Lepopäivän ulkoilua

Koiruuksilla on ollut niin aktiivista viimepäivät, että tänään otettiin ihan iisisti vaan omassa pihassa päivää paistatellen. Viimepäivinä on riittänyt hulinaa koiravieraiden muodossa. Perjantaina kävivät lpk Naava ja slk Rosa. Naavalla (10kk) ja Armaksella on huisin hauskat leikit ja Huldakin hillui mukana minkä kintuistaan pääsi. Vaikkei pojilla ollut paljoa ikäeroa, niin hyvin tuliva molemmat toimeen keskenään ja hippa- ja painileikit sujuivat vauhdikkaasti hyvässä hengessä.

Lauantaina sitten kaveri tuli käymään saksanpaimenkoiransa kanssa ja tehtiin hyvin pienimuotoiset tokotreenit. Aluksi Armas ei olisi millään keskittynyt mihinkään, koska toinen koira omassa pihassa. Mutta sitten kun sain sen huomion itseeni, niin jumantsuikka se olikin sitten hieno!

Eilen sitten meillä vieraili kolme porokoiraneitoa ja ei tarvinne sanoa että hauskaa oli! Ja Huldakaan ei arastellut yhtään vaan häntä putkella leikeissä mukana niinkuin iso koira konsanaan! Kai se meinas että kun nää on omannäköisiä, niin ne on pakostakin kivoja! :)

Tänään siis pidettiin vähän kevyempää välipäivää omassa pihassa, ja kyllä koirille normaalia pidemmät päiväunet maistuikin. Tältä päivältä siis postauksen kuvat. :)

Takajalkoja etsimässä

Eilen suunnattiin Armaksen kanssa taas alkeiskurssille. Päivän teemana oli takapään käyttö, joten niimpä sitä sitten namilla ohjaten pyörittiin ja hyörittiin niin, että oli kaikilla päät pyörällä. Armas on niin notkea ja kuminen otus, että sen mielestä oli ihan helppoa taipua mutkalle niin että nokka ja takapuoli on samassa kohdassa ilman että on liikuttanut takajalkojaan mihinkään. Onneksi Armas on nopea oppimaan ja alkoi ne takajalatkin liikkua kun pääsi muutamasta kintunsiirrosta palkkaamaan.

Loppuun otettiin vielä pari kertaa "pentuluoksetulo". Eli kouluttaja pitää pannasta kiinni ja minä kirmaan toiselle puolen hallia hihkumaan koiraani luokse. Tämä oli koirien mielestä eniten hupia ikinä, ja kaikki teki vauhdikkaita ja hienoja luoksetuloja. Toisella kierroksella kouluttaja pyysi mua jättämään Armaksen istumaan. Pari kertaa Armas oli nojannut pantaansa kokeillakseen, että joku hänestä tosiaan pitää kiinni, mutta muuten se oli istuanapottanut kiltisti paikallaan käskyyn asti. Ja sitten se tuli luokse. Eniten täysiä ikinä. :)

Ihmelapsi Hulda

Hulda on ihan uskomaton. Se on niin innostunut mm. tuosta agilityrenkaasta, että se yhtenäkin päivänä tarjosi sitä kerta toisensa jälkeen jopa noin kymmenen (!) metrin (!) päästä! Ja ikää on vajaa 14 viikkoa! Tänä aamuna se kiipesi heti tärkeänä puomille, kun satuin kävelemään yhtään siitä läheltä. Sitä on harjoiteltu kerran aiemmin. Ja vaikkei palkaksi löytynyt muuta kuin kuiva nappula, niin päättäväisesti se sinne kiipesi heti uudestaan. Ja toki sisälle ei päästy, ennenkuin rengastakin oli tehty ainakin viisi kertaa... Olen vähän äimänä!

Pentukerhossa käytiin taas eilen. Oli meinaan hulinaa kun paikalla oli 8 pentua. Oli berniä, sakemannia, tolleria, snautseria, spanielia... Oli hauska nähdä miten hyvin kaikki tulivat juttuun keskenään. Eniten ehkä nauratti Huldan leikkiinkutsupomput, kun se tahtoi saada bernin leikkimään ja hippasille. Ja saikin sitten, ja vauhtia riitti. :)

Armas joutui tuossa päivänä eräänä hämmentävään tilanteeseen, kun kaverin kolmevuotias leikkaamaton sakemanniuros rakastui palavasti Armakseen. Siinä hämmennyttiin kyllä myös me ihmisetkin, sillä aiemmin Ressu ei ole ihmeemmin kiinnostunut sen enmpää Armaksesta kuin oikeastaan nartuistakaan, vaan lähinnä vain palloista ja kävyistä. Armas olisi vaan halunnut leikkiä ja Ressu rakastaa.

Eilisillan iltapesut ja pusut! Nyt on Armaksella puhtaat korvat. :)

Innokasta tokoilua

Armaksen kanssa suunnattiin eilen taas tokon alkeiskurssille. Aluksi tarkistettiin viime viikon kotiläksy, eli sivulletulo. Kouluttaja totesi, että ollaan selvästi harjoiteltu, kun sivullaolemisen kestoa ja katsekontaktin kestoa on voitu pidentää. Nooo totanoinniin, ei nyt hirveästi edes olla, mutta kun treenipaikka oli jo toisella kerralla tutumpi, niin se onnistui yhtä hyvin kuin kotona. :D Ohjeet: Ohjaa sivulle jo pikkuhiljaa ilman namia, ja kaiva palkka vasta sitten.

Seuraavaksi harjoiteltiin maahanmenoa. Ohjasin namilla maahan edessä ja sivulla. Kannustin maahan lelulla ja leikittiin sillä, sekä yritin nopeuttaa maahanmenoa hetsaamalla lelulla vähän virettä ja nopeasta maahanmenosta nopea palkka lelulla. Onnistui melko kivasti. Taas mua kannustettiin jättämään nami pois kädestä, jotta mun ei tarvi ohjata kädellä maahan asti, vaan voin pienentää vihjettä pikkuhiljaa kun Armas ei ole niin kiinni namissa. Sillä kuitenkin on jo selkeä käsitys siitä mitä mä siltä haluan.

Tunnustan, tää on ihan mua ollut jo vuosikaudet. Kun treenailen (sen vähän mitä nyt treenaan) yksinäni, niin mä jumitan tekemään asioita kädet täynnä nameja - tai mikä ikinä onkaan vaihe juuri sen liikkeen opettamisessa - enkä huomaa edetä, vaikka koira olisi jo valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavaksi tehtiin kontaktikävelyä, ja vaikka itse sanonkin, niin Armas oli H I E N O ! Tällä kertaa tulikin noottia, että "PALKKAA POROKOIRALLE! Ei sitä koko seuraamiskaaviota tartte heti tehdä!". :D No joo, tuli vähän innostuttua, tää on kuitenkin se mitä jopa ollaan harjoiteltu, ja kun Armas ei juuri ottanut häiriötä muista tai uudesta paikasta, niin se onnistui tosi hienosti.

Loppuun otettiin luoksetulo. Kouluttaja piti koiraa, ja mä kirmasin toiseen päähän hallia kutsumaan. Eka yritys tuli ravilla, kun "Äitiii.... Joku hihna seuraa mua!!!". Toinen yritys ilman hihnaa tulikin sitten formulana suoraan kiinni patukkaan kuin sika limppuun. :)

Huldasta tuli kovin totisia kuvia, vaikka neiti oli hyvinkin innoissaan renkaasta.
Muttakun pitää keskittyä ja tehdä niiiiin tosissaan.
Pieni työmyyrä. :)

Pentukerhossa vol II

Hulda kävi taas tänään pentukerhossa. Pentuja ei ollut Huldan lisäksi kuin kaksi, mutta sopivasti olivat kaikki saman kokoisia ja leikki sujui mukavasti. Puolentunnin hillumisen jälkeen kaivettiin esiin agilityputki. Kun Hulda sitten keksi että putken läpi kulkemisesta saa lihapullaa, se ei enää halunnut leikkiä muiden kanssa, koska oli niin kiire kipitellä putkessa. Pätevä likka!

Ja sitten pupsikuvasaastetta!

Muuvsit kohdillaan!

Auts! :D

Alkeiskurssilla ja rokotuksilla

TOKO

Armaksen kanssa oltiin tiistaina LSKK:n alkeiskurssilla ensimmäistä kertaa. Ajattelin että tuon "vietin lähes kaikki kehitysvaiheeni jalka poikki olohuoneen nurkassa" -koiran kanssa olisi enemmänkin hankaluuksia, mutta eikä mitä! Aluksi se toki kiinnostuneena katseli muita koirakoita, mutta kun sain poimittua ja palkattua pari katsekontaktia, niin Armas totesi että nakkien voimalla voi oikeastaan tehdä ihan mielellään hommia!

Päivän aiheena oli perusasento. Kotona olen huomannut että Armakselle helpompi tapa on takaa kiertäen tulla sivulle, joten olen sitten ajatellut pitäytyä siinä. Saatiin kommentteja että kierto on tiivis ja paikka tosi hyvä! Siitä sitten vaan häivyttelemään pikkuhiljaa nakkeja ja lisäämään kestoa. Treenien edetessä Armas unohti aika hyvin muiden koirakoiden olemassaolon ja teki tosi hyvällä draivilla! Tottakai se on vielä häiriöherkkä siihen mitä ympärillä tapahtuu, mutta siksihän me kurssille mentiinkin.

Mua ilostutti varsinkin se, että Armas leikki ihan tosi innoissaan mun kanssa. Muut palkkasi koiriaan kutakuinkin ihmismäisesti kahdella jalalla seisten ja mä konttasin lelun ja Armaksen kanssa pitkin lattioita.

"On se kyllä näppärä otus!", ihasteli kouluttaja. Kai se Armasta kuitenkin tarkoitti... :P

(c) Iina

ROKOTUKSET

Eilen kumpikin otus kävi sitten rokotuksilla. Hulda meni reippaasti sisään ovesta, pomppi tiskin takana innoissaan tasajalkaa kun hoitaja häntä puhutteli, nuuskutteli häntä pystyssä ympäri tutkimushuonetta ja ei huomannut koko rokotusta kun oli niin kiire syödä tohtorin tarjoamia herkkuja. :D

Armaksella meni... noh, niinkuin Armaksella aina menee. Jännitti, mutta urheasti kesti pistokset. Muakin vähän jännitti, sillä Armas on tosi herkkä saamaan rokotusreaktioita. Nelosrokote laitettiin tuttua ja turvallista Nobivaccia, mutta rabiesrokotetta ei ollut samaa merkkiä, joten laitettiin Rabisin. Duramune on meillä ihan ehdoton ei, siitä Armas on saanut rajut oksentelut ja ripulit.

Nobivac + Rabisin onneksi kuitenkin sopi kohtuullisen hyvin (note to self). Amas oli koko päivän tosi nuupea ja nukkui vain, mutta kuumetta ei tullut. Illaksi sitten jo virkistyi. Tämän vähemmillä reaktioilla ei ikinä olla rokotuksista selvitty, joten ihan tyytväijen saa olla ettei muuta tullut. Onneksi nykyään ei tarvitse rokottaa kuin kolmen vuoden välein. Ehkä sitä kerran kolmessa vuodessa kestetään yksi nukkumispäivä.

Hulda 12 vkoa - 6,1 kg - 33 cm

Pentukerhossa

Huldalla oli hupia!

Pentukerholaiset