Vanha vuosi nippuun

Kai sitä näin vuoden viimeisenä päivänä pitää päivittää kuulumisia. Armas kävi tiistaina kontrollissa, ja CRP oli laskenut sieltä huippulukemista 20:neen! Alle 10 on siis normaali, mutta huippuhyvin se on laskenut kyllä. Antibioottia jatketaan vielä viikko, koska se nyt kuitenkin on vielä inasen koholla ja leikkausalueella tuntuu vielä aristava mötti joka voi olla tulehdusta.

Jos kaikki vaikuttaa antibiootin loppuessa hyvältä, niin voidaan jäädä noin viikoksi odottelemaan ja kontrolloida CRP sen jälkeen uudelleen. Näin siksi, että nähdään pysyykö se alhaalla myös antibiootin loppumisen jälkeen. Toki jos mitään epäilyttävää on kuurin loppuessa, niin mennään näytille sitten jo siinä kohtaa.

"Play with mii? Pliiiiz? With mi fiish?"

Kipulääkettä ei ole enää tarvittu ja ulkoilua saadaan ihan normaalisti harrastaa hihnassa. Näillä näkymin vapaaksi omaan pihaan pääsee ensiviikon alussa, mutta koska lähdetään Hämeenlinnaan olemaan jalan kontrolliröntgenien ja fyssarin takia ma-ti, niin vapaus koittanee sitten vasta keskiviikkona (jolloin myös Hulda saapuu!).

Paras joululahja!

Otsikkokin jo kertoo, että Armaksen vointi on vihdoinkin mennyt parempaan päin! Armas siis oli jo eilen selvästi iloisemmalla mielellä, eikä mun tarvinnut enää koko aikaa sydän verta itkien katsella miten tuskissaan se on kovista kipulääkkeistä huolimatta. Tänään uskalsin jo keventää kipulääkitystä, ja koko päivä on pärjätty jo pelkällä Tramalilla - joskin maksimiannoksella vielä.

Aattona katsellaan Lumiukkoa.

Porokoiran opiaattitrippi. :D

Huijattiin! Ei se nyt ihan noin paha ollut. :D

Armaksen joululahjat tuli paketoitua vasta eilen päivällä, sillä vielä aaton aattona tilanne näytti siinämäärin surkealta, etten uskonut Armaksesta olevan paketteja aukomaan. Saatiin kuitenkin perinteisesti ikuistettua kuviksi (kamera vetelee viimeisiään, meinasi jäädä kuvat saamatta senkin osalta) pakettien avausta. Perinteeksi muodostunut koko perheen aattokävely sen sijaan jäi tietenkin tekemättä, mutta käytettiin Armaksen kanssa sekin aika tehokkaasti piiiiitkiä päivänokosia vedellen! Nukkumisesta puheenollen, sekin on ihanaa, että viimeiset kaksi yötä on Armaksella mennyt sikeästi nukkuessa, eikä se enää herää keskellä yötä itkemään heti kun kipulääkkeen vaikutus alkaa haihtua.

Siis mitä tälle piti tehdä?

OMG! Tätä mä olen aina halunnut!

Välillä Armas kaipasi vähän apua avaamisessa. 

Siis tätä matoa vaan tulee ja tulee täältä!

Homma alkaa sujua!

Toinenkin mato!

No siis vihdoinkin jotakin syötävää!

Ja yksi kuva emännän joululahjoista -
6 kpl ihania kettumukeja!

Tänään siis Armas on tosiaan pärjännyt pelkillä Tramaleilla (50mg x 3). Joskin mietin jätinkö vahvemmat kipulääkkeet suotta liian aikaisin pois, sillä nyt illalla sitä vähän tuumailutti ruokailu, ja se taas pari kertaa keskeytti syömisen ja istahti sillä tavalla kun se tekee kun sattuu. Se kuitenkin söi kaiken ja on tänään uusilla leluillaan leikkinytkin, joten uskoisin kuitenkin että tää oli ihan hyvä hetki. Ei sitä viitsi ihan huvikseenkaan hurjan kovia kipulääkkeitä käyttää. Tarpeeseen toki, sillä niinkuin ell sanoi: "Kipu ei edesauta paranemista". Antibiooteista edelleen menee Clamovettiä (2 x pvä) ja pistoksina Baytriliä (1 x pvä). Maitohappoakteeria olen antanut myös, sekä kahdesti päivässä Antepsinia.

Tänään jo iloisempi mieli ja levollisempi ilme

Ja leikittykin on!

Koska mä pääsen taas ulos leikkimään?

Ja tietysti pakollinen palli(ttomuus) kuva.
Hitaasti mutta varmasti se näyttää paranevan. :)

Lisää troppia..

...ja vielä vähän lisää troppia. Ja vielä vähän. Eli riittävästi.

