Hulda ja viuhuva päivä

Olipas haastavan tuulinen jäljestyskeli. Lisäksi se nurtsi jonne suuntasin, näytti aika vastikään ajetulta ja tuoksui vielä... No, melko vastikään (ehkä eilen?) ajetulle nurmikolle. Tallasin jäljelle kaksi 45 asteen kulmaa ja loppuun laitoin esineen. Ajoin jäljen kokolailla siitä heti, kun sen olin tehnyt valmiiksi ja saanut koiralle roinat repusta. Mä olen muuten ihan vakuuttunut, että haluan jäljestykseen valjaat. Harmi ettei huushollista löydy yksiäkään Y-mallisia valjaita, joissa olisi vatsan alla kiinnityskohta hihnalle. Hankintalistalle siis. Siihen asti mennään tavallisella pannalla.

Jälki lähti hyvin liikkelle, mutta heti ekassa käännöksessä oikealle Huldan touhu meni ihan pyörimiseksi sinne tänne ja se totaalisesti hukkasi jäljen. Autoin sen uudelleen matkaan käännöksen jälkeiselle suoralle, ja siitä loppujälki menikin esimerkillisesti. Myös käännös vasemmalle onnistui ja esine löytyi.

Jäi kuitenkin niin harmittamaan se ensimmäinen käännös, että tein uuden lyhyen jäljen. Noin vajaa 10 m suoraan, käännös oikealle (josta piti tulla 45 astetta, mutta siitä tulikin jotain 45 ja 90 asteen väliin) ja taas vajaa 10 m suoraan ja esine loppuun. Koska tuuli edelleen ihan reippaasti ajattelin antaa jäljen jonkin aikaa vanhentua samalla, kun Hulda pääsisi vähän nollaamaan päätään pissalenkin muodossa ja tovin annoin sen hengähtää autossakin. Toivoin, että hajut ehtisivät jäljellä vähän tasoittua.

25 minuuttia myöhemmin otin Huldan jäljelle. Huldalla oli heti kova kiire paalulle ja se haisteli mun askelia jo ennen paalua. Hyvä! Paalulla se söi nameja tarkasti, mutta sitten sille meinasi iskeä kiire etenemisen kanssa ("Täällä on lisää evästä!") ja sivutuuli vei Huldan parin-kolmen askeleen ajaksi jäljeltä sivuun. Koska sieltä sitä ruokaa ei kuitenkaan löytynyt, Hulda palasi jäljelle ja työnsi nokkansa kunnolla jalanjälkeen saakka, josta sitä myös kehuin. Sen tehtyään se pysyikin todella tarkasti jäljellä kovasta sivutuulesta huolimatta ja käännös oikealle tapahtui kuin suoraan oppikirjasta. Loppu jäljestä meni yhtä hienosti, ja taas esineelle tehdystä maahanmenosta tuli kissan märkäruokaa palkaksi.