Huldan tokotreenit vol. I

Huldan kanssa suunnattiin eilen pienen porukan omatoimi-tokotreeneihin. Jokainen treenasi vuorollaan muiden tarkkailevien silmien alla, ja lopuksi otettiin yhdessä paikallaoloa - jokainen oman tasonsa mukaan. Lähes tärppipäiväinen Hulda oli toivottu treeniseuralainen hyväksi häiriöksi kahdelle kisaavalle urokselle.

Sivu!

Koska tilanne ja paikka olivat taas suhteellisen uusia, päätin treenata ihan vaan sivulletuloa ja seuraamisen alkeita. Hulda on nyt hoksannut takaa kiertäen sivulletulon, suoraan vasemmalta kiepsauttaen vähän huonommin, mutta sitä on tehtykin vähemmän. Lähinnä halusin silmäpareja poimimaan tässä vaiheessa mun tekemät epäjohdonmukaisuudet (koska niitä mä aina teen), jotta päästään sitten kotona harjoittelemaan lisää.

Hyväksi ja toimivaksi vinkiksi sainkin vielä namilla vähän paremmin takaakierrossa ohjata Huldaa oikeaan paikkaan, koska se tulee sen verran vauhdilla, että monesti vetää vähän pitkäksi ja vinoon. Eli vasen käsi enemmän kropan taakse "vastaanottamaan" koiraa ja siitä imuttamalla ohjata se oikeaan paikkaan. Jäi korjailut ja suoristelut oikeastaan kokonaan pois, kun menee kerrasta oikein.

Hulda ja maailman ihanin käpy

Seuraa!

Seuraaminen on niin alkutekijöissään kun vain olla voi, mutta näytin missä mennään nyt ja kyselin vinkkejä miten kannattaisi edetä. Pari hyvin erilaista vinkkiä tulikin, ja nyt pitäisi sitten miettiä mikä mahtaisi toimia Huldalla parhaiten ja lähteä sitten sen mukaan tekemään. Tällä hetkellä olen lähinnä namilla sitä imuttanut mukanani, mutta siitä tuntuu jotenkin potku puuttuvan.

Yksi vinkeistä oli nostaa nami ylemmäs ja pistellä reippaasti menemään, jolla Hulda tulikin innokkaammin mukana, mutta liian väljästi ja epätarkasti. Siitä olisi vaikea saada suoria perusasentoja pysähdyksiin, tai siistejä vasemmalle käännöksiä. Koira tuntuu jotenkin "irralliselta".

Toinen ohje on vähän vaikeampi kirjoitaen selittää, mutta siinä tavallaan namilla käännetään koiran päätä ulospäin ja samalla saadaan se tulemaan tismalleen oikeaan paikkaan lapa kiinni ohjaajan jalkaan. Tähän pitäisi sitten erikseen harjoitella katsekontaktia, mutta koira oppii tiiviin oikean paikan. (Tämän ohjeen antajan koira seuraa ihan valtavan upeasti! Mutta toki kaikki tavat ei silti sovi kaikille.)

Luulen, että jokin itse koottu sekamuotoinen tapa pitää kehittää, joka tuntuu parhaalta mulle ja Huldalle. Sehän näissä on, että tapoja on monia ja pitää valkata niitä itselle sopivia. Tuli kuitenkin nyt taas pari uutta ideaa, jonka kautta lähteä hommaa edistämään. Mulle ehdottomasti tärkeintä on innokkaasti työskentelevä koira ja pomminvarma katsekontakti, mutta eipä sitä ilman yrittämättä kannata heti sitä tiivistä oikeaa seuraamispaikkaakaan romukoppaan heittää.

Oman vuoron loppuun otettiin yksi vauhdikas luoksetulo, jotta saatiin seuraamisihmettelyn jälkeen aikaan vähän riemukkaampi hetki.

Paikallaolo

Loppuun otettiin sitten paikallaoloa. Hulda makasi hihnanmitan päässä ja palkkasin sitä useasti. Sitten totesin, että se makaa ihan päin helvettiä, näin niinkuin kauniisti ilmaistuna. :D Sen lisäksi, että se vetää toisen etujalan kippuraan alleen ja pitää päätä matalallla lähes sen näköisenä kuin se vaanisi jotakin vaikkei vaanikaan, niin sen kroppa helposti keikahtaa vielä vastakkaiseen suuntaan lonkan päälle. On siis rinsessa niin kierossa kun voi koira ikänään maata, että otin sitten vielä erikseen muutaman ihan maahanmenon, jossa yritin saada Huldan makaamaan edes suhteellisen suorassa. Tätä pitää harjoitella kotona!

