Kuvan mukaista rataa tänään harjoiteltiin. Ensin mustilla numeroilla merkitty rata. Numerot on laitettu niin, että siltä puolelta piti ohjata, jolla numero on. Alkuun lähdettiin ihan hyppy - rengas harjoittelulla, jossa Päivi oli renkaan takana valmiina auttamassa koiraa oikeasta kohdasta ja palkkaamassa. Muutaman toiston jälkeen Oiva muisti hyvin renkaan. Ensimmäiseen putkeenkin se meni vielä jotenkuten normaalisti. Kummallekkin putkelle siis takaaleikkaus, muuten lähinnä tuommoista perus suorien kirmailua. Muuria mentiin ekaa kertaa, mutta ei se Oivaa hämännyt. Oli vielä ihan minimuuri tietenkin.
Meitä oli tällä kertaa vaan kolme ryhmässä joten ehdittiin tehdä hyvin. Seuraavaksi harjoiteltiin oransseilla numeroilla merkitty rata. Putkia ennen takaaleikkaus ja putken jälkeen persjättö. Nyt Oiva meni putkiin hyvin, mutta suoralla karkasi välillä katsomaan Päiviä, kunnes parin kokeilun jälkeen huomasi ettei siitä hyödy mitään. Renkaasta suihkasi kerran väärästä välistä, mutta hyvin se senkin meni kun ohjasi tarkasti.
Kumpaakin rataa otettiin enimmäkseen parissa-kolmessa pätkässä, ja vain kerran ihan kokonaisina. Onhan Oiviskin vielä aika kakara ja harjoitukset kumminkin aika pitkiä. :) Mutta tällä kertaa ei kertaakaan jumittanut missään harjoitusten väleissäkään nuuskimaan nenä kiinni lattiassa. Tekemisen meininki oli kyllä kohdallaan, ja jos ei ekan radan putkipulmia huomioda niin meni ihan hitsin hyvin!
Lopuksi otettiin vielä yksitellen keinua ja puomia. Aika vauhdilla jo saa keinun laskea maahan eikä Oivan päätä kyllä huimaa yhtään. Josta syystä puomilla saakin olla tarkkana ettei se putoa - tai lähinnää hyppää alas - ja vauhtiakin on niin ettei siitä paljon kiinni pidellä. Toistaiseksi toimii yksi nakinpala ylösmenon yläpäässä, jolloin Oiva keskittyy hyvin, eikä loiki kesken ylösmenon pois puomilta. Sen verran taitaa sekin ehtiä ajattelemaan ettei sieltä ihan ylhäältä enää kannata hypätä.
*** *** *** *** *** *** ***
Iltapäivällä oltiin koirien kanssa hakapirtin metsässä vajaa kolme varttia ja Ruu jaksoi tosi hyvin. Pitää nyt katsoa millainen se on huomenna, jääkö vielä väsy päälle vaikka ulkona jaksaakin. Vähän ailahtelevaa sen vointi on sillätavalla, että välillä se tässä sisällä vaikuttaa aika nuupealta. Väkipakolla änkeää edelleen sänkyyn nukkumaan, eikä ihan jokakerta jaksa singahtaa kaittiöön vaikka siellä rapisteltais tai kokkailtais jotakin. Mutta parannusta on näissäkin tapahtunut kumminkin. Toivotaan nyt että se tuosta taas tulis kuntoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti