Ystävänpäivä

Kaikista päivistä tänää, eli ystävänpäivänä, jouduin lenkille ilman koirakavereita! Se ei kyllä sitte loppuviimein hienossa auringonpasisteessa paljoo haitannu ja juoksin jokatapauksessa vimmatusti joka suuntaan.



Hain mutsiakin monta kertaa leikkimään, mutta ei se oikein lähteny. Mutta se kerto et se oli ollu kuntosalilla.


Mä päätin sitte kans näyttää miten porokoirasta on moneksi. Tässä mä teen näitä kylkiliikkeitä ni pysyy linjat kuasissa!

Tässä sitten taas on tää reisilihasreeni.

Tää on pualestaan vatsarutistus. Kyllä mulla kesään mennessä on hiano sixpäkki ku viä pari kertaa reenaan!

Päätin sitte kans että olis ihan hyvä harjotella tota lyhyen matkan spurttaamista.

Loppuun taas pakollinen ja virallinen passikuva. Eiks näitä ny o otettu jo joka kerta ja tarpeeks monta? Eiks ny voitas si alkaa leikkiin ku reenit o tehty?

Kaverikoiria

Mä pääsin ykspäivä leikkiin kauheesti muitten koirien kans. Ens mentiin Ellille ja pakattiin Ronja ja Roope autoon ja ajettiin Vesilahteen semmoselle mettäautotielle. Ei me siellä oltu ku joku puoli tuntia mutta me juostiin niin paljon ja täysiä vimmatusti joka suuntaan ettei mitään tolkkua.

Sen jälkeen me mentiin yhden Tuiren pihaan ja mua alko vähän jännittää ku siellä oli semmonen saksanpaimenkoira pihassa. Sen nimi on Nappula. Mä kyllä heti haistoin et se on narttu, mutta esitin silti vähän aikaa coolia ja välinpitämätöntä ja semmosta vaikeestitavoteltavaa. Sitten ku mä olin ihan varma ettei se syö mua yhtenä suupalana, ni me juostiin senki kans ihan vimmatusti joka suuntaan. Niinkin paljon että juostiin ihan vastakkain niin että päät kolisi ku tuli kolari. Mutsi oli taas jo ihan varma että siinä kolauksessa lähti jo loputki hampaat, mutta ei me Nappulan kanssa välitetty vaan alettiin painia lumihangessa niin että oltiin molemmat ihan lumisia.

Mä olin jo ihan väsyny mutta me mentiin vielä Ellille kylään ja Ronja pussas mua taas kokoajan. Onhan se kivaa olla niin suosittu, mutta kyllä mua sitten loppupäivän nukutti!

Kevättä rinnassa

Mä olen ny taas niin rakastunu että ette voi varmaan uskookkaan. Löysin alkuviikosta tosta mein talon toiseltapualen pyörätieltä niin maukkaita tuoksuja että tuli ihan poru aina ku käveltiin siitä ohi nii et ne hajut loppu.

Mä sitte taas nii lemmentuskissani nuolin ton jalkani nahkat rikki, ku mää olen tullu siihen tulokseen ettei mutsi ota näitä mun tyttöystäviä vakavasti jos en tee asialle jotakin radikaalia ja näyttävää ikävöimisoperaatioo.

Se sitte kehtas viedä mua yks päivä hihnassa ja kuonopannassa lenkille! Ihan älytöntä! Mää kiamurtelin ja raavin naamaani maahan enkä pystyny eres kunnolla mahtaileen muille koirille sen kidutusvälineen takia. Muka liukasta ja selkä kipee emännällä ja kaikkee... Väitti vielä että jumitan joka lumikökkäreeseen missä näkyy keltasta. Mää sanon et se vaa tahallaan rääkkää mua!

Eikä tää rääkkäys siihen sitte loppunu. Eilen se meni tekemään mulle jonku betadinehauteen yöksi tohon jalkaan, ja siinä oli viälä rapiseva muovipussi. Enhämmää voinu edes olla samassa huoneessa sen rapisevan ja märän kinttuni kans. Jäin miälenosotuksellisesti si nukkuun olkkariin enkä menny ollenka tonne makkariin ku vasta sitte ku muut ei nähny.

Onneks mulle sitten vähän hyvitettiin mun kärsimyksiä ja käytiin tänää tuala Kangasalan soramontuilla ja metiköissä ulkoilemassa!

Soramontulla

Tänää oli mahtava ilma! Ei mikä tahansa koiranilma, vaan melko hyvin porokoiran ilma! Kauheesta tuulesta hualimatta mun meinas tulla hiki ku juoksin narupallon perässä pitkin soramonttua. Täsä on ny ensteks tämmönen perhepotretti misä mää olen W-miähen ja Vihreen Ratsun kanssa samassa kuvassa.

Täsä on sitte kuvaa mun palloilusta. Ja en o muistanu tänne viä kertookkaan kun edellispäivänä me ajeltiin ton mun autonkuljettajan kans Lempäälään ja mää pääsin leikkimään Ronjan ja Roopen kans! Se oli mahtavaa. Ronjahan ny on tiätenki ihan rakastunu muhun kun se pussailee yhtenään, mutta jumantsuikka kuulkaa miten sirpsakat ja pitkät sääret sillä on! Emmääkä iha hiras o, mutta kyllä siinä saa porokoira jäädä katteleen perävaloja ku suoralta lähetään!