Tosi tyytyväinen olin kaikkiaan kuitenkin siihen, että innokkaasti Hulda tekee juttuja. Se on tärkeintä, ja siitä on hyvä lähteä etenemään. Tottakai keskittyminen herpaantui vähän helpommin kuin kotipihassa, mutta se on vähintäänkin normaalia kun 8-kuisen teiniprinsessan kuskaa metsän keskeltä kaupunkiin.

Normimeininki!

Armaksen kuulumiset

Armas voi suhteellisen hyvin, virtaa piisaa enemmän kuin olisi suotavaa. Kävelyitä on tehty nyt pari kertaa päivässä 300-500 metriä ja lisäksi sitten useasti pieniä pissatuksia omalla pihalla. Ravissa ontuu edelleen selvästi, mutta ei kai tässä auta kuin antaa aikaa. Kipeältä ei sinänsä vaikuta, Tramaliakin menee enää 50 mg aamulla ja illalla. Ensiviikon kontrollissa varmaan sitten selvinnee enemmän.

Haavalapputouhuja ja rally-tokoa

Meillä täällä sairastuvalla eilen aiheutti päänvaivaa Armaksen kipuilu. Katselin, että vähän outoa oireilua ollakseen jalka/nivelkipua, mutta mitä muutakaan sitä epäilisi muutama päivä jalkaleikkauksen jälkeen. Varsinkin kun kipuilu alkoi aika pian päivän pisimmän kävelyn jälkeen (joka tosin ei vielä ollut kuin 300 metriä). Annoin siis lisää kipulääkettä, niin suurin kipu tuntui menevän ohitse, mutta vähän surkeana Armas silti oli.

Ensin oli aamulla hyvä meno...

...ja hetkeä myöhemmin oltiin niin surkeaa pientä koiraa.

Illemmalla sitten tuli Armakselle kakkoshädän jälkeen kamala persaus-ahdinko, joten päätin kuitenkin tarkistaa anaalirauhaset. Ja kappas, toinen puoli ihan pinkeänä ja täynnä. Hetken suostuttelun jälkeen rauhanen tyhjentyi, ja ihan normaalia oli erite. Ei mitään tulehtunutta tai muutenkaan outoa.

Mutta mikä parasta, kipuilut loppuivat siihen, ja tänään on ollut taas menoa ja meininkiä - Ihan parhautta!

Toisenlainen selfie. Armaksen kitafie.

Tässä videota, kun Armas tänään lihavan toukan kohtasi

https://www.facebook.com/sanna.huittinen/videos/vb.1237900126/10207606276055137/?type=3&theater

Tänään oli kuitenkin jännittävä päivä, sillä leikkauksesta alkaa olla viikko ja haavalapun sai poistaa. Alta paljastui hyvin siisti pieni haava, tai oikeammin kaksi pikkuruista haavaa. Vähän jännitti kun niin kauan haavalappua piti pitää, mutta ei siistimpää haavaa olisi voinut alta löytyä. Ja yllättävän hyvin teippaukset olivat pitäneet, oli meinaan vieläkin ihan kiitettävän lujaa kiinni.

Huldan kanssa on tullut vähän reipastuttua treenailujen saralla. Pakko ollut hyväksyä se, ettei ainakaan tällä hetkellä oma terveys kestä juosta agilityharjoituksia, joten on siirryttävä tokon ja rally-tokon pariin. Hulda onneksi tykkää kaikenlaisesta puuhailusta.

Aloin heti haaveilla saisko Huldan rally-tokoilut joulukuulle siihen jamaan, että voisi osallistua alokasluokkaan, mutta toisaalta mitä sitä kiirehtimään. Joulukuussa Hulda on vasta pari kuukautta yli sallitun osallistumisikärajan, joten jos nyt ihan rauhallisesti ottaisi, ja vaikka ennemmin joitakin möllikisoja katselisi vuodenvaihteeseen jos sellaisia sattuu lähiseudulle. 

