sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Se on pikkumaxi (!) + paljon muita kuulumisia ajan tasalle.

PIKKUMAXI

Nyt laahaa blogi pahasti jäljessä, vaikka toisaalta tuntuu että eihän tässä ole juuri mitään ehditty tekemäänkään. Ihan ensimmäiseksi on pakko hehkuttaa, että Hulda mitattiin tänään virallisesti pikkumaxiksi! (Tai eilen, kello on jo yli puolen yön). Liedossa järjestettiin agilityn MM-karsintojen yhteydessä ensimmäinen virallinen mittaustilaisuus liittyen ensi vuoden alusta tuleviin uusiin säkäluokkiin. Maxin ja pikkumaxin raja on 50 cm. Jos koira on rajatapaus (2 cm päässä tuosta rajasta jompaan kumpaan suuntaan) se mitataan niin kauan eri tuomarien toimesta, että saadaan kolme samaa tulosta. Pahimmillaan (tai parhaimmillaan) siis 5 mittausta. Ajattelin Huldan olevan mahdollisesti sen 48 cm, ja vaativan useita mittauksia, jotka olisi sitten pystynyt kaikki tänään hoitamaan alta pois, mutta eikä mitä! Yhdellä mittauksella selvittiin: Ei rajatapaus, mittaustulos 46-47 cm. (Ne nykyään merkitään tuollaisella sentin haarukalla). Se tulee sitten olemaan ensi vuonna Huldalla hyppykorkeus kisoissa 40-50 cm. Jes! Ja sitä ennen ei tulla starttaamaankaan.

Leikimmunkaa!


OSTEOPAATILLA

Tiistaina Hulda kävi osteopaatilla. Ei siinä mitään vikaa ole ollut, mutta mun mielestä harrastuskoiran on ihan oikeutettua päästä aika ajoin ihan perus checkiin, että kaikki on kunnossa ja alkavat juminpoikaset ja vinoudet saadaan heti huomattua ja korjattua. Hulda kuitenkin on jo sen reilu 1,5 vuotta, enkä ole sitä aikaisemmin vienyt hoidettavaksi. Itse olen sitä kuitenkin kevyesti hieronut aika ajoin.

Hulda oli taas kerran onnistunut juoksemaan reikä päässä liukkaalla pihanurmella ja tekemään perinteiset "Huldan korkkiruuvit", eli liukastumaan niin että takajalat luistaa vauhdilla alta pois toiseen suuntaan, kun etupää joko ihmettelee mitä tapahtui, tai luistaa vastakkaiseen suuntaan. Näitähän sille käy aina toisinaan, ja hyvinhän terve nuori koira niistää toipuu itsekseenkin / kotihieronnalla. Nyt sattui sitten tuuri, että osteopaatin aika oli sopivasti korkkiruuvauksen jälkeen ja saatiin sieltä pieni jumi pois sitten saman tien. Muuta huomautettavaa ei sitten ollutkaan. Hulda on tasapainossa, ei vinouksia, eikä ihmeemmin jumeja. Agilityä on treenattu maltilla ja oikein, koska mitään "perinteisiä agilitykoiran jumeja" ei ollut. Ohje oli, että ei muuta kuin kovaa ajoo vaan, kunhan on hoidon jälkeen otettu pari päivää iisimmin, jotta kropalla on aikaa palautua.

Normimeininki heti alusta alkaen


ANNEN TOKOTREENIT

Eilen perjantaina meillä oli kuuden viikon tauon jälkeen Annen seuraamiskoulua (joka tosin on laajentunut muihinkin tokoliikkeisiin). Siinä seuraamisessa meillä silti eilen oli pääpaino ja sillä aloitettiin. Katsottiin mikä on tämän hetken tilanne kotitreenien jälkeen. Viimeksihän on saatu ohjeeksi treenata käännöksiä oikealle ja vasemmalle, ja ne sujuvat kyllä kivasti. Hulda hyvin aktivoituu aina käännyttäessä ja varsinkin vasemmalle on tullut hyvin takapään käyttö mukaan. Itsestä joskus tuntuu, että junnataan ihan paikoillaa, niin on aika treeni-itsetuntoa hivelevää kun sanotaan, että näkee miten paljon on töitä kotona tehty ja edistytty.