Täsä ny on vähän tän päivän maisemia. Mää leikin olevani poromaassa tunturin juurella, mutta en sitte jaksanu kiivetä ylös asti. Mutsi ei halunnu heittää palloo sinne, kun se arveli että se joutuu sen ite käymään hakemassa.

Valkeekosken paskapiiput

Täsä nää ny o heti ekasa kuvasa ja koko komeuressaan: Valkeekosken paskanhajuset savupiiput. Mutsi mulle kerto miten ne oli joskus ennen mun olemassaoloo ollu Oton kans kylässä Elinalla ja Remulla ja ne oli Herwoodista kattellu korkeelta parvekkeelta ku Valkeekosken käryt näky taivaalla. Siinä ne si oli nauranu et joku tuaki paskanhajusa elää. Ja missäs sitä nyt itte sitten ollaan niin? No, ei täälä onneks o toistaseks kauheesti haissu.



No, oli kumminki siis niin komee ilma (ja ihan hajutontaki kyllä) että lährettiin vähä tonne ulkoileen. Mutsiki jo jakso selkänsä kans melkein tunnin olla, mutta enimmäkseen se kykki ton kameransa kanssa ja mun olis pitäny sille muka poseerata. Sanoin että emmää ny ehri ku tarttee reenata itteensä ny ku taas vähän pääsee ja kyä mää si reenasinki. Lyhkästä matkaa, pitkää matkaa, umpihankee ja kepinkantoo. Täsä olis ny kuvaa siittä ku teen melkein kaikkee yhtäaikaa!

Sinne jäälle oli merkitty tommosilla risuilla (mihin mun mielestä olis kaikkiin tarttenu kusta) tommonen reitti, mutta ei sinne voinu mennä ku jään päällä oli nii paljo vettä. Mutsi kökki taas rannalla ruikuttamassa ku mää kävin muutamat kusasemassa mutta voitteko kuvitella mitä si kävi!? No ku mää tiätty olin kans kastellu tassuni tua vetesä mitä ton lumen alla on ni mun alko tassuja paleleen! Paleleen! Porokoiralla! Mää olen kasvattanu nii jumalattomat varpaanvälikarvakki, mutta siinä sitä sitte vasta onki ku neki kastuu. No mää unohrin sitte semmosen takaiskun kyä heti ku lähettiin taas eteneen.

Mää päätin si mutsillekki kertoo et varpaat jäätyy et tarttis keppiäki heitellä ni tulis lämmin. Ei se heti uskonu. Mää huusin kovempaa:

Suastuin si lopuks viä yhteen tämmöseen maisemaposeerauskuvaan ku ajattelin et kaikki beipet olis ihan kuumana tästä mun herkästä ja romanttisesta puolesta. Ja onhan tossa tota luntaki nii paljo et onhan se ny taivaan tosi että mää sovin tämmösiin maisemiin!

Alkaisko rekikoiraksi?

Tänään toi mutsi tajus lähtee viemään mua irtijuokseen. Voitteks kuvitella etten o kahteen päivään pääsy mihkään!? Eilen madeltiin 20 minuuttia hihnassa ja mitään muuta hyvää siinä ei ollu ku että ehdin haistella kaiken ku mutsi on nii hidas. Tänään siis kuitenki se kaivo ton vihreän ratsunsa (=Mazda) tuolta hangesta ja vei mut tonne heritynniemeen.

Ensin siinä käveltiin semmosta rauhallista tahtia ja mä vähän tarkkailin tota mutsia et kuinka se ny oikein pärjää. Ihan hianosti se meniki aluks, mutta takastullessa se tuli jo niin hitaasti että mun piti huolestuneena sille vähän haukkua et se jakso takas autolle asti.

Rupesinki siinä si miättiin että tarttis saara jostain pulkka ni voisin vetää sitä perässäni. Ei se ny kauheen hyvältä näyttäny kun vaikka 40 minuuttia sainki juosta ni mutsi ei päässy siinä ajassa ku 2 kilometriä! (Joista kuulemma toinen oli liikaa). Mä sitten loppumatkasta koitin sitä piristää. Ensin hain sitä ihan kamalasti leikkimään, mutta ei se alkanu mun kans ollenka. Si keksin että pidän sen hyväntuulisena esittämällä kaikki hianot seuraamiset ja sivulletulot ja se kyä kannatti ku alko nameja ropista suuhun kokoajan.

Päästiin sitte takasi vihreelle ratsulle ja mä olisin jaksanu juosta vielä ainakin sata kilometriä, mutta menin sitte kiltisti kyytiin ja esitin tyytyväistä. Täytyy varmaan kysyä W-miäheltä alkasko se heittää mulle palloo joku ilta. Ainaki kuulin ku se eilen suunnitteli mun pään menoks jotain namin etsintää...

Paluu julkkikseksi

Se o mortonki kaikille! Nykku loppuvuaresta laitettiin leegotki uusiks, ni o hyvä alottaa uus vuasi komeempana ku koskaan! Ajattelin että nyt kun tolla mutsillaki näkys olevan aikaa ni se saa taas alkaa sihteerinhommiin ja puhtaakskirjottaa nää mun jutut.

Sen pitäs kuulemma olla töissä viälä, mutta joku valkotakkinen sano sille ettei se voi olla ja sen pitää mennä johonki magneettikuvausputkeen. Ei se o kyä mua ny vieny oikein ollenka lenkille. Vähän se on ajanu tonne mettätielle autolla ja si hetken olen saanu juasta itekseni ja siinä kaikki. Se on tylsää ja väärin sanon mää!