Vietettiin tänään Oivan kanssa muutama tunti tallilla. Raton kanssa lähti leikit heti käyntiin ja mukuloilla oli mukavaa. Egoa Oiva ei enää juurikaan jännittänyt ja muutenkin tallissa tutkivat uteliaina kaikkea.
Turvevarastosta kehkeytyi oikein Oivan särkänniemi. Veti pentuhepulia pitkin turvekasaa kuin mielipuoli. Lopulta alkoi sukeltamaan turpeeseen - siis pää ihan kokonaan turpeen sisään ja siitä sitten viskeli sitä joka suuntaan. Ja monta kertaa. Tämä ihana leikki aiheutti porttikiellon turvevarastoon ja silmien huuhtelun. Oli meinaan päässä joka rööri täynnä sitä turvetta.
Raton kanssa ottivat pari kertaa vähän matsintynkää, josta Oiva aina selviytyi "voittajaksi" ja kuljeskeli sitten henkseleitään paukutellen ympäriinsä kunnes Ego tuli paikalle ja muistutti Päppylälle kuka täällä oikeastaan onkaan the boss! Sulassa sovussa pentustenkin leikit toki jatkuivat, ei vaan tartteis Oivankaan kuvitella olevansa joku suurikin tekijä... ainakaan vielä! :D Onneksi on näitä aikuisia kaverikoiria pitämässä pennulle kuria. Sekä Kaisan corgi Runo! Siinä vasta luonteikas pimatsun alku!
Ruu oli kotona huilaamassa. Päivä on ollut keskinkertainen. Ei mitään suurta muutosta mihinkään, ei kipuja, mutta ei kovasti innostumisiakaan. Paljon unta, ja se toipilaalle suotakoon. Varmasti ab kuuri väsyttää myös.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Oivan rokotus ja Ruun ihmettely
Oiva kävi tänään rokotuksilla Vethaussissa. Ikää siis 12 viikkoa ja 2 päivää, painoa ell vaakassa 6,9kg. Lämmön mittaus oli Oivan mielestä pienen porokoiran suoranaista rääkkäystä, mutta rokote ei tuntunut missään. Reipas nappula!
Ruu oli mukana ihmeteltävänä. Eilen se oli todella omituinen ja kitisi ja vinkui heti aamusta, maha pulputti ja mölysi koko päivän. Annoin aamupäivällä kipulääkettä. Se rauhoitti tilanteen, mutta loppupäivän Ruu vain makasi sohvalla ja raahusti taas pihalla niin että kynnet raapi asfalttia.
Tänään aamulla Ruu oli kuitenkin reipas. Kulki ulkona melko normaalisti aamupissatuksen ja ennenkaikkea leikitti Oivaa!!! No, ei se juuri muuta vaatinut Ruulta kuin sängyssä makoilua ja hammastelua, ja Oiva ihan onnesta sykkyrällä kiemurteli ja polki Ruuta tassuillaan.
Rokotusreissulla poikettiin Tiiriön Mustiin & Mirriin ostamaan Oivalle sopivampi panta. Ensimmäinen panta alkaa jäädä pieneksi. Ruu sai reippaudestaan nyppyläisen vinkupallon - tällä kertaa keltaisen olemassaolevien sinisen ja punaisen kaveriksi. Ne on Ruun lemppareita ja lisää ilonhetkiä koettiin kun Ruu ihan tohkeissaan leikki pallolla Oivan kanssa! Ja taas Oiva onnesta sykkyrällä!
Illalla vielä Otto piipahti käymään. Saatiin kierrätyksenä iso kasa uusia leluja ja Otolle jo aikaa sitten pieneksi käyneitä valjaita ja pantoja. Oivan pitää niihin kylläkin vielä pieni hetki kasvaa. Oton on kulmakarvat harmaantuneet, ja siitä on tullut höpsö paapa-koira. Onneksi se on edelleen oikein hyvävoinitinen paapa. Ja kohteliaan määrätietoisesti esitti asiansa Oivalle, että penturiekkujaiset ei sovi tänään. Oivalle vaan tarttis vissiin sanoa kovemmin että muistaa kauemmin kuin 3 sekuntia. :D
Muuten Ruu on tänään nukkunut paljon päiväunia, ja väsynyt toipilaan tietty sopii välillä ollakkin. Pääasia että taas innostuu asioista edes hetkeksi ja pilkettä löytyy silmäkulmasta. Ja tietty se ettei vaikuta mitenkään kivuliaalta. Todettiin lääkärissä että eilinen taisi olla mahakipuja tms. kun nyt toipuminen on taas lähtenyt käyntiin. Kontrolli olisi tarkoitus pitää doksisykliinikuurin loppumetreillä jos ihmeempiä ei ilmaannu ennen sitä. :)
Ruu oli mukana ihmeteltävänä. Eilen se oli todella omituinen ja kitisi ja vinkui heti aamusta, maha pulputti ja mölysi koko päivän. Annoin aamupäivällä kipulääkettä. Se rauhoitti tilanteen, mutta loppupäivän Ruu vain makasi sohvalla ja raahusti taas pihalla niin että kynnet raapi asfalttia.
Tänään aamulla Ruu oli kuitenkin reipas. Kulki ulkona melko normaalisti aamupissatuksen ja ennenkaikkea leikitti Oivaa!!! No, ei se juuri muuta vaatinut Ruulta kuin sängyssä makoilua ja hammastelua, ja Oiva ihan onnesta sykkyrällä kiemurteli ja polki Ruuta tassuillaan.
Rokotusreissulla poikettiin Tiiriön Mustiin & Mirriin ostamaan Oivalle sopivampi panta. Ensimmäinen panta alkaa jäädä pieneksi. Ruu sai reippaudestaan nyppyläisen vinkupallon - tällä kertaa keltaisen olemassaolevien sinisen ja punaisen kaveriksi. Ne on Ruun lemppareita ja lisää ilonhetkiä koettiin kun Ruu ihan tohkeissaan leikki pallolla Oivan kanssa! Ja taas Oiva onnesta sykkyrällä!
Illalla vielä Otto piipahti käymään. Saatiin kierrätyksenä iso kasa uusia leluja ja Otolle jo aikaa sitten pieneksi käyneitä valjaita ja pantoja. Oivan pitää niihin kylläkin vielä pieni hetki kasvaa. Oton on kulmakarvat harmaantuneet, ja siitä on tullut höpsö paapa-koira. Onneksi se on edelleen oikein hyvävoinitinen paapa. Ja kohteliaan määrätietoisesti esitti asiansa Oivalle, että penturiekkujaiset ei sovi tänään. Oivalle vaan tarttis vissiin sanoa kovemmin että muistaa kauemmin kuin 3 sekuntia. :D
Muuten Ruu on tänään nukkunut paljon päiväunia, ja väsynyt toipilaan tietty sopii välillä ollakkin. Pääasia että taas innostuu asioista edes hetkeksi ja pilkettä löytyy silmäkulmasta. Ja tietty se ettei vaikuta mitenkään kivuliaalta. Todettiin lääkärissä että eilinen taisi olla mahakipuja tms. kun nyt toipuminen on taas lähtenyt käyntiin. Kontrolli olisi tarkoitus pitää doksisykliinikuurin loppumetreillä jos ihmeempiä ei ilmaannu ennen sitä. :)
lauantai 21. heinäkuuta 2012
Odotellaan ja toivotaan
Ruu yrjös eilen aamuruokansa noin 1½h syömisen jälkeen. Toivon että ab ehti imeytyä ennen sitä, lykkäsin sen juuri ennen ruokaa kitusiin. Ainakin päivällä Ruu alkoi osoittaa virkistymisen merkkejä ja illalla sillä jo oli pilkettä silmäkulmassa ja liikkuminenkin melko vaivatonta iltapissan aikaan. JEE!
Viimeksikin doksisykliini alkoi auttaa muistaakseni siinä kolmannen päivän hujakoilla ja viiden päivän jälkeen Ruu oli kuin uusi - verrattuna lähtötilanteeseen. Nyt ei tauti ollut edes nähtävästi ehtinyt pästä niin pitkälle kuin viimeksi, vaikka pitkittynythän tämä tauti kyllä on.
Nyt aamusella Ruu on taas vähän väsähtäneen oloinen, muttei silti onneksi kärsivän näköinen. Tokihan sairastaminen väsyttää eikä tuollaisesta nyt voi olettaakkaan päivässä parantuvan. Ihan hyvältä siis kuitenkin näyttää eilisen perusteella.
Kilpirauhaskokeen tuloksetkin tulivat pari päivää sitten, ja siitä ei nyt ole kyse, eli arvot olivat normaalit.
Oiva on hoksannut, että jos heitetyn lelun tuo takaisin, niin on aika suuri todennäköisyys sille, että leikki jatkuu. :D
Viimeksikin doksisykliini alkoi auttaa muistaakseni siinä kolmannen päivän hujakoilla ja viiden päivän jälkeen Ruu oli kuin uusi - verrattuna lähtötilanteeseen. Nyt ei tauti ollut edes nähtävästi ehtinyt pästä niin pitkälle kuin viimeksi, vaikka pitkittynythän tämä tauti kyllä on.
Nyt aamusella Ruu on taas vähän väsähtäneen oloinen, muttei silti onneksi kärsivän näköinen. Tokihan sairastaminen väsyttää eikä tuollaisesta nyt voi olettaakkaan päivässä parantuvan. Ihan hyvältä siis kuitenkin näyttää eilisen perusteella.
Kilpirauhaskokeen tuloksetkin tulivat pari päivää sitten, ja siitä ei nyt ole kyse, eli arvot olivat normaalit.
Oiva on hoksannut, että jos heitetyn lelun tuo takaisin, niin on aika suuri todennäköisyys sille, että leikki jatkuu. :D
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
6 purkkia antilooppia + Tuikkiksen treffaus
Alkaa taas järkytys laantumaan. Hain apteekista puhelinreseptillä 6 purkillista Doximyciniä. Nyt toivotaan vaan parasta. Edellinen kuuri loppui pauttiarallaa kuukausi takaperin, ja käsittääkseni nyt on otollinen aika oireiden alkaa uudelleen jos on alkaakseen. Tosin äskeiseen on lähteenäni pari erillistä kirjoitusta satunnaisilta foorumeilta joidenkin muiden kokemuksista.