Koska harvemmin mikään on ikinä täydellistä, niin liikkelle lähtöihin pitää nyt kiinnittää erityistä huomiota. Hulda tosi helposti on niissä vähän vetelä tai passiivinen, kunnes se parin askeleen jälkeen aktivoituu mukaan. Se on sikäli monella koiralla melko tyypillinen ongelma ja monesti se ajan myötä vain pahenee, jos siihen ei kiinnitetä huomiota. Ja Huldan kanssa siihen nyt kiinnitetään. Sen sjaan, että Hulda takaakierron kautta tulisi seuraamiseen, se laitetaan nyt istumaan kuvan mukaiseen paikkaan ohjaajaan nähden.

1 on istuva koira, mutta kun ei ollut koirahahmolle sellaista vaihtoehtoa.

Siitä sille ensin vähän näytetään ruokapalkkaa ja tietynlaisella innostavalla äänellä vähän hetsataan koiraa uteliaaksi ja taas siihen mielentilaan, että "OMG sillä on mun ruoka!". Siitä kun sitten lähdetään liikkelle koirasta poispäin, sille tulee kiire mukaan varmistamaan ettei ruoka katoa parempiin suihin. Välillä heti 1-2 askeleen jälkeen jo pysähdytään, ja se taas lisää koiran aktiivisuutta. Hulda oppii, että pitää olla alusta asti koko ajan tarkkana, kun voi tulla tehtäviä (tässä vierelle istuminen), eli mahdollisuuksia, joista saa palkkaa.

Liikkeelle lähtöjen lisäksi aloitetaan seuraamisen keston harjoittelu. Tässäkin huolehditaan, että liikkelle lähtö on aktiivinen, ja sitten pistellään marssien eteenpäin. Huldalle on viimeaikoina kotona tehty jo sitä, että kun saan sen hyvin liikkelle, niin vasemmassa kainalossa oleva oikea namikäsi häipyy rinnan yli omalle paikalleen oikealle. Se on sujunut hyvin, eikä ole vaikuttanut Huldan seuraamiseen mitenkään. Nyt siis jatketaan ilman namikäsi kainalossa seuraamista, ja vain jos tulee tarve helpottaa tehtävää, niin namikäsi voidaan ottaa mukaan kuvioon.

Mä olin eilen aivan äimän käkenä ja leuka nurmen pintaan loksahtaneena, kun Anne marssitti meitä sellaiset 30-40 metriä kerrallaan, ja homma vain niinkuin itsekseen toimi. Hulda_osaa_seurata! Tottakai on paljon vielä tehtävää, mutta homma alkaa näyttää jo ihan oikealta seuraamiselta. Meidän pitkän matkan marssiharjoittelu oli suorakulmio, jossa käännökset tehtiin oikealle ja välissä kertaalleen "turhautettiin koira yrittämään enemmän". (Joo, nyt on käsitteet täysin hukassa.)

Ensinnäkin siis niissä oikealle käännöksissä Hulda selkeästi uudelleen aktivoituu. Joten jos homma meinaa aavistuksen hiipua kesken kaiken, niin kannataa harjoitellessa käyttää käännöksiä hyödyksi. Ei kannustaa sitä kehumalla jatkamaan, koska väärästä mielentilasta ei haluta kehua. Noin muuten kehua vielä käytetään, mutta nyt se on enemmän sellaista hillitympää ja lähinnä koiran uteliaisuutta ylläpitävää. Ja mitä tulee tuohon turhauttamiseen, niin kesken kaiken teen aivan kuten palkatessakin. Vauhdikkaasti käännyn koira mukana kiepin tai pari oikealle vuolaasti kehuen, jossa Hulda saa vielä saalistaa palkkaansa ja normaalisti sitten syödä sen. Mutta nyt palkka napataankin takaisin kainaloon ja otetaan Hulda lennosta mukaan seuraamaan (ja siitä sitten palkkakäsi palaa omalle paikalleen kuten alussa). Silloin Huldalle tulee turhautuminen, että "Mun palkka siis oli ihan just tuossa ja mä ihan melkein sain sen, nyt pitää tsempata vielä paremmin, niin sitten varmasti saan sen!". Ja niinhän se sitten seuraavan pätkän päätteeksi saa ansaitsemansa palkan superkehujen saattelemana.

8 viikkoisen pönötys

RIESA

Tänään meille tuli kylään kaverin 8 viikkoinen malinoispentu Riesa, jonka kuvia tässä postauksessa on saanut ihastella. Ei sillä, että ne olis kuvina kummoisiakaan, mutta katsokaa nyt tuota riiviö-naperoa! Tässä pentukuume on jo ihan uusissa sfääreissä.
P.s. Se puree ihan he%¤&¤%tin lujaa! :D

Sisiliskon häntä. :D
Irtoaakohan se tuosta, jos pentu säikähtää?

Ei kommentteja: