että palkka oli heti kolmosesteen takana.

Homma alkoi taas rullata ja otettiin vielä putkikin mukaan kuvioihin. Sen verran Oiva vielä hämmentyi takaaleikkauksesta, että putkelle se piti saatella sitten ihan perille asti, mutta iloisesti se sitten putkenkin suoritti. Mulle itselle nää takaaleikkaukset on aina ollut vaikeita, joten harjoittelua tämäkin vaatii.

Otettiin vielä takaaleikkausta ihan pelkällä kolmosesteellä toisinkin päin. Lähistöllä oli viimekerralla päänvaivaa aiheuttanut punainen mutkaputki, mutta nyt Oiva otti sinnekin ihan omatoimisesti varaslähdöt ja sai kyllä iisot kehut (se putki oli ihan luontevasti siinä jatkona kyllä).

Itsenäisesti harjoiteltiin kuudella kepillä verkotettuja keppejä, ja sitten kädellä ohjaamalla ilman verkkoa olevia. Juuri kun pääsin sanomasta että verkotetut kepit menee muuten hyvin, mutta Oiva ei silti vielä osaa hakeutua siihen alkuun oikeaan rakoon ellei sitä vie perille asti. No sen jälkeen se osasi paremmin. :D Viksu napero!

Yksitellen otettiin vielä puomia. Oiva pinkoi tuli hännän alla ja koutsi oli alastulolla valmiina palkkaamassa Oivaa oikeasta 2o2o asennosta. Toisella yrittämällä Oivalla oli jo vauhti niin päällä että se sinkoili puomilta alas ennenkuin oli kunnolla ylösmenolle päässytkään. Piti siis vähän siihen alkuun himmata vauhtia, mutta sitten taas mentiin! Kivasti se osaa ajatella sitä alastulokontaktia - avustettuna vielä tietenkin. :)

Loppuun päätin ottaa vielä putkirallia, eli putkeen ja kunnon riehuleikit päälle. Otin molempia mutkalla olevia putkia kumpaankin suuntaan (punainen ja keltainen) ja kyllä Oivalla oli turbovaihde päällä, eikä viimekerran empimisestä tietoakaan! :D

Koirieni viikko

Lappalaiskoirapalstalla oli hauska idea kirjata muistiin koiran viikko. Eli ideana kerätä omaan viestiin kaikki mitä koira on puuhannut viikon aikana. Tai ennemminkin mitä sen kanssa on puuhattu viikon aikana. Päätin siis kokeilla, ja samalla lykätä meidän viikon puuhastelut tänne blogiinkin. :) Aloitin kirjaamisen keskiviikosta.

Keskiviikko 14.11.

Klo 06.15 herätys, koirille ruoka ja ulos pissalenksu. Lähden tallille töihin.
12.15 tallilta kotiin, taas koirat pissalle. Seuraavalle työpaikalle hammaslääkäriin.
16.00 Wellu kotiin, vie koirat pissalle.
18.00 tulen kotiin, koirille ruoka.
19.30 lähdetään koko konkkaronkka tutkimaan pilkkopimeässä uusia metsäreittejä. Reilu puolituntia irtijuoksentelua.
22.00 Wellu käyttää koirat iltapissalla.

Torstai 15.11.

06.15 Herätys, koirille ruoka ja ulos pissalenksu. Lähden töihin. Poikkeuksellisesti Oiva tulee mukaan, eli Oivalle talliulkoilua klo 8-11.30.
12.00 kotiin, nappaan Ruun mukaan ja lähdetään suoraan eilen löydetylle metsäautotielle ulkoilemaan. Vapaana ulkoilua vajaa tunti.
14-16 Vedetään koirien kanssa päikkäreitä.
16.30 Wellu vie Oivan pissalle.
19 00 Koirille ruoka, jonka jälkeen pissatus.
22.00 Wellu vie koirat ulos pissalle.

Perjantai 16.11.