Oireet kuitenkin edelleen sopii anaplasmoosiin, ja kuten todettu, lähes kaikki muu mahdollinen on jo poissuljettu. Soitin tänään vielä Vethaussiin ja kysyin voiko Ruulle antaa ensihätään kotoa löytyvää Loxicomia. Se välillä pihisee vaikka olisi vain pötköllään, niin kokeilen nyt auttaako kipulääke oloa yhtään. (Oireisiin voi kuulua myös lihas ja nivelkivut). Viimeksi doksisykliini alkoi auttaa muutamassa päivässä, joten kipulääkettäkään ei toivottavasti tarvita kuin parina päivänä.
Ruu sai kuitenkin luvan ulkoilla ja liikkua sen verran kuin siitä itsestä mukavalta tuntuu. Niimpä otin Ruun mukaan kun lähdettiin treffaamaan Tuiketta. Tuike leikitti Oivaa yli 2 tuntia ja Ruu seisoi rannalla haukkuen kepille joka ei suostunut olemaan ulottuvilla. Ruu siis ei pahemmin jaksanut kirmailla, mutta näytti sentään vähän iloisemmalta kun pääsi edes mukaan "retkelle".
p.s. Oiva ui!!!
Oireet kuitenkin edelleen sopii anaplasmoosiin, ja kuten todettu, lähes kaikki muu mahdollinen on jo poissuljettu. Soitin tänään vielä Vethaussiin ja kysyin voiko Ruulle antaa ensihätään kotoa löytyvää Loxicomia. Se välillä pihisee vaikka olisi vain pötköllään, niin kokeilen nyt auttaako kipulääke oloa yhtään. (Oireisiin voi kuulua myös lihas ja nivelkivut). Viimeksi doksisykliini alkoi auttaa muutamassa päivässä, joten kipulääkettäkään ei toivottavasti tarvita kuin parina päivänä.
Ruu sai kuitenkin luvan ulkoilla ja liikkua sen verran kuin siitä itsestä mukavalta tuntuu. Niimpä otin Ruun mukaan kun lähdettiin treffaamaan Tuiketta. Tuike leikitti Oivaa yli 2 tuntia ja Ruu seisoi rannalla haukkuen kepille joka ei suostunut olemaan ulottuvilla. Ruu siis ei pahemmin jaksanut kirmailla, mutta näytti sentään vähän iloisemmalta kun pääsi edes mukaan "retkelle".
p.s. Oiva ui!!!
 |
| Oiva ja vesihepuli |
 |
| Tuike-mummin kanssa hippasilla |
 |
| Vesipeto |
 |
| Oiva innostui vedestä ihan tosissaan! |
 |
| Duo Rumpula & Rumpula |
 |
| Ruukkeli ja saippuakuplat <3 |
 |
| Oiva the sexmachine... |
 |
| Vastavalo-Päppylä <3 |
 |
| Pieni porokoira suuressa maailmassa |
 |
| Miten otetaan onnistunut perhepotretti isovanhempien kanssa? ...ei mitenkään... :D |
Anaplasmoosin paluu?
Noniin, sain eilen vähän ennen puoltayötä lääkärin luurin päähän. Ei usko kilpparin mahdollisuuteen koska T4 oli niin vähän viitteen alapuolella, mutta tilanteen ollessa taas näin mystinen sekin nyt siis poissuljetaan sillä TSH arvon tarkastuksella. Epäilynä on nyt se, että se anaplasmoosi ei mennyt kertakuurilla ohi. Vissiin sekin melko harvinaista, mutta mahdollista.
Nyt kokeillaan uusi kuuri doksisykliiniä isommalla annoksella ja ainakin taas sen 4 viikkoa, mahdollisesti kauemmin. Lääkäri tuumasi että koko koira on jo niin perinjuurin läpikotaisin tutkittu ettei ihan kamalasti ole vaihtoehtoja. Niin paljon on jo poissuljettu asioita. Tällä hetkellä muut veriarvot ovat ok, mutta ne valkosolut ovat kokoajan vaan menneet alemmas. Kyselin kaikki verisolusyöpien yms mahdollisuudet, mutta silloin pitäisi muissakin arvoissa olla vikaa.
Kysyin että mitäs jos doksisykliini ei auta, tai vaiva taas uusii kuurin jälkeen, niin mitä tapahtuu kun valkosolut loppuu? Voiko anaplasmoosiin kuolla jos sitä ei saada hoidettua pois. Oikeastaan vasta puhelun jälkeen tajusin etten saanut vastausta vaan kysymys kierrettiin taitavasti. Jos doksisykliini ei auta, voidaan ottaa luuydinnäyte että tuottaako luuydin valkosoluja ylipäätään. Sitä en sitten enää tiedä että jos ei tuota, niin mitä sille voi tehdä ja jos tuottaa mutta ne tuhoutuu jossakin, niin mistä se sitten kertoo ja voiko sille tehdä mitään.
Nyt ei kykene vielä ajattelemaan että mistä rahat luuydinnäytteen ottoon, ja vaikka siihen ne taas kasaan raavittaisikiin, niin onko siitä loppuviimein hyötyä. Voidaanko tuloksen selvittyä tehdä jotakin, vai onko se vaan varmistus että niitä joko tuotetaan tai ei (ja sitten "paremmalla omallatunnolla" laittaa koira uneen kun on kaikki voitava tehty ja selvitetty)... Noh, pakko nyt yrittää taas kasata itsensä ja toivoa parasta että uusi lääkekuuri toisi avun. Niin se äiti sanoi viisaasti, että ketään ei pysty tekemään enempää kuin parhaansa.
Nyt kokeillaan uusi kuuri doksisykliiniä isommalla annoksella ja ainakin taas sen 4 viikkoa, mahdollisesti kauemmin. Lääkäri tuumasi että koko koira on jo niin perinjuurin läpikotaisin tutkittu ettei ihan kamalasti ole vaihtoehtoja. Niin paljon on jo poissuljettu asioita. Tällä hetkellä muut veriarvot ovat ok, mutta ne valkosolut ovat kokoajan vaan menneet alemmas. Kyselin kaikki verisolusyöpien yms mahdollisuudet, mutta silloin pitäisi muissakin arvoissa olla vikaa.
Kysyin että mitäs jos doksisykliini ei auta, tai vaiva taas uusii kuurin jälkeen, niin mitä tapahtuu kun valkosolut loppuu? Voiko anaplasmoosiin kuolla jos sitä ei saada hoidettua pois. Oikeastaan vasta puhelun jälkeen tajusin etten saanut vastausta vaan kysymys kierrettiin taitavasti. Jos doksisykliini ei auta, voidaan ottaa luuydinnäyte että tuottaako luuydin valkosoluja ylipäätään. Sitä en sitten enää tiedä että jos ei tuota, niin mitä sille voi tehdä ja jos tuottaa mutta ne tuhoutuu jossakin, niin mistä se sitten kertoo ja voiko sille tehdä mitään.
Nyt ei kykene vielä ajattelemaan että mistä rahat luuydinnäytteen ottoon, ja vaikka siihen ne taas kasaan raavittaisikiin, niin onko siitä loppuviimein hyötyä. Voidaanko tuloksen selvittyä tehdä jotakin, vai onko se vaan varmistus että niitä joko tuotetaan tai ei (ja sitten "paremmalla omallatunnolla" laittaa koira uneen kun on kaikki voitava tehty ja selvitetty)... Noh, pakko nyt yrittää taas kasata itsensä ja toivoa parasta että uusi lääkekuuri toisi avun. Niin se äiti sanoi viisaasti, että ketään ei pysty tekemään enempää kuin parhaansa.
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Ruun veriarvokontrolli + Oivan tallipäivä
Käytiin Ruun kanssa eilen veriarvokontrollissa kun se on ollut tolkuttoman vetelä taas. Mikään ei oikein kiinnosta ja mitään ei jaksa. Vethaussissa oli joku älytön leikkauspäivystyspotilashärdelli ja meidänkin aika 1,5h myöhässä.
Otettiin verikokeet PVK ja kilpparin T4. Lääkäri lähetti kotiin ja lupasi soitella arvoista. Hoitaja soitti meille, että valkosolut on epänormaalin alhaalla (muistaisin että oli jo n. kk takaperin mutten nyt tiedä onko vielä siitäkin laskenut). Samaten T4 oli alhainen ja TSH arvo lähtee tutkittavaksi ulkopuoliseen labraan. Epäilynä siis että anaplasmoosi olis voinut laukaista kilpparin.
Lääkäri soittaa meille tiistaina illalla (menee vasta yövuoroon) uudestaan ja neuvotellaan mitä tehdään. Mä olen taas ressistä soikeena. Rahat on yksinkertasesti jo loppu mitään isompia tutkimuksia ajatellen ja millä jotakin valkosoluja ylipäätään saadaan korjattua...
Kilppari ei nyt olis paha juttu, kun siihen on lääke ja uskon että siitä todellakin (omalla vähäisellä kokemuksella) voi tulla noin karmiva olo että mitään ei jaksa. Mutta että valkosolutkin...
Ruu parka! :(
Otettiin verikokeet PVK ja kilpparin T4. Lääkäri lähetti kotiin ja lupasi soitella arvoista. Hoitaja soitti meille, että valkosolut on epänormaalin alhaalla (muistaisin että oli jo n. kk takaperin mutten nyt tiedä onko vielä siitäkin laskenut). Samaten T4 oli alhainen ja TSH arvo lähtee tutkittavaksi ulkopuoliseen labraan. Epäilynä siis että anaplasmoosi olis voinut laukaista kilpparin.
Lääkäri soittaa meille tiistaina illalla (menee vasta yövuoroon) uudestaan ja neuvotellaan mitä tehdään. Mä olen taas ressistä soikeena. Rahat on yksinkertasesti jo loppu mitään isompia tutkimuksia ajatellen ja millä jotakin valkosoluja ylipäätään saadaan korjattua...
Kilppari ei nyt olis paha juttu, kun siihen on lääke ja uskon että siitä todellakin (omalla vähäisellä kokemuksella) voi tulla noin karmiva olo että mitään ei jaksa. Mutta että valkosolutkin...
Ruu parka! :(
~~*~~*~~*~~*~~*~~*~~*~~*~~*~~
Oivalla oli sunnuntaina tallilla treffit Raton ja Egon kanssa.
 |
| Oiva & Ratto |
 |
| Ratto 9 vko |
 |
| Egolla lähti lapasesta :D |
 |
| Oiva ja Ratto hippasilla |
 |
| "Uskaltaiskohan ton kans leikkiä...?" |
 |
| Kotona uni maistui. Uupunut pieni tallikoira. <3 |
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Koiramäellä
 |
| Ruu muistaa vielä (avustettuna) A:n alastulon 2o2o |
 |
| Oiva reenas pari kertaa TOKO-hyppyä |
 |
| Ruu edustaa. Ja komentaa että tokoillaan lisää! Tänään oli ohjelmassa hyppy, sekä hyppynouto. :) |
 |
| Yleistä loppuhäröilyä |
 |
| Oivan saalis! |
torstai 12. heinäkuuta 2012
Ruun tokokurssi
VALKK alkeisjatko TOKO-kurssi 10.7.
Ilmoittauduin mukaan Valkeakosken kennelkerhon tokokurssille. Alkeisjatkokurssilla oli tilaa, ja sanoinkin ettei kurssin tasolla ole väliä. Ruu yksinkertaisesti rakastaa tokoilua yli kaiken, joten se on ihan se ja sama mitä siellä tehdään. Pääasia että päästään harrastamaan, ja vieläpä tässä lähellä omalla kylällä. :)
Aloitimme luoksepäästävyydellä. Istutin Ruuta sivulla nakki kourassa, ja reaktio oli odotetunlainen. Ruu katsoi minua ja haukkui, koska sitä ärsyttää mokomat häiritsijät kesken työnteon. Ei kuitenkaan juurikaan liikkunut paikaltaan.
Seuraavaksi otettiin seuraamista hihnassa meille ihan uudella tavalla. Eli koutsi käskytti seuraamisen, jonka kaikki tekivät samanaikaisesti. Lähdettiin siis liikkeelle rivistä noin 3m väleillä. Ruu seurasi todella hienosti! Se oikein liimaantui kontaktinsa kanssa kiinni mun vierelle, paikkakin oli hyvä. Vähän se haukkui, mutta aika vähän. Sitä ei yhtään haitannut ympärillä olevat kanssatokoilijat, vaikka ryhmässä olikin isoja koiria, mm. jokin mastiffi (?) jonka ajattelin ainakin aiheuttavan Ruulle päänvaivaa.
Meidän ohjaaja sanoi ettei näin ekalla kerralla hirveästi puutu meidän tekemisiin, vaan haluaa nähdä mitä osataan ja miten ollaan tehty. Sanoi kyllä että "Se seuraa todella hienosti, vaikka vähän se kyllä haukkuu...". Ai mitenniin olen kuullut saman ennenkin? Ruu sitäpaitsi haukkui todella vähän! :D
Luoksetulot otettiin yksitellen rivistä poispäin ja takaisin omavalintaisella matkalla. Ruu teki hyvin, vähän ohjasin lopun perusasentoon. Takaisin riviin kutsuessa otin pari askelta taaksepäin vauhdin lisäämiseksi.
Sitten otettiin yksitellen liikkeestä maahanmeno ja seisominen. Odotusajan istuskelin nurmikolla, niin Ruukaan ei käynyt kierroksilla eikä haukkunut, vaan odotti maltillisesti. Omalla vuorolla lähdettiin siis ihan kylmiltään kokeilemaan taas mitä Ruu muistaa. Maahanmeno tapahtui laskeutuen parin askeleen aikana, eli Ruuksi vähän hitaasti, mutta tapahtui kuitenkin. Palkkasin maahan ja vapautin ilman loppuperusasentoja. Toinen kerta meni vähän paremmin.
Ruu alkoi kuumua ja kun oltiin lähdössä liikkeelle tekemään seisomista, Ruu edisti ja haukkui ja mä astuin sen tassun päälle. Sitten se tietty haukkui vielä enemmän. Seisominen meni käsimerkin kanssa tosi hyvin ja kokeilin mitä tapahtuu ilman käsimerkkiä. No ei pysähtynyt. Tehtiin siis käsimerkin kanssa ja sillätavalla sujui oikein hyvin. Palkkasin ja vapautin taas ilman loppuperusasentoja.
Lopuksi vielä hyppy. Ruu teki kaiken niinkuin oppikirjasta, mutta aina on toki olemassa jokin MUTTA. :D Ruu hyppää ja kääntyy jo osittain hypätessään jolloin lopputulos on se että se lähestulkoon seisoo kiinni esteessä. Tätähän on tehty myös namialustalla, mutta melkolailla ilman hyötyä. Se jää kauemmaksi jos se olettaa että toisella puolella on jotakin. Voisin ensikerralla kokeilla heittää pallon heti koiran perään, jolloin se ei oleta toisella puolen olevan mitään, mutta lähtee toivonmukaan pallon avustuksella kauemmaksi. Katsotaan mitä saadaan aikaan. :)
Palautteeksi saatiin että tosi hienosti se osaa ja tekee, vähän vaatii joihinkin liikkeisiin muistuttelua. Haukkuuhan se joo, mutta siihen nyt ei sen kummemmin puututa jos ja kun se ei mua häiritse, ja tavoitteetkin on vaan puuhastelussa eikä kisoissa. :) Oli kyllä tosi mukavaa meillä molemmilla!