Kiikutin Armaksen heti maanantaina aamulla eläinlääkärille näytille, ja saatiin reilulla kädellä helpotusta tilanteeseen koska ruokahalu oli hukkunut kipujen ja tulehduksen takia. CRP oli hurjat 256,4 kun sen pitäisi olla alle 10! Clamovetin kaveriksi aloitettiin Baytril, ja Tramal vaihdettiin vahvempaan opiaattiin (joskin nyt on mennyt myös yksi annos Tramalia päivässä) ja niiden kaverina sitten myös Previcoxia päivittäin. Kuumetta ei onneksi ole koko aikana ollut.

Vaikka haava-alue on mennyt hurjasti paljon paremman näköiseksi, on se aivan älyttömän kipeä koska pinkein kohta on edelleen ihan yhtä pinkeä kun alussakin, vaikka muualta turvotus on hienosti vähentynyt. Mutta suunta on siis kuitenkin oikea, ja kiitos kaiken tämän lääkityksen ja Royal Canin Recovery ja Convalescence support ruokien, Armas söi tänään illalla! Koko kupin kerralla tyhjäksi!

Pakolliset vertailukuvat vielä:

Lauantai

Tiistai

Ei taas mene mikään niinkuin strömpsöössä...

...ja herkimmille varoitus ällötyskuvista.

Alkuun sanottakoon, että itsehän olin paikalla leikkurissa työssäoppimisen puolesta kun Armas kastroitiin, ja mitään ihmeellistä ei toimenpiteen aikana tapahtunut. Näitä nyt vaan tulee silti joskus.

Armas siis kastroitiin torstaina, ja perjantaina haava ja alue näytti tältä:

Perjantai

Jäin seuraamaan tilannetta koska Armas oli hyvävointinen ja pirteä. Illan aikana siinä sitten turvotus lisääntyi ja mustelma laajeni, mutta klinikka ei kuitenkaan enää ollut auki ja Armas oli melko ok. Lauantaina Armas alkoi iltaa kohden vaikuttaa kipeämmältä vaikka Tramalia meni täydet annokset. Kuumetta ei ollut, mutta Armas oli hurjan kipeä ja illalla alue oli tämän näköinen:

Lauantai

Sain yhteyden leikanneeseen lääkäriin, jolle laitoin myös tuon kuvan ja kerroin oireiden ja kivun pahentumisesta. Päädyttiin aloittamaan antibiootti, ja onni onnettomuudessa mulla oli kotona (Elmolta jäänyttä) juuri oikeaa antibioottia, ettei tarvinnut lähteä apteekkia metsästämään lauantai iltana klo 22.30. Saatiin antibioottiin sitten tietenkin annostus ja maanantaina saadaan lisää lääkettä klinikalta.

Haava ei ole mennyt enää pahemmaksi, mutta niin kipeä Armas on tänään ollut aamusta, että edes pelkkä Tramal ei riittänyt kipuun, vaan päädyin antamaan sille lisäksi Previcoxia. Oksentamistä ei onneksi tullut, ja onhan siitä aikaa kun Armas on viimeksi saanut tulehduskipulääkettä, että varmasti siitä jo maha ehtinyt rauhoittuakin. Tänään haava on näyttänyt tältä, eli aika samalta kuin eilen:

Sunnuntai

En vielä tiedä ab-kuurin pituutta, mutta tällä hetkellä siis menee Clamovet 200mg/50mg 2 tablettia 2 kertaa päivässä. Lisäksi on mennyt Tramal 50mg 3 kertaa päivässä ja toivon mukaan tulehduskipulääkettä ei tarvittaisi (ettei maha taas ärsyynny) kun antibiootti alkaa toimia, mutta tänään meni siis vielä Previcox 227mg ½ tablettia kerran päivässä.

Kastraatio takana, Joulua odotellessa

Eilen oli Armaksen kastraatio ja kaikki meni hyvin. Nyt sitten parannellaan haava ja levätään jokunen aika. Ja toivotaan, että tässä olis nyt kaikki Armaksen koko elämän leikkausoperaatiot takana päin!

Oman pikkupöydän alle sopiminen on tahtotila,
ei niinkään mahtumisesta riippuva asia.

Mielenkiintoista on ollut huomata, että kipulääkkeestä huolimatta ontuminen ei ole muuttunut mihinkään. Toisinsanoen tämä osaltaan vahvistaa sitä ajatusta, että ontuma ei todellakaan johdu enää kivusta. Ja onhan se kyllä ollut nähtävissä muutenkin vauhtia ja aurinkoista elämänasennetta pursuavasta koirasta. :)

Sitten jokunen kuva parin päivän takaa.

Armaksen aamutouhuja keskiviikolta

Täällä tuoksuu Joulu!