06.15 Herätys, koirille ruoka ja ulos pissille. Töihinlähtö.
12.15 Töistä kotiin. Koirat autoon ja metsään. Metsälenkki vapaana 1h 20min.
15.30 Koirille puruluut
15.35 Ruu tulee vinkumaan että Oiva vei molemmat luut. Kävin palauttamassa toisen luun Ruulle.
16.00 Oiva pissalle.
17.30 koirien kynsienleikkaus.
17.45 Molemmat koirat pissalle.
18.00 Koirien ruokinta.
19.45 Oiva riekkuu lelujensa kanssa. Wellu pissattaa Oivan. Oiva nostaa jalkaa.
22.30 Wellu käyttää molemmat koirat iltapissillä.

Lauantai 17.11.

06.45 Herätys, koirille ruokaa ja ulos pissalle. Mä lähden poikkeuksellisesti töihin, vaikka on lauantai. Koirat kömpii heti ulkoilun jälkeen Wellun viereen takaisin nukkumaan.
9.00 Wellu pissattaa Oivan ja lähtee omiin menoihinsa.
11.00 Tulen kotiin, mennään koirien kanssa päikkäreille.
14.00 Koirat riekkuu pellolla 1h 30min kaverikoirien kanssa. Ruu reenaa pienen hetken tokohyppyä.
17.00 Oiva käy pissalla. Siis ulkona. :D
18.30 Koirille ruoka ja ulos.
21.30 Koirat iltapissalle.

Sunnuntai 18.11.

8.30 Herätys. Koirille ruokaa ja pihalle. Oiva nostaa jalkaa.
Koirat kömpii takaisin sänkyyn mutta alkavat pian painia. Wellu herää.
11.45 Koirat autoon ja metsään ulkoilemaan. Pykälää vajaa tunti irtijuoksentelua metsäautotiellä. Oiva nostaa taas jalkaa.
13.00 Koirille puruluut. Luiden jälkeen koirat kömpivät sohvalle päiväunille.
15.00 Koirien pissatus. Oiva nostaa jalkaa 2 kertaa. (Tuntuu tyhmältä raportoida tätä, kun ei se olekkaan enää niin harvinaista...) :D
17.45 - 19.15 Oivan verryttely, agitreenit ja jäähdyttely.
19.30 Ruun pissatus. Oiva kuskaa lelujaan ympäriinsä.
20.00 Putkiluut kaluttavaksi.
21.00 Koirat iltapissalle

Maanantai 19.11.

06.15 Herätys, koirille ruokaa ja aamupissalle. Oiva nostaa jalkaa. Töihinlähtö.
11.00 Kotiin, koirat pikaisesti ulos. Seuraavaan työpaikkaan n. klo 12.30
16.00 Wellu kotiutuu, vie koirat asioilleen
17.15. Minä kotiudun töistä.
18.00 Koirille puolet iltaruuasta
18.40 Ruun kanssa kävelylenkki 20 min
19.00 Wellu pissattaa Oivan. Nostaa jalkaa.
19-20 Ruun tokotreenit (Ruu treenaa 40 min)
20.20 Koirille toinen puoli iltaruuasta.
22.00 Wellu vie koirat iltapissalle. Oiva nostaa 3 kertaa jalkaa.

Tiistai 20.11.

6.15 Herätys, koirille ruokaa ja aamupissalle. Töihinlähtö. Oiva taas poikkeuksellisesti tallille mukaan. Oiva tallilla hengailua klo 8-11.30 sisältäen kolmen vartin spurttailulenkin metsässä koirakaverin kanssa.
12.00 Kotiin ja koirat pissalle. Seuraaviin töihin.
16.00 Wellu kotiutuu ja pissattaa koirat.
18.00 Koirille iltaruuat.
18.45 Ruu keittiö-tokoilee n. 10 min.
19.00 Oiva parkkipaikka-agiliitää pikkuisia ohjauskuvioita n. 20 min
19.50 Wellu Ruun kanssa kävelyllä
...Ja voisin veikata että Wellu vie koirat iltapissalle taas klo 22 aikaan, kuten aina. :)

Hallitoko nro 3

Voi Pulppu, voi Pulppu!

No, kyllä maailmaan ääntä mahtuu! :D

Aloitettiin ihan perus seuraamisilla (nakki kourassa). Meni todella hienosti, joskin haukkui välillä. Jatkettiin vapaana seuraamisella, edelleen ok. Siirryttiin liikkeestä maahanmenoon, joita otin 3 erittäin onnistunutta suoritusta. Tai osasuoritusta. Maahanmenot oli tosi nopeita ja hienoja. Siirryin liikkeestä seisomisiin, joissa ensimmäisen otin namilla pysäyttäen, jotta varmistaisin ettei Ruu sekoita liikkeitä keskenään. Sen jälkeen pari kertaa ilman apuja ja taas sujui hienosti! Muistin itse jopa mitä käskyä olen tässä viimeaikoina käyttänyt, eli "odota!" ja se tuntuisi toimivan parhaiten.

Ruuhkaa piisasi, joten otin luoksetuloja päasiassa lyhyellä matkalla vahvistaen lopun perusasentoa. Viimeiseksi pari pidemmältä matkalta ja kyllähän siinä vauhtia piisasi. Ja ääntä.

Mentiin hypylle. Ruu otti jo jopa varaslähdön, mikä tietty ei ole hyvä asia. Mutta edistystä siihen viimeaikojen juupas-eipäs jumitteluun. Edelleen mentiin vähän humputtelumeiningillä tehden hyppäämisestä kivaa. Parin hypyn jälkeen muut olivat jo menossa paikallamakuuseen, joten ajattelin jatkaa hyppyä sitten paikkamakuun jälkeen. Paikallamakuussa jätin Ruulle takapalkan. Se pari kertaa vilkuili nakkejaan huolestuneena ettei kukaan muu saa niitä, mutta makasi paikallaan hiljaa ja aktiivisesti mua katsoen. Otin matkaa vain reilut 5 metriä, koska vinkuminen on viimeaikoina tullut ongelmaksi.

Paikallamakuu tuntui vaan venyvän, joten kävin palkkaamassa välillä ja poistuin uudelleen 10 metrin päähän. Edelleen makasi hyvin ja hiljaa aloillaan vaikka viereinen koira vähän liikkui tai nousi istumaan ja sitä käytiin korjaamassa. Vapautin ilman "istu"-käskyä ja kyllä Ruukkeli muisti mihin nakit jätettiin! :)

Palattiin siis hypylle, ja jostain syystä Ruu teki taas pari kertaa sitä että oli ensin menossa mutta sitten ei lähtenytkään hyppyyn. Humputeltiin siis hetki ihan reilusti nakkien heittelyllä kunnes saatiin lopuksi pari virallisemman oloista hyppyyn lähtöä. Palkkaus kuitenkin heti hypyn jälkeen ilman loppurituaaleja. :)

Kaikkinensa tästä kerrasta jäi parempi fiilis kuin viime treeneistä. Vaikka ääntä oli varmaan yhtä paljon, niin keskittyminen oli suurimman osan ajasta parempaa. :)

Oivan AGI1

Tänään alkoi Oivan AGI1 kurssi. Muuten kaikki meni oikein hienosti, mutta Oiva jumitti mutkaputkeen tutkimaan tuoksuja, ja se oli ylipäätään vaikeuksia saada sinne. Muuta ongelmaa ei sitten juuri ollutkaan, mitä nyt mä olen hidas...

Eli kuvan mukaista harjoitusta niin, että toisen putken jälkeen tuli valssi. Ja pituus oli mini-mitassa, eli kaksi palikkaa pitkä. Oiva irtosi hyvin myös 4. esteelle, mutta silti se ehti jo auttamattomasti mun edelle ennen putkea, ja koska se putkeen meneminen oli sille tänään jotenkin hankalaa, niin se sitten kans oli hankalaa. Suoristettiin Oivalle putken sisäänmenopää parempaan linjaankin, mutta lähes aina se sujahti ohi ja alkoi haukkua. Mutta muuten kaikki sujui todella hienosti, osasi hetken aikaa odottaakin lähdössä, että pääsin ykkösesteen paremmalle puolelle. :)

Rataharjoitus 1

Seuraavaksi harjoiteltiin kolmen esteen ohjauskuvio, johon tuli peräti kaksi persjättöä. Tässäkin oli ongelma mennä tuohon samaiseen putkeen (ja se suoritettiin hi-taas-ti ja nuuskutellen), mutta yllätyksekseni persjätöt onnistuivat! Putkelta se olikin helppo koska Oiva kuppasi omiaan putkessa ja mulla oli rutosti aikaa. Mutta toisen persjätön kohdalla saikin sitten oikeasti ohjaaja pinkoa. Ohjasin kyllä ihan riskillä, mutta hyvin Oivakin hoiti hommansa ja hakeutui silti hyvin kakkosesteelle. :) Taitava napero! Ei tullut kuin yksi huti vikalle esteelle, ja sekin johtui siitä että mä jo luulin että koira jäi sinne, mutta sitten se pinkoikin sieltä tuulispäänä ja mä olin sitten ehtinyt jo ajautua ihan väärään paikkaan ihmettelemään mihin koira jäi. :D

2 x Persjättö

Oiva kävi myös tämän viikon tiistaina toistamiseen fyioterapeutilla, ja oli parantunut kolaristaan hienosti. Pikkiriikkinen jumintynkä oli enää jäljellä, mutta se saatiin hoidettua eikä kolmatta käyntiä nyt tähän hätään ole tarvetta käydä. Katsellaan sitten kevväämmällä jos käydään perushuollossa tarkistuttamassa paikat. :)

Hallitoko nro 2

Joo-o ja morjens! Ruu haukkuu enemmän kuin ikinä. Virtaakin oli toki taas enemmän kuin laki sallii, sillä koko viikonloppu meni levätessä. Perjantaina molemmilla koirilla oli työpäivän aikana alkanut jumalaton vesiripuli (maton-, lattian- ja seinänpesua...). Ruikuli loppui seuraavaan päivään mennessä yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Tänään oli lyhyt työpäivä, joten käytiin koirien kanssa kolmenvartin metsäkirmailut. Ja paskassa kierimiset. Mä olisin tän osion halunnut skipata... Jos ei ole pestävänä paskaisia mattoja, niin sitten koiria.

Ehdittiin siis metsäulkoilla edes jonkin aikaa, mutta silti virtaa riitti. Hyppyä ei otettu ollenkaan liikkeenomaisesti, vaan hulluteltiin niin että Ruu innokkaana oli menossa hypylle. Viime kertoinahan Ruu on tehnyt sitä että meinaa lähteä hyppyyn, mutta ei sitten hyppääkkään. No nyt ainakin hyppy oli tosi hauska juttu - joskin mun tuurilla se sitten kokeessa varastaa sinne ominluvin loikkimaan... :D On tullut nähtävästi liikaa varottua sitä hyppyyn varaslähtemistä, ja nyt Ruu ei ole ihan varma että jaa niinkö nytkö vai vaiko eikö?

Muuten haukkumisesta huolimatta meni aika hyvin. Liikkeestä seisominen oli vähän haparoivaa, tarjosi välillä maahanmenoa tai istumista nöyränä, kun olin sitä haukkumisesta komentanut (ilman toivottua vaikutusta). Lisäksi käsky oli melko kovaääninen että se oman haukkunsa yli mitään kuuli.

Paikallamakuussa se on nyt keksinyt vinkumisen. Mikä on ärsyttävää kun se on kohta 7 vuotta osannut paikallamaata ihan hiljaa. Ruuta taitaa alkaa nyppiä ALOn liikkeet kun aina kaikki on niin samanlaista. Pitääkin muistaa ottaa tässä sisällä lyhyenmatkan piilopaikallamakuuta, jos se vähän toisi vaihtelua.

Muuten se tosiaan seurasi kauniisti ja innokkaasti (mutta haukkuen), tuli luoksetulot täysiä ja hienosti sivulle (mutta haukkuen), teki hienonhienoja nopeita liikkeestä maahanmenoja (mutta haukkuen)...

Aurinkoista ulkoilua!

Tämän päivän touhut eivät enempiä sanoja esittelykseen kaipaa!

Parkkipaikka-agilityä

Oiva reenas tänään parit ohjauskuviot parkkiksella.

Ensin esteet 1-3 molempiin suuntiin ja sen jälkeen 1-5 harjoitus molempiin suuntiin. Yllätyin oikein miten hyvin se tuon kolmosen jälkeen kääntyy, ja ihan sujuvasti jatkaa ohjautumista toisella kädellä.

Yritin yhtä toistakin kuviota, mutta olin siinä aina auttamattomasti myöhässä ja se oli muutenkin vielä liian vaikea. Havaitsin kuitenkin, että pitäsi taas harjoitella odottamista. Tein kuitenkin ensin tuon ensimmäisen harjoituksen uudelleen jotta jää onnitumisen meininki tähän hommaan. Sen jälkeen kasasin esteet pois ja harjoiteltiin pelkkää odottamista (paikalla istumista). Pysyi nyt paremmin kun ei ollut esteet magneettina. Joskin mukavaa, että se on innokas estesuorittaja. Palkaksi aina nami ja heti perään pallo. :)

Hallitoko alkaa!

Hallitoko 1.

Ruulla takana kuukauden verran taukoa tokoilusta. Se oli aivan liian kierroksilla ja kuppi nurin jo ajatuksestakin että se pääsee taas hommiin. Se haukkui paljon, mutta se myös teki todella hienoa tokoa! Havaitsin että se seuraa hiljaa jos mulla on nakki kädessä tai suussa. Ja siis kädessä oleva nakki saa heilua ihan kävelyn tahdissa normaalisti, ei se sitä kättä kyttää, vaan seuraa tosi hienosti. Jos nakki on taskussa, se haukkuu.

Otin erilaisia pätkiä seuraamista ja muistuteltiin mieleen jääviä liikkeitä. Jäävät liikkeet palkkasin ilman vierelle palaamista. Luoksetulo oli ehdottoman intensiivinen ja hieno, mutta... se haukkuu. Otin sitten nakkiavusteisesti venyttämällä matkaa askel kerrallaan. Pääsin 10 askeleen päähän niin että kuului vain jotakin pihinää ilman haukkua. Tätä voitais alkaa hyödyntää hiljaisiin luoksetuloihin.¨

Hyppy oli aluksi hyvä, mutta parin kerran jälkeen Ruu taas lähti estettä kohti, mutta ei hypännytkään. Vähän sitten olin sille topakkana, että tuommoinen ei käy. "Pakotetun" hypyn jälkeen vein pari kertaa namin esteen taakse, ja sen jälkeen palkkasin heittämällä nakin heti kun Ruu oli hypännyt esteen. Monen monta hyppy-nakki toistoa niin johan se taas lähti hyppimään innokkaammin.

Kuukauden päästä olis sitten virallinen koe. Liikkeet se osaa kyllä, nyt ratkaistavaksi jääkin miten sen saa sopivaan vireeseen ja mielentilaan koehetkellä. Niinkin helppo tavoite kuin innostuneen rauhallinen... :D

Koiratreffejä ja agilityä

Eilen huristeltiin koirien kanssa Hyvinkäälle tapaamaan muita Erikoisia. Karkeloihin saapui Oivan lisäksi Toi ja Runo. Mukana oli myös liuta aikuisia koiria.

Oiva

Vauhtia piisas niin että kuvat oli tätä luokkaa. Oiva, Toi ja Runo.

Kiharakarva-Pulppu ja muut isot koirat nakin kerjuussa.

Oiva vipattaa

Ruu toiveikkaana

Taikarummun Erikoisia: Oiva, Toi ja Runo

Tänään oli vuorossa Oivan agility. Mentiin eri ryhmään kuokkimaan, kun päästiin sinne korvaamaan meidän poissaolo. Kokonaan uutena asiana tehtiin puomi kokonaisuudessaan. Oivalle ei tarvinnut muuta kuin antaa lupa kiivetä, niin sinne se vaan mennäkipitti ja hienosti osasi (namilla avustaen) jo aavistella alastulon pysähdystä. Joskin se kuulemma vois hidastaa jo vähän aiemmin. Mutta hienosti se teki koko jutun. En edes kesken puomin suorituksen lähtenyt namilla ohjailemaan, kun siinä ei tapahdu muuta kuin tapaturmia kun koira kyttää nakkia eikä puomia...

Lisäksi otettiin yksitellen pussi ja verkotetut kepit. Muuten tehtiin itsekseen yksittäisiä esteitä. Varsinkin keinulla bang game sujui todella hyvin. Oivalla alkoi olla jo vauhti päällä että äkkiä! En tiedä kumpi siitä on hauskempaa: Nakin saaminen vai itse keinun paukuttaminen. :D

Loppuun otettiin suora putki jonka jälkeen suorassa linjassa hyppy. Mun pitää kuulemma opetella juoksemaan heti alusta alkaen kun on nopea koira. I know!

Pari kertaa juuttui Oiva nenä lattiaan nuuskuttamaan tai kesken matkan haahuilemaan ilmavainun perässä, kun ryhmässä oli juoksuinen narttu. Olkoonkin että oli juoksuhousut jalassa. Vaikka ihan hyvin Oiva teki kaikki tehtävät, sitä vaan nokka vei harjoitusten välissä, ja pari kertaa sitä ei meinannut palkka (leikki) kiinnostaa kun tuli the Tuoksu.

Viimeinen pentuagikerta

Tänään aloitettiin ihan oikealla ohjauskuviolla! Putki - kolmen esteen hyppykaari - mutkaputki jonka jälkeen valssi - ja kolmen esteen hyppykaari takaisin. (ja vikana olis kai ollut putki mutta me ei otettu sitä)

Agi-ohjelman demoversiolla ei voi tallentaa mitään... Kameralla vaan kuvaa näytöltä :D

Tehtiin ihan suosiolla tätä pätkissä, Päivi oli aina sopivassa kohdassa heittämässä pallon jotta Oiva saa palkan 1) oikeaan suuntaan, 2) oikeaan aikaan ja 3) varmasti. :D Aloitettiin siis:
-Putki - hyppy (1, 2)
-Putki-hyppy-hyppy-hyppy (1,2,3,4)
-Hyppy-putki (4,5)
-Putki-hyppy (5,6)
-Hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy (4,5,6,7,8)
-Koko "rata" 1-8

Oiva meni ihan superhyvin! Valssia tehtiin ekaa kertaa, joten mulla oli nami valmiina kädessä kun Oiva tuli ulos putkesta, palkkaus, ja taas matka jatkui. Tosi hienosti se haki reittiä siivekkeiden välistä. Hienosti se on kyllä hoksannut mistä on kyse! Ei tartte itte kurotella esteiden päällä. :)

Tässä harjoituksessa meni koko ryhmällä niin kauan aikaa että loppuajan piti tehdä asioita itsekseen. Meille oli laitettu valmiiksi kujakepit verkoilla. Kerran Oiva tupsahti verkkoa päin, mutta ei näyttänyt menoa haittaavan. Vauhti pysyi yhtä reippaana seuraavillakin kerroilla. Yksi ryhmäläisistä oli roudannut Kepon mukaansa, ja saatiin sitten avustusta pussiharjoittelussa. Muutama kerta pussia pussinpää vähän ylhäällä, niin hetken päästä Oiva sujahti pussia jo ilman apujoukkojakin!

Oiva muisti hyvin Teeter Bang Game:n, melko korkealtakin se hyppäsi etutassuilla paukauttamaan keinun alastuloa. Puomin alastuloa harjoiteltiin, mutta tarvittiin vielä estesiiveke toiselle puolelle tukemaan jotta Oiva ei valu sivulta toisella takajalalla alas. Mutta hyvin se sinne alastulolle kuitenkin pysähtyy - silloinkin kun ehtii ottaa sinne varaslähdöt...

Lopputunnista onnistuin saamaan aikaan ongelman. Oiva ei suostunutkaan menemään mustaan vasemmalle kaartuvaan putkeen, vaikka oli sinne jo aiemmin sujahtanut vauhdilla. Saman putken se teki kyllä oikealle kaartuvana. Tulkitsin asian niin että Oiva alkoi väsyä, oli taas innostuttu tekemään niin paljon kaikkea. Ja taas vannon kautta kiven ja kannon että enskerralla teen vähemmän. Enskerta onkin jo sunnuntaina kun päästään korvaamaan viimeviikkoinen poissaolo toiseen ryhmään.

Sitten tuleekin 2 viikon tauko ennenkuin uusi agikurssi alkaa.

Oiva fysioterapiassa

Oivalla oli tänään käynti fysioterapeutilla. Katsottiin liikkeet ulkona, venytyksiä ja liikkumista rappusissa, puomikujaa (jonne Oiva livisti tutkimaan ihan oma-aloitteisesti) sekä tasapainoalustaa. Peitsausta on ollut edelleen "kolarin" jäljiltä ja selkähän Oiviksella olikin jumissa. Nikamat on kuulemma paikoillaan eikä mitään hälyyttävää löytynyt, mutta jumi on sen sorttinen ettei tuon ikäisellä voi olla tuon tyyppistä jumia ilman jotakin tapaturmaa. Älkää kysykö mistä sen sitten tietää. :D

Parin viikon päästä on vielä toinen käynti, mutta tässä välillä saa mennä ja touhuta ihan normaalisti, ei tarvitse selkää erityisemmin varoa. Tänään pitää tietty ottaa rauhallisesti hoidon jälkeen. Oiva sai kiitosta ihanan luottavaisesta ja avoimesta luonteesta ja ihan yllätyin miten hienosti se malttoi kyljellään pötkötellä hoidettavana.

Mutta ihanaa että mitään ei ole mennyt rikki, vaan parilla hoitokerralla selvitään törmäyksestä! :)

Viikonloppu Tuhkavuorelassa

Perjantaina huristeltiin koko kompanja kera Oton Tuhkavuorelaan talo- ja koiravahdeiksi. Mun oli tosin jäänyt auto perjantaina iltapäivällä Lempäälään, kun kesärenkailla ei enää vaan päässyt yhdestä mäennyppylästä yli. Lähdettiin siis perjantaina illalla vielä ostamaan mulle talvirenkaita.

Tuhkiksilla meitä odotti Tuli, Sylvi ja Klaara sekä Peppi-kisu. Oton mielestä 5 porokoiraa kerralla on ehkä vähän liikaa, mutta kyllä Ottokin porukassa sitten alkujärkytyksen jälkeen sujuvasti hengaili. Klaara ja Oiva leikki keskenään lähes taukoamatta, ja oli taas ihanaa nähdä miten Ruukin intoutui mukuloiden kanssa leikkimään ja hepuloimaan pitkin pihoja. :)

Ruulla on asiaa :)

Oiva vauhdissa Klaaran kanssa

Oivis

Ruu, Oiva ja Tuli

Pihakuoro

Otto tutkimusmatkalla

Ruukkeli ja Klaara