Ilmoittauduin mukaan Valkeakosken kennelkerhon tokokurssille. Alkeisjatkokurssilla oli tilaa, ja sanoinkin ettei kurssin tasolla ole väliä. Ruu yksinkertaisesti rakastaa tokoilua yli kaiken, joten se on ihan se ja sama mitä siellä tehdään. Pääasia että päästään harrastamaan, ja vieläpä tässä lähellä omalla kylällä. :)
Aloitimme luoksepäästävyydellä. Istutin Ruuta sivulla nakki kourassa, ja reaktio oli odotetunlainen. Ruu katsoi minua ja haukkui, koska sitä ärsyttää mokomat häiritsijät kesken työnteon. Ei kuitenkaan juurikaan liikkunut paikaltaan.
Seuraavaksi otettiin seuraamista hihnassa meille ihan uudella tavalla. Eli koutsi käskytti seuraamisen, jonka kaikki tekivät samanaikaisesti. Lähdettiin siis liikkeelle rivistä noin 3m väleillä. Ruu seurasi todella hienosti! Se oikein liimaantui kontaktinsa kanssa kiinni mun vierelle, paikkakin oli hyvä. Vähän se haukkui, mutta aika vähän. Sitä ei yhtään haitannut ympärillä olevat kanssatokoilijat, vaikka ryhmässä olikin isoja koiria, mm. jokin mastiffi (?) jonka ajattelin ainakin aiheuttavan Ruulle päänvaivaa.
Meidän ohjaaja sanoi ettei näin ekalla kerralla hirveästi puutu meidän tekemisiin, vaan haluaa nähdä mitä osataan ja miten ollaan tehty. Sanoi kyllä että "Se seuraa todella hienosti, vaikka vähän se kyllä haukkuu...". Ai mitenniin olen kuullut saman ennenkin? Ruu sitäpaitsi haukkui todella vähän! :D
Luoksetulot otettiin yksitellen rivistä poispäin ja takaisin omavalintaisella matkalla. Ruu teki hyvin, vähän ohjasin lopun perusasentoon. Takaisin riviin kutsuessa otin pari askelta taaksepäin vauhdin lisäämiseksi.
Sitten otettiin yksitellen liikkeestä maahanmeno ja seisominen. Odotusajan istuskelin nurmikolla, niin Ruukaan ei käynyt kierroksilla eikä haukkunut, vaan odotti maltillisesti. Omalla vuorolla lähdettiin siis ihan kylmiltään kokeilemaan taas mitä Ruu muistaa. Maahanmeno tapahtui laskeutuen parin askeleen aikana, eli Ruuksi vähän hitaasti, mutta tapahtui kuitenkin. Palkkasin maahan ja vapautin ilman loppuperusasentoja. Toinen kerta meni vähän paremmin.
Ruu alkoi kuumua ja kun oltiin lähdössä liikkeelle tekemään seisomista, Ruu edisti ja haukkui ja mä astuin sen tassun päälle. Sitten se tietty haukkui vielä enemmän. Seisominen meni käsimerkin kanssa tosi hyvin ja kokeilin mitä tapahtuu ilman käsimerkkiä. No ei pysähtynyt. Tehtiin siis käsimerkin kanssa ja sillätavalla sujui oikein hyvin. Palkkasin ja vapautin taas ilman loppuperusasentoja.
Lopuksi vielä hyppy. Ruu teki kaiken niinkuin oppikirjasta, mutta aina on toki olemassa jokin MUTTA. :D Ruu hyppää ja kääntyy jo osittain hypätessään jolloin lopputulos on se että se lähestulkoon seisoo kiinni esteessä. Tätähän on tehty myös namialustalla, mutta melkolailla ilman hyötyä. Se jää kauemmaksi jos se olettaa että toisella puolella on jotakin. Voisin ensikerralla kokeilla heittää pallon heti koiran perään, jolloin se ei oleta toisella puolen olevan mitään, mutta lähtee toivonmukaan pallon avustuksella kauemmaksi. Katsotaan mitä saadaan aikaan. :)
Palautteeksi saatiin että tosi hienosti se osaa ja tekee, vähän vaatii joihinkin liikkeisiin muistuttelua. Haukkuuhan se joo, mutta siihen nyt ei sen kummemmin puututa jos ja kun se ei mua häiritse, ja tavoitteetkin on vaan puuhastelussa eikä kisoissa. :) Oli kyllä tosi mukavaa meillä molemmilla!
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Ruun ell & Tuhkistreffit
RUUN LÄÄKÄRIREISSU
Alkoi perjantai melko kiireisesti. Aamulla kirmasin ensin itse labraan, jonka jälkeen aloin hommata Ruulle aikaa lääkäriin. Sillä oli pari kertaa jäänyt pissa jalannoston jälkeen vähän valumaan, ja torstaina se ei enää suostunut hyppäämään mihinkään. Sängylle kun lopulta hyppäsi niin vinkaisu siitä sitten seurasi. Muutenkin olemus hieman apaattinen.
Päästiin onneksi heti aamupäivästä lääkäriin Vethaussiin. Ohje oli ottaa pissanäyte mukaan. 4 jalannoston yhteissaldo oli vaivaiset lirut, kun pari tuntia aiemmin oltiin oltu aamupissalla. Kyllä siitä jonkunlainen näyte kuitenkin sitten saatiin. Eturauhanen ei ollut mitenkään järin aristava, eikä pissassa ollut tulehdussoluja, vähän siittiöitä kylläkin. Tiedä sitten miten vaikuttaa se ettei pissa varmaankaan ollut kauaa ollut virtsarakossa.
Anaalirauhaset kylläkin olivat ihan täynnä ja kovin kipeän oloiset. Sinänsä ei yllätys, kun sen ehti maha pari kk olla aavistuksen löysemmällä hurjien lääkitysten takia. Onneksi sekin asia on paranemaan päin. Anaalirauhaset siis tyhjennettiin.
Hoidoksi saatiin "tehostepiikki" Tardakkia. Kastraatio on ajankohtainen sitten hetimmiten kun saadaan vielä veriarvoja kontrolloitua, että kaikki on varmasti palautunut normaaliksi. Viikonlopun yli myös pieni kuuri kipulääkettä, Loxicomia löytyikin valmiiksi jo kotoa.
Ruun kasvattaja onneksi riensi hätiin ja lainasi rahat meidän eläinlääkärireissuun. Ei tarvinnut venyttää käyntiä alkuviikkoon tai muuten tuskailla mistä rahat just siihen hätään. Ihanaa kun kasvatit ovat tärkeitä vielä sittenkin, kun niistä on otetty "hyöty irti". :) Suurkiitos siis Kaisalle!
TUHKISTREFFIT
Ruu siis sai jäädä parantelemaan vointiaan Wellun hellään huomaan ja me Oivan kanssa suunnattiin Tuhkavuorelaan. Mitäs siinä sen kummempaa: Hyvää seuraa ja paljon naurua. Koirilla kavereita ja Oivasta ei lopu patterit ehkä ikinä. :D
Alkoi perjantai melko kiireisesti. Aamulla kirmasin ensin itse labraan, jonka jälkeen aloin hommata Ruulle aikaa lääkäriin. Sillä oli pari kertaa jäänyt pissa jalannoston jälkeen vähän valumaan, ja torstaina se ei enää suostunut hyppäämään mihinkään. Sängylle kun lopulta hyppäsi niin vinkaisu siitä sitten seurasi. Muutenkin olemus hieman apaattinen.
Päästiin onneksi heti aamupäivästä lääkäriin Vethaussiin. Ohje oli ottaa pissanäyte mukaan. 4 jalannoston yhteissaldo oli vaivaiset lirut, kun pari tuntia aiemmin oltiin oltu aamupissalla. Kyllä siitä jonkunlainen näyte kuitenkin sitten saatiin. Eturauhanen ei ollut mitenkään järin aristava, eikä pissassa ollut tulehdussoluja, vähän siittiöitä kylläkin. Tiedä sitten miten vaikuttaa se ettei pissa varmaankaan ollut kauaa ollut virtsarakossa.
Anaalirauhaset kylläkin olivat ihan täynnä ja kovin kipeän oloiset. Sinänsä ei yllätys, kun sen ehti maha pari kk olla aavistuksen löysemmällä hurjien lääkitysten takia. Onneksi sekin asia on paranemaan päin. Anaalirauhaset siis tyhjennettiin.
Hoidoksi saatiin "tehostepiikki" Tardakkia. Kastraatio on ajankohtainen sitten hetimmiten kun saadaan vielä veriarvoja kontrolloitua, että kaikki on varmasti palautunut normaaliksi. Viikonlopun yli myös pieni kuuri kipulääkettä, Loxicomia löytyikin valmiiksi jo kotoa.
Ruun kasvattaja onneksi riensi hätiin ja lainasi rahat meidän eläinlääkärireissuun. Ei tarvinnut venyttää käyntiä alkuviikkoon tai muuten tuskailla mistä rahat just siihen hätään. Ihanaa kun kasvatit ovat tärkeitä vielä sittenkin, kun niistä on otetty "hyöty irti". :) Suurkiitos siis Kaisalle!
TUHKISTREFFIT
Ruu siis sai jäädä parantelemaan vointiaan Wellun hellään huomaan ja me Oivan kanssa suunnattiin Tuhkavuorelaan. Mitäs siinä sen kummempaa: Hyvää seuraa ja paljon naurua. Koirilla kavereita ja Oivasta ei lopu patterit ehkä ikinä. :D
 |
| Oiva rrrrrakastaa Meriä |
 |
| Oiva ja Runo |
Kuvat (c) Kaisa Hurme
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Reipas-Ruu
Ruu on alkanut vähän reipastua. Se jaksaa ulkona paremmin, joskin oikein paahteinen keli vetää karvojen ajelusta huolimatta vielä vähän voimat vähemmälle. Silti näyttää oikein hyvältä. Äsken se jopa innostui hetkeksi leikkimään Oivan kanssa tässä sisällä, ja jos oikein kovasti käyttää mielikuvitusta niin se jopa vähän tyrkytti lelua Oivalle että "Vetoleikkiä!".
Oiva puolestaan pääsee sohvalle. Itse. Ainakin silloin kun oikein kovasti tahtoo.
Jotakin superherkkua tai palkkaa pitäisi Oivalle keksiä luoksetulon harjoitteluun. Jo tänään se keksi ekaa kertaa etten heti tuukkaan vaan touhuan omiani, vaikka Ruun kanssa kirmattiin ihan toiseen suuntaan. Eniten se tähän asti on tuntunut tykkäävän ihan ruokanappuloistaan, mutta eihän ne nyt ole mitään spesiaalia. Juusto on melko jees, mutta nakkeja pitää pyöritellä ja mälvätä ja ihmetellä että onko ne syötävää ylipäätään ollenkaan. Ahne se on oman ruokansa kyllä syömään ja oikein tohkeissaan odottaa kuppiaan.