Kastraatiota odotellessa

Armakselle on varattu torstaille kastraatioaika. Edessä se olis kuitenki pauttiarallaa puolen vuoden sisään, sillä taloon saapuu piakkoin Hulda, joten se tuntui hyvältä ajankohdalta tähän neljän kerran uimasarjan päälle. Lisäksi kivesten iholla on taas ajoittain pientä punoitusta, joten päästään siitäkin vaivasta sitten samalla kerralla ja ehtii parantua ennen pennun saapumista. Pissa kontrolloitiin tuossa viikko takaperin ja RC Urinary ruoka on kyllä hyvin laskenut pH:ta, eikä pissassa muutenkaan ollut mitään ihmeellisyyksiä.

Jalan kontrolliröntgen on varattu kolmen viikon päähän, ja siitä sitten seuraavalle päivälle taas fysioterapia. Ontumista on ollut, välillä melko paljonkin (kun rasitus lisääntynyt), mutta niin innoissaan ja hyväntuulisena Armas on pistellyt menemään, etten ole osannut oikein huolissaan kuitenkaan olla. Tänään ontui kuitenkin taas paljon vähemmän kuin esim. viime viikolla, joten kai tuo jalka tottuu tuohon rasitukseen pikkuhiljaa. Väkisinkin tulee sitten kuitenkin pieni lepotauko kastraation takia.

Koirakylpylässä vol II ja irtiolemisen riemuja

Kylläpä aika rientää! Me oltiin siis toistamiseen koirakylpylässä jo viime viikon lauantaina, ja nyt on mikä? Keksiviikko? No hups! Armas kuitenkin löysi sisäisen vesipetonsa ja meni vapaaehtoisesta altaaseen polskimaan, ja omaan tapaansa ui taas täysiä. :)

Uimalakuvat (C) Alli Hartikainen

Taitava pallonnoutaja

*Molskis*

Armas edellä, Helka perässä

Sunnuntaina oli sitten kauan odotettu tapahtuma kun Armas pääsi ensimmäistä kertaa yli viiteen kuukauteen irti! Omassa pihassa ja aluksi vain viideksi minuutiksi, mutta siitä se lähtee! Tuntuu kuin reppana ei ihan edes ymmärtäisi olevansa irti.

Arsipaani on irti!!!

Äitinsä poika...

Kehitystä ja arkikuvia!

Vähän kuvia miten Armas on tässä kehittynyt matkan varrella. Asentokuvia on otettu viikottain, ja onneksi on, sillä niistä näkee hienosti miten se kuitenkin parantaa kokoajan, vaikka jatkuvasti toipumista (liian läheltä) seuranneena välillä tuntuu ettei mitään tapahdu. Samaten liikuntapäiväkirjasta paljastuu jo ensivilkaisulla, miten liikuntaa on pystytty nousujohteisesti lisäämään. :)

Ensin leikatun jalan rtg-kuvia. Uusin kuva viime kontrollista, joka oli kolme viikoa sitten.

4 viikkoa leikkauksesta

16 viikkoa leikkauksesta (4kk)

4 viikkoa leikkauksesta

16 viikkoa leikkauksesta (4kk)

Sitten hieman asentokuvia, kun tokikin leikkauksesta johtuva kauan jatkunut ontuminen on jättänyt jälkensä ja tehnyt Armaksesta vinon. Vaikka syypää on leikattu jalka jota keventää, niin fysioterapiassa pureuduttiin myös seurauksen hoitamiseen, sillä etujalka korjaantuu aikanaan, mutta kehittvän nuoren pojan ei soisi kasvaa kokoaikaa kierossa.

Viisi viikkoa sitten, kun aloitimme fysioterapian.

Muutama päivä sitten, kun on viisi viikkoa takana fysioterapiaa,
liikuntaa ja kotijumppaa. Ja tietenkin tähän mennessä yksi uintikerta.

Kuva neljän viikon takaa. Viisi viikkoa sitten se ei kovinkaan keventänyt etujalkaansa
paikalla seistessä, kun ei sitä oltu rasitettukaan. Tässä on aloitettu liikunta,
ja jalan keventäminen on hetkellisesti lisääntynyt.

Tässä muutaman päivän takainen kuva, jossa varaa painoa hyvin myös leikatulle jalalle,
vaikka liikuntaa on nousujohteisesti koko ajan lisätty.

Ja sitten kehityskuvista ja pohtimisesta siihen, miten on hienoa päästä elämään jo osittain ihan normaalin koiran arkea ja elämää! (Viikon päästä saa ekan kerran päästää hetkeksi irti omassa pihassa!) :)

Ekaa kertaa aikoihin kaveri kylässä!

Ihana Hifi!

Ulkoilua omassa pihassa

Vähänniinkuin rakennekuva, kun nyt sattui seisahtumaan.

Naapurin vuohia moikkaamassa.

Ihan oikealla lenkillä eilen aamuna!
(Joskin siinä flexissä vielä...)