Oltiin eilen ulkoilemassa, kun Ruu vinkaisi kesken matkan haistellessaan ojassa jotakin. Seuraava kiljaisu tuli kun se hyppäsi autosta alas. Soitin Vethaussiin, että nyt on joku vialla kun pari päivää aiemmin aloitetusta kipulääkkeestä huolimatta koira valittaa kipua. Hoitajan mielestä "se kyllä pärjää tiistaihin. Luulisin.". Tiistaina olis siis ollut veriarvokontrolli.
Soitin sitten meidän kylän eläinsairaalaan, ja he ottivat Ruun vastaan - reilun 50 sivun sairaskertomuksen kanssa, josta osa papereiista puuttui. Lääkäri lähti tutkimaan ihan alusta, tarkoituksella unohtaen aiemmat diagnoosit. (Vaikkakin tokihan ne täytyy ottaa huomioon lopuksi yhteenvetoa tehdessä ja lääkityksiä suunnitellessa).
Tehtiin yleistutkimus, neurologinen tutkimus, verikokeet, eturauhasen tutkiminen, virtsanäyte... Rintarangan alueella oli lievää aristusta, mutta lannerangan ja ristiluun kohdalta syntyi meteli. Sattuu. Päivystyspotilaina kun oltiin, lähdettiin tekemään vaina pakolliset tutkimukset. Selästä otettiin sivuttainen röntgenkuva, jotta poissuljettiin kaikki irti-katki-poikki-katastrofit. Ristiluu oli oudosti vähän pystyssä asennossa, mutta mitään sen hälyyttävämpää ei onneksi löytynyt.
Veriarvot olivan läheteneet 2 viikon Doximycinin syömisen jälkeen hienosti korjaantumaan. Verihiutaleet jo viitteiden sisäpuolella 187. Valkosolut nousseet puolella, vaikkakin olivat vielä alle viitteiden. (4,44 viite 6-12). Punasoluarvotkin olivat muuttuneet paremminki, mutta lääkäri suositteli rautakuuria kun Ruun punasoluarvot ovat muuten jo niin pitkään keikkuneet anemaian rajamailla.
Ruulle annettiin kunnon kuurit lääkkeitä. Doximycin jatkuu aiemman ohjeen mukaan. Rimadyliä ja Gabapentiniä kipuun, B-vitamiinia ja mahansuojalääkkeitä.
Gabapentiniä jouduttiin hakemaan Tampereelta asti kun meidän kylällä ei ollut sopivaa vahvuutta. Ja nyt aamulla uusin silmin tilannetta katsottuna taitaa Rimadyl olla väärää vahvuutta. (Pitäsi olla 50mg, meillä 20mg purkki...). Ei muuta kuin kohta takaisin apteekkiin kysymään asiaa...
Tänään lupasivat soitella Ruun vointeja, ja alkuviikosta tehdään tarkempi suunnitelma lähdetäänkö Ruun selkää kuvaamaan tarkemmin. Onhan siitä jo aikaa kun se on reilu vuotiaana kuvattu, vaikka silloin se oli ihan priimaa. Mutta onhan Ruukkeli jo 7.
Hyvät uutiset on se, että veriarvot ovat siis parantuneet, ja apaattisuudelle löytyi ainakin osittain syy selkäkivuista. Huonot uutiset se, ettei vielä tiedetä mikä selässä on, ja onko se kuitenkin punkkitaudin aiheuttamaa vai ihan oma erillinen juttunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti