Muutama päivä ensimmäisen antibioottikuurin loputtua Ruu alkoi yskiä öisin. Heräsin kerran tai kaksi kun yökkäili ja yski keskellä yötä. Muutenkin Ruu oli kovin väsynyt, joten 27.4. mentiin Valkeakosken eläinsairaalaan. Pahimpana pelkäsin sydänperäisiä juttuja, mutta onneksi Ruulla oli "vain" keuhkotulehdus. Tulehdus varmistettiin verikokein ja keuhkokuvin, samalla poissulkien sydänvaivat. Aloitettiin uusi kuuri Synulox-antibioottia ja Prednisolon kortisoni aloitusannoksella 20mg aamuisin.
Yskä loppui mutta väsymys ja läähättely lisääntyivät. Olin pariinkin otteeseen yhteydessä puhelimitse eläinsairaalaan, mutta oireiden oletettiin johtuvan kortisonista. Päätettiin aloittaa kortisoniannoksen lasku suunniteltua aiemmin koska yskä oli loppunut. Oireet vain pahenivat: Läähättelyä, hirvittävää väsymystä ja pinnallista hengitystä.
Keskiviikkoiltana 2.5. lähdimme Hattulaan Vethaussin päivystykseen. Ajattelin että olkoon kortisonin sivuvaikutuksia, mutta koira on siinä jamassa, että mun on oltava asiasta varma. Lääkäri totesi heti että koiran yleisolemuksesta näkee, että jotakin on vialla. Ruusta otettiin erittäin kattavat verikokeet ja röntgenit sekä keuhkoista että vatsaontelosta. Keuhkot näyttivät onneksi jo lähes normaaleilta, mutta veriarvoissa paljastui ikävä yllätys. Aneemiset punasoluarvot ja trombosytopenia eli verihiutalekato. Oireet eivät olleetkaan kortisonin sivuvaikutuksia, vaan päinvastoin annos nostettiin 30mg kahdesti päivässä. Lisäksi vatsansuojalääke Pepcid. Viikon päähän kontrolliaika.
Hetken alkoi näyttää aavistuksen paremmalta, mutta jo perjantai-ilta 4.5. oli yhtä takapakkia. Ruu oli levoton, läähätti, hengitti pinnallisesti ja epätasaisesti ja todella nopeasti. Soitin Vethaussiin. Nyt kyse saattaisi olla kortisonista koska annos on niin suuri. Sain ohjeeksi hetken tarkkailla rauhoittuuko Ruu, ja lähteä sitten Vethaussiin jos tilanne ei parane.
Ruu rauhoittui nukkumaan mutta hengitys oli edelleen epätavallista. Laitoin kelloa yöllä soimaan jotta saatoin tarkistaa Ruun voinnin. Tänään lauantaina 5.5. aamulla Ruu oli jo rauhallinen mutta hengitys oli edelleen nopeaa ja epätasaista. Soitin taas Vethaussiin ja lähdettiin sinne.
Veriarvoissa punasoluarvot olivat jo täysin normaalit ja verihiutaleetkin olivat lähteneet hyvin nousuun! Diagnoosi oli taas kerran yllätys: Eturauhastulehdus. Ruu reagoi erittäin voimakkaasti takavatsan paineluun (johon ei keskiviikkona reagoinut vielä mitenkään) sekä peräsuolen kautta tehtävään tunnusteluun. Lämpö oli aavistuksen koholla (38,6) ja virtsanäytteessä oli viitteitä asiasta myös. Lääkkeeksi edellisten lisäksi toisenlainen antibiootti (Xeden), antitestosteroni (Ypozane) sekä opioidikipulääke (Tramal). Tulehduskipulääkettä ei voi kortisonin kanssa käyttää. Saatiin ensimmäinen kipulääkeannos klinikalla piikkinä.
Kyselin veriarvoista, että voiko kyse olla jostakin autoimmuunisairaudesta, mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei kyse ole sellaisesta. Kyselin sitten että miten voi olla mahdollista että meille nyt vielä tämä eturauhastulehduskin tuli kaiken muun päälle, niin lääkäri ei pitänyt sitä ollenkaan ihmeellisenä. Sitä on kuulemma tähän aikaan vuodesta viriileillä uroskoirilla hyvin paljon liikkeellä. Lisäksi Ruun vastustuskyky on luonnollisesti ehtinyt kolmessa viikossa heiketä ja meidän tähän asti syömät antibiootitkaan eivät ole eturauhasvaivoihin tarkoitettuja että olisivat voineet auttaa siihen.
Nyt kotona pötköttelee opioideista hyvin tokkurainen koiraparka, mutta kipuja toivottavasti tuommoisella hevosenannoksella ei ole. Lääkäri sanoi että tokkuraisuus on ihan normaalia ja annosteli kuulemma melko reilusti lääkettä, sen verran rajusti Ruu tutkimiseen reagoi.
Nyt... kolmen viikon sairastelun jälkeen alkaa tässä taloudessa olla hyvin väsynyttä porukkaa, mutta toivotaan nyt kovasti että Ruu tuosta toipuu pian! Ruun lapsenlapset syntyivät 28.4. Oonan pyöräyttäessä maailmaan 5 prinssiä ja 1 prinsessan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti