Tänään oli hallitokotreenit. Olis ollut paljon helpompaa jäädä rypemään itsesääliin ja ikävöidä Ruuta. Olla menemättä kun nämä on ne treenit jotka olin nimenomaan Ruulle ajatellut. Mutta ketä se hyödyttäisi? Ruu ei enää takaisin tule, vaikka miten tahtoisin.
Mulla ei ole Oivalle myöskään minkäänlaista suunnitelmaa tokoilun saralla. Tykkäähän se tokoilla ja touhuta, mutta en oikein saa mitään järkevää ja suunnitelmallista aikaiseksi. Eikä ole aina niin tarkkaa miten se liikkeitä tekee, joten olkoon nämä nyt sitten yleiset puuhastelu- ja hallintatreenit vaikka sitten agilityä ajatellen. Tai meidän keskinäistä puuhastelua varten.
Ja mukavaahan meillä oli, ei sillä. Mutta kieltämättä melkoisen haikea fiilis.
Aloitettiin muistuttelemalla mieleen sivulletuloa. Se oli nakin avulla ihan helppo homma, mutta nakki-imutus-seuraaminen muistutti lähinnä kenguruloikkaa. Siitäkin huolimatta että nakki oli ihan sopivalla korkeudella ettei siihen olis tarvinnut yhtään loikkia.
Otettiin muutama putkeen lähetys, kun ei voitu vastustaa kiusausta. Oivan mielestä se oli siiiistii! :)
Epämääräinen lajitelma erilaisia istualtaan odottamisia ja muutama luoksetulokin. Istu-maahan-istu hinkutusta. Oivalla ei ole aavistustakaan mitä sana "maahan" tarkoittaa, mutta harjoitellaan. Käsimerkillä menee ihan hyvin, ja jopa pysyy siellä jonkun aikaa.
Otettiin oikein rivissä isojen koirien kanssa paikallamakuukin. Joskin seisoin metrin päässä Oivasta ja työnsin sen kitaan nakkeja tiuhaan tahtiin. Pari kertaa se nousi ylös, mutta ihan hirmu hyvin meni silti mun mielestä. Eikä niinkään se että mitä osataan ja mitä vielä ei, vaan se että Oiva yrittää ja tekee innokkaasti. :)
Loppuun vielä palkaksi pari putkeen lähetystä ja leikkimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti