keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Takaakierrot työn alle

Aloin sitten tuumasta toimeen niiden takaakiertojen kanssa, jotka ihan todella kusivat viime treeneissä. Mulle ihannesuorituksen ei välttämättä tarvitse olla sellainen maailman-eniten-nopee bortsu-kelpi-mali sinkoilu, vaan riittää semmoinen porokoiraksi reipashenkinen, ja mitä kauempaa irtoaa kiertoon, niin sen parempi. Vaikka tottakai: Mitä enemmän on vauhtia, niin sitä parempi. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että realistiset tavoitteet auttaa jaksamaan pitkäjänteistäkin opetusta. Tärkeintä on, että Hulda tietää mitä sen pitää tehdä, ja se haluaa tehdä sen. Jos se iloisesti kiertää semihyvää vauhtia, niin mä olen siihen ihan tyytyväinen. Ja mitä kauempaa se kiertää itsenäisesti, sitä vähemmän mulle tulee askelia, ja saatan ehtiä sijoittumaan radalla seuraaviin asemiin. 

(Mun polvelta terkkuja, se alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa sunnuntain jäljiltä, kunhan sitä ei koita laittaa vielä liian koukkuun. Kestää kuitenkin jo astua hyvin. Ja koska ei ole nyt mahdollisuutta kunnollisiin juoksulenkkareihin, niin piti tyytyä geelipohjallisiin ja toivoa että niissä kintut kestää harrastaa.)

Otin ihan videotakin meidän harjoittelusta. Tein neljä muutaman toiston pätkää, ja koska ensimmäiset toistot eivät tulleet videolle, niin tässä olis yritelmät nro 2 ja 4. Kyllä niissäkin jo eron huomaa, vaikka tekemistä toki vielä riittää.





Kiertämisten lisäksi on tehty vähän muutakin ja käytiin eilen jäljellä. Pelto oli eri, ruoka jäljellä oli eri (kuulemma Natural Menu ja Naturis fresh meat eivät ole muurahaisten suosiossa) ja Huldan asenne oli eri. Niin, eikä ollut niitä muurahaisia! Kyllä mä aika pitkälle taidan laittaa maanantain jäljen täydellisen epäonnistumisen niiden murkkujen syyksi. 

Sunnuntaille on suunnitteilla ihan kädestä pitäen jälkiopastusta ja se tuleekin tarpeeseen, kun mä en tiedä minkälainen jäljestäminen on riittävän tarkkaa. Musta tuntuu, että Hulda on alkanut vähän kiirehtiä jäljellä. Se pysyy kyllä jäljellä, mutta on ehkä aavistuksen aiempaa huolimattomampi. Onkohan nurmikko ollut kuitenkin jollain tavalla helpompi alusta kuin pelto? 


Kuvan (C) Kimmo Karvinen

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse en ole meidän koirien kanssa siirtynyt heti nurmelta pellolle, vaan siirtynyt helppo kulkuiselle metsätielle, siitä niin, että metsätie on ensin helppokulkuista ja muuttuu sitten tiheämmäksi ja vaikeammaksi kulkea, ja sitten vasta siirtynyt pellolle.

Vonotus kirjoitti...

Eikö siinä helposti opi vähän autopilotille, että siinä jossain keskellä tietä se jälki kuitenkin menee? Ja mites käännökset, niitä ei pääse harjoittelemaan? Mun mielestä ne on hyvä olla ohjelmassa jo alusta asti, kun kuitenkin jälki on jo valtaosin muutenkin namitettu.

Hulda on tosin mun ensimmäinen jälkikoira, ja harrastamistakin kai jo huimat ( :D ) kaksi viikkoa takana, että sikäli ihan mielelläni lueskelen erilaisia mielipiteitä siitä, miten asiat tulisi tehdä. Mutta hei, joku sentään onnistuu! Hulda tänään jo lähes itsenäisesti ilmaisi kaksi jäljellä ollutta esinettä! :)