Hallitreenit

Koska kuka nyt muka pelkän hammaslääkärin takia jaksaa ajella lähemmäs 50 kilometriä suuntaansa, joten ei muutakuin koira mukaan ja hammaslääkärin jälkeen hallille treenailemaan. Oli luvattu sopivan koleaa ja sateista, eikä aamulla klo 9 vielä muutenkaan ole kovin kuuma tässä viime päivinä ollut, joten hyvillä mielin jätin Huldan lyhyen hammaslääkärin ajaksi autoon. Vaikka vettä ripsotti ja taivas oli sateisen harmaa, jätin auton ihan vaan varmuuden välttämiseksi sellaiseen paikkaan, että jos nyt ehtisi aurinko jostain hetken pilkistää, se ei osuisi kuitenkaan autoon. Turha pelko. Yhtä harmaata oli kun tulin pois hammaslääkäristä, ja mittarissa edelleen +12 lämmintä. Tai viileää.

Tutun verryttelylenkin jälkeen mentiin hallille ja aloitettiin treenailu keinun parissa. Olin nostanut keinun yhtä pykälää jyrkempään kulmaan, mutta Huldaa ei paljon haitannut, koska Sheban paloja kastikeessa. Tai yhden kerran sille iski jokin epävarmuus ja se ehti loikata keinulta sivuun (oli edelleen valjaissa ja hihnassa), mutta oli sitä ennen mennyt jo useamman kerran kuitenkin hyvin. Eipä siinä mitään, palkkaa ei tullut ja yritettiin heti perään uudelleen, ja taas sujui ongelmitta kuten loputkin toistot. Hulda pääsi lepäämään siksi aikaa, kun rakentelin rataa.

Tällainen siitä sitten tuli. Se on mukaelma yhdestä ihan oikeasta kisaradasta, joka facebookin feedissä kulkeutui mun silmiin ja näytti hauskalta. Oliskohan ollut 2-luokan rata, jos en väärin muista. Tässä siitä tosin vain alku, ja muutenkin mukautettu sellaiseksi että se sopi meidän hallin pylväsrivistön kanssa samaan tilaan.

Aloitin tekemällä muutamia verryttelyhyppyjä, mutta kun lähdin tekemään varsinaista suunniteltua rataa, Hulda oli aluksi jotenkin vähän hitaan oloinen. Laitoin sen pariksi minuutiksi takaisin häkkiin. Sitten tajusin etten ollut varmaankaan tehnyt sille täysin selväksi eroa alun verrytteltarkoitukseen tehtyjen rauhallisempien hyppyjen ja varsinaisen radan tekemisen välillä.

Otetiin siis uusi lähtö ja mulle vähän selkeämmin uusi asenne, että nyt on kyseessä niinkuin Thö Juttu! Jo oli Huldakin taas oma itsensä. 3-4 väliin olin päättänyt pitkästä aikaa tehdä valssin. Jotenkin viime aikoina tullut viljeltyä vain persjättöjä ja takaaleikkauksia joka paikkaan minne ne vaan saa jotenkin sopimaan. En tiedä miksi, ihan kohtullisesti jalat kääntyili vielä valssiinkin. Olin ajatellut sitä valssia vielä 8-9 väliinkin, mutta totesin että siihen se takaaleikkaus kuitenkin sopi paremmin, jotta mun ei tarvinnut juosta ihan niin lujaa. Sitten meninkin tekemään sen "virheen", että heitin Huldalle palkkaa pitkälle eteenpäin kun se sinkosi ulos putkesta.

"Virheen" siksi, että Huldahan on vähän sellainen, että kun se kuvittelee tietävänsä (tai siis jo oppineensa) miten joku radanpätkä menee, niin sitä on välillä melkoisen vaikea saada sitten muuttamaan mieltään, kun se ei välttämättä enää vaivaudu katselemaan ohjausta tai kuuntemaan käskyjä, varsinkaan jos ne tulee tuollaisessa paikassa missä olen jo jäänyt hyvän aikaa sitten sen selän taakse. Niinpä kun jatkettiin rataa, niin Hulda sinkosi putkelta miljoonaa eteenpäin, eikä sitä paljon kiinnostanut mut yritelmät ohjata sitä putkelta takaisinpäin.

En osannut kovinkaan hyvin ratkaista ongelmaa, joten tyydyin pitkäksi venähtäneisiin kaarroksiin. Takaaleikkauksen kanssa en saanut putkelle sopimaan mitään järjellistä rytmin muutosta ja jos yritin ponnekkaammin huudella Huldaa palaamaan takaisinpän, se teki sen sitten ihan kirjaimellisesti: Se kääntyi putkessa ympäri ja tuli hetipaikalla luokse. Meni liian ajoituskeskeiseksi sekin touhu, että käsky ei olisi tullut liian aikaisin ja tehnyt Huldalle uukkareita (Niinku mitä ihmettä muutenkin? Se ikinä kääntyile putkissa takaisin?), mutta jotta se ei olisi tullut niin myöhään, että Hulda ehtii joka tapauksessa singota putkesta ulos miljoonaa. Siinä jäi sitten ihan ruhtinaallisesti aikaa ohjailla Hulda seuraavalle esteelle ja loppuun ei tarvinnutkaan kuin yrittää juosta minkä kintuistaan pääsi.

Hulda pääsi lepäilemää hetkeksi, jonka jälkeen tehtiin pitkästä aikaa A-estettä. Tuota kotona olevaa mini-A:ta on tullut tehtyä toisinaan, mutta nyt kun oli tyrkyllä ihan täysikokoinen versio, niin ajattelin kokeilla miten Hulda soveltaa oppimaansa siihen. Ja sovelsihan se. Tässä pari videota. Toisella videolla Huldalla meinaa mennä pitkäksi ja nokalleen, mutta se saa itsensä viime tingassa 2o2o asentoon. Hyvä huomata, että se silloinkin täysillä pyrkii tuohon, vaikka tulee joku pieni oho-tilanne.