Oiva puolestaan pääsee sohvalle. Itse. Ainakin silloin kun oikein kovasti tahtoo.
Jotakin superherkkua tai palkkaa pitäisi Oivalle keksiä luoksetulon harjoitteluun. Jo tänään se keksi ekaa kertaa etten heti tuukkaan vaan touhuan omiani, vaikka Ruun kanssa kirmattiin ihan toiseen suuntaan. Eniten se tähän asti on tuntunut tykkäävän ihan ruokanappuloistaan, mutta eihän ne nyt ole mitään spesiaalia. Juusto on melko jees, mutta nakkeja pitää pyöritellä ja mälvätä ja ihmetellä että onko ne syötävää ylipäätään ollenkaan. Ahne se on oman ruokansa kyllä syömään ja oikein tohkeissaan odottaa kuppiaan.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Nuorena on aloitettava...
...valitettavasti. Oiva säikäytti eilen. Alkoi päivällä oksentaa ja yökkäillä. Oksentelua ei ihan hirveästi ollut, mutta yökkäilyä vähän väliä. Ruoka maistui, mutta kakka ei tullut. Myöhemmin yökkäily loppui ja Oiva oli ihan reipas. Illalla yökkiminen alkoi uudelleen ja Oivalla oli selkeästi tukala olo. Kakat se oli vääntänyt viimeksi aamulla ja kello läheni iltakahdeksaa. Oiva oli hereillä, mutta pötkötteli vain. Ei edes vessaan yrittänyt änkeä mukaan, jonne se kipittää aina ihan tikkana jos ovi vähänkin raottuu.
Kotihoitona olin antant piimävettä ja tehobaktia. Yhdeksältä lähdettiin Vethaussiin. Hätävarjelun liioittelua tai ei, mutta katseleppa itse pikkuruista 9 viikkoista naperoa joka hädissään vaeltaa ympäriinsä jä yrittää oksentaa. Sontiminenkin tuon ikäiseltä pitäisi luonnistua kokolailla joka ruokailun jälkeen.
Vethaussissa Oiva laitettiin röntgeniin, se kun yrittää aina syödä kaiken. Vierasesinettä ei onneksi ollut, mutta kaasukertymää ja ärtynyt suoli. Jotakin sopimatonta on pikkuherra siis ehtinyt popsia pihalla. Vähän oli kuivumistakin, vaikka olin sen mielestäni aika hyvin saanut juomaan. Nestettä siis nahan alle ja kipulääkettä kyytipojaksi oloa parantamaan.
Oivan mielestä nesteytyspiikit ja kipulääkepiikki oli ihan pala kakkua, kamalinta oli naperon mielestä olla paikallaan röntgenissä. Rääkyminen oli melkoista. Ei kovin yllättävää.
RC Intestinal-ruokaa saa muutaman päivän syöttää (tehobaktilla höystettynä), sitä kun sattuu kaapissa säkinpohjat olemaan Ruun jäljiltä. Tohtori myös varoitteli että ripulin saattaa tästä vielä kehittää kun tulostetta alkaa tulemaan.
Kotona Oiva nukahti kokolailla heti olkkariin omalle tyynylleen. Myöhemmin kävi tulosteet vääntämässä paperille (JEE!!!) ja painui takaisin unille. Taisi salaa Ruutakin vähän huolestuttaa, se kun jäi Oivan kanssa nukkumaan olohuoneeseen. Ihan vaan varmuuden vuoksi. <3
Kotihoitona olin antant piimävettä ja tehobaktia. Yhdeksältä lähdettiin Vethaussiin. Hätävarjelun liioittelua tai ei, mutta katseleppa itse pikkuruista 9 viikkoista naperoa joka hädissään vaeltaa ympäriinsä jä yrittää oksentaa. Sontiminenkin tuon ikäiseltä pitäisi luonnistua kokolailla joka ruokailun jälkeen.
Vethaussissa Oiva laitettiin röntgeniin, se kun yrittää aina syödä kaiken. Vierasesinettä ei onneksi ollut, mutta kaasukertymää ja ärtynyt suoli. Jotakin sopimatonta on pikkuherra siis ehtinyt popsia pihalla. Vähän oli kuivumistakin, vaikka olin sen mielestäni aika hyvin saanut juomaan. Nestettä siis nahan alle ja kipulääkettä kyytipojaksi oloa parantamaan.
Oivan mielestä nesteytyspiikit ja kipulääkepiikki oli ihan pala kakkua, kamalinta oli naperon mielestä olla paikallaan röntgenissä. Rääkyminen oli melkoista. Ei kovin yllättävää.
RC Intestinal-ruokaa saa muutaman päivän syöttää (tehobaktilla höystettynä), sitä kun sattuu kaapissa säkinpohjat olemaan Ruun jäljiltä. Tohtori myös varoitteli että ripulin saattaa tästä vielä kehittää kun tulostetta alkaa tulemaan.
Kotona Oiva nukahti kokolailla heti olkkariin omalle tyynylleen. Myöhemmin kävi tulosteet vääntämässä paperille (JEE!!!) ja painui takaisin unille. Taisi salaa Ruutakin vähän huolestuttaa, se kun jäi Oivan kanssa nukkumaan olohuoneeseen. Ihan vaan varmuuden vuoksi. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)