Hulda on aina ollut sellainen, että vaikka se tekee mielellään, niin sen mielestä semmoinen pieni hajurako olis kiva. Taidetaan siis treenailussa keskittyä nyt siihen, ja pyrkiä tekemään mm. tiiviisti seuraamisesta kivaa. Vielä se voisi onnistua, kun ei se osaa seurata vielä millään tavalla. Toisinsanoen en ole vielä ehtinyt pilata sitä. :D

Treenit on lopetettu yleensä avoimen luokan pyörähdys -liikkeeseen, koska jostain syystä se on Huldan mielestä hirmu hauska. :)

"Ohjaajan kulkiessa suoraan eteenpäin koira pyörähtää 360 astetta
vasemmalle ohjaajan pysähtymättä. Pyörähdyksen jälkeen
koira jatkaa seuraamista ohjaajan vasemmalla puolella."

4 päivää leikkauksesta

Armaksella on hyvä meno. Vähän liiankin kanssa välillä! Aluksi meinasi olla vaikeaa erottaa mikä pihinä ja läähätys on kipua (vaan mahtoiko olla mikään) ja mikä Huldan juoksujen perään vouhottamista. Nyt kun tärppipäivät lähestyy, niin Armas on aivan hullaantunut Huldasta. Ei ole enää epäselväksi jäänyt mitä se vouhkaa. Liikkuminen paranee päivä päivältä, ja ihan kunnon pätkiä ottaa jo raviakin. Käynti on ihan moitteetonta, mutta ravissa edelleen ontuu - olkoonkin että tänään jo vähemmän kuin eilen.

Tänään ollaan menty semmoisia 200m pätkiä rauhallista etenemistä per ulkoilukerta. Ei vaikuta kipeytyvän tästä matkasta, joten pikkuhiljaa sitten lisäillään kävelyihin pituutta. Kipulääkitystäkin on päästy vähentämään. Tänään on mennyt Tramalia enää 3 x 50 mg, eikä Armas ole vaikuttanut kipeältä.

Huldalla kun tosiaan on juoksut, niin sitä on lenkitettävä hihnassa. Onhan sillä tuo piha missä juosta, mutta muuten Wellu on sitä pääasiassa lenkittänyt. Tänään aamusta oma vointi oli suhteelisen ok ja halusin vähän päästä ulkoilemaan myös. Mun terveydentila ei kuitenkaan salli semmoisia hihnalenkityksiä, joista olisi Huldalle kamalasti iloa, joten ei muuta kuin pirpanalle valjaat päälle ja pyöräilemään.

Hyvin lyhyitä pätkiä on kokeiltu aiemminkin pyörän kanssa, mutta pääosin lenkeilty Hulda vapaana ja itse sitten fillarilla koiran tahtiin. Oikeastaan Hulda menee paljon rauhallisemmin hihnassa. Vapaana ollessaan se juokse tukka putkella ja sata lasissa ja mahanalus täynnä jalkoja sinnesuntänne ja eestaas, vaikka miten itse pyöräilisi hitaasti ettei käy nuorelle koiralle liian raskaaksi. Tänään Hulda oli siis pakotettu vähän himmaamaan vauhtia, mutta hyvä niin: Oli aika lämmin keli.

Armaksen jalkaleikkaus vol II

Keskiviikkona matkattiin Helsinkiin ja edessä oli Armaksen jalkaleikkaus Etelä-Helsingin Eläinlääkäriasemalla Talvion toimesta. Armas jäi klinikalle ja neljän tunnin kuluttua saisi mennä hakemaan. Jännitti aivan hulluna.

Leikkaus oli mennyt hyvin. Alkuperäinen suunnitelma oli korjata myös kyynärluun asentoa, mutta se oli kuitenkin osittain luutunut lujaa kiinni. Luun sahaus olisi pitänyt tehdä aivan liian läheltä kyynärniveltä, koska se on alunperinkin katkaistu kovin korkealta. Talvion mielestä oli parempi vaihtoehto antaa kyynärluun olla siinä mihin nyt on luutunut.

Kyynärluun yläosa on kuitenkin luutunut melko huonoon asentoon, ja tietynlainen vääntö on saanut aikaan sen, että kruunulisäkkeen alueelta on irronnut luunkappaleita nivelrakoon. Röntgenkuvassa näkyi yksi isohko irtopala, mutta todellisuudessa koko nivelrako oli luumursketta täynnä. Nivel siis siivottiin isolla luudalla.

Olin taas niin pöllämystynyt uutisita, että tuntuu kuin suurin osa asioista olis jäänyt kysymättä. Tajusin kuitenkin kysyä onko kyynärä nyt aivan nivelrikkoinen, mutta ei kuulemma ole. Luumurska ei ole nivelpintaa (onneksi!) vaan siitä läheltä murtunutta luuta. Ilmeisesti on toiveissa ettei uutta irtopalaa syntyisi (?), koska tälläkin toimenpiteellä on aivan mahdollista saada Armaksesta vielä toimiva koira. Kai sieltä nyt sitten on murtunut irti se mikä murtuu, eikä mikään enää kinnaa nivelessä vastaan. Tätä asiaa pitää kysyä vielä kontrollissa.

On muuten näppärä ja toimiva!

Kontrolli on kahden viikon kuluttua leikkauksesta, ja on tarkoitus pistää hyaluronia taas niveleen. Yllättäen en tajunnut kysyä edes toipumisajasta, mutta sen nyt ehtii kontrollissakin. Olin niin varautunut taas puolen vuoden kuntoutukseen, mutta tästä toimenpiteestä toipumisen pitäisi olla paaaaljon nopeampaa. Nyt kolme päivää leikkauksesta Armas varaa käynnissä täysin painon leikatulle jalalle. Eilen alkoi jo vähän hihnassa ravia yritellä, mutta siinä ontuu vielä selvästi. Piakkoin pitäisi kuitenkin alkaa Armasta kävelyttää. Tässä kahden viikon aikana jo venyttää pauttiarallaa 0,5 km rauhallisiin kävelyihin pikkuhiljaa, voinnin mukaan tietenkin.

Armaksen kipulääkitystä jännitin, kun sille ei mikään tulehduskipulääke sovi. Kivuissa ei kuitenkaan ole tarvinnut olla. Sain kotiin mukaan Oxanestiä, jota voi pistää s.c. tarvittaessa 0,2 ml kuuden tunnin välein. Oxanestiä ei kuitenkaan tarvittu kuin kerran. Tramalia voi lyhytaikaisesti käyttää jopa 1-2 x 50 mg kuuden tunnin välein (neljästi päivässä). Kroonisen kivun hoitoon kuulemma meillä aiemmin ollut annostusohje, joka on 1 x 50 mg kolmesti päivässä. Tällä hetkellä kuitenkin hyvin pärjätty Tramalilla 1 x 50 mg kuuden tunnin välein. Lisäksi menee antibioottina Kesium vet 400mg/100mg ½ tbl kahdesti päivässä, kuuden päivän kuuri.

P.s. Huldalla alkoi juoksut 15.7.

Hulda 8 kk

Leikkaus edessäpäin - taas

Jos oli ensimmäisessä ortopedikäynnissä sulateltavaa, niin tässä toisessa sitä vasta onkin. Koska kortisoni-hyaluroni -pistoksesta oli minimaalinen ja hyvin lyhytaikainen hyöty, on vaihtoehdot karut ja vähissä: Koiran lopetus tai uusi leikkaus. Pahimmassa tapauksessa leikkaus ja kuitenkin lopetus.

Jo viimekerralla rtg-kuvista heräsi epäily irtopalasta nivelessä, ja hoitoon vastaamisen (tai vastaamattomuuden) ja oireilun perusteella siellä hyvin todennäköisesti on irtopala. Sen lisäksi että kinttu siis ei ole luutunut.

Korjausleikkauksessa nivel siivottaisiin irtopalasta ja muusta roinasta ja kyynärluun keikahtanut yläosa pyritään korjaamaan parempaan asentoon ja "verestämään" luiden päihin tuoreet pinnat sahauslinjasta ja saada ne toisiinsa kiinni ja ennenkaikkea luutumaan yhteen.

Korjausleikkaukseen päätettiin ryhtyä. Armaksen iloinen elämänasenne vei voiton, ja päätin jotta kun kerta Armas itsekään ei todellakaan ole luovuttanut, niin en luovuta sitten minäkään. Viikko sitten piikitettiin nivel, ja viikon kuluttua leikataan.