Juoksupöksyiset agilitytreenit

Hulda vaikutti aamulla pahoivoivalta, eikä sille oikein ruokakaan maistunut. Olin jo aiemmin varannut hallivuoron treenejä varten, mutta aamulla mietin onko sinne järkeä lähteä. Päädyin kuitenkin lopulta lähtemään, kun pääsisi sieltä sitten pois jos Huldaa ei yhtään innosta. Se on ennenkin ollut tässä kotona aika nuupean oloinen juoksun aikaan, mutta kun lähdetään tekemään jotakin treeniä, niin se innostuu kovastikin. Päätin siis kokeilla kuinka käy. 

Hyvin meillä sitten kävi! Oli ihan todella onnistuneet treenit ja Hulda oli innosissaan. Kokeilin niitä viimetreeneissä mönkään menneitä seuraamisen liikkellelähtöjä. Ruoka ( = lihapulla) ei nyt tänään ollut kuitenkaan Huldan juttu, mutta kun otin esiin narupallon, niin sen kanssa saatiin pari aivan to-del-la hienoa ja innokasta liikkellelähtöä. En tehnyt niitä sitten sen enempää. Ajattelin että tuo onnistunut ja innostunut mielentila kannattaa nyt jättää hautumaan.

Agilityn treenaamiseen olin suunnitellut kaksi lyhyttä harjoitusta. Ensimmäisessä valkoisilla numeroilla merkityssä harjoituksessa oli tavoitteena saada Hulda kääntymään pois estesuoralta, jossa häämötti putki houkuttimena. Tein kolmosesteelle jaakotuksen (olen yrittänyt opiskella näitä ohjaustekniikoita ja niiden nimiä OneMindDogsin sivuilta), ja sillä Hulda kääntyikin aika näppärästi. "Palkaksi" sai sitten singota toiselle suoralle, ja siellä olevaan putkeen, josta sitten tietysti vielä narupallo ja leikkimistä palkaksi.

Seuraavaksi otetiin työn alle keinu. Sitä on aiemmin paukuteltu lattiaan ja samalla palkattu Huldaa. Edelleen Huldaa ahdistaa enemmän mokoman kapistuksen keikkuminen, eikä niinkään se ääni. Asetin keinun matalimmalle mahdolliselle säädölle. Laitoin kissan märkäruokaa pieneen ruokakuppiin ja kupin sitten lattialle aivan siihen mihin keinun alastulo osuu. Hulda valjaisiin ja sitten askel kerallaan talutin sitä keinua pitkin ruokakupille. Kissanruoka maistui hyvin, ja toimi erinomaisesti palkkana.

Aluksi kun oli ohitettu keinun kippauskohta, niin Hulda kiirehti loppuosan läpi ja kääntyi vasta sitten syömään palkkansa. Annoin keinun kipata alkuasentoon samalla kun Hulda söi aivan sen vieressä palkkaansa. Muutaman toiston jälkeen Hulda kulki keinua aavistuksen luottavaisemmin, eikä ollut enää niin kiireinen. Viimeisellä toistolla se jäi rauhassa keinun päähän seisomaan ja söi palkkansa siitä. Pieni pykälä siis saatiin treeniä vietyä eteenpäin, joten siihen oli hyvä jättää keinuasiat hautumaan seuraavaa kertaa varten.

Lopuksi treenattiin vielä tuossa ratapiirroksessa olevaa mustilla numeroilla merkittyä pätkää. Putkesta vauhtia, seuraavalle esteelle takaakierto ja loppuun vielä hyvät vauhdit ja palkka. Harjoiteltiin kahdella tavalla. Ensin esteen vasemmalta puolelta taakaakierto, hyppy takaisinpäin ja esteen oikealta puolelta kierto seuraavalle esteelle. (Semmoinen S-muotoinen reitti). Toisessakin tavassa pysyttelin itse kaarteen sisäpuolella, ja ohjasin Huldan takaakiertoon esteen oikealta puolelta ja siitä tiukka käännös siivekkeen ympäri ja seuraavalle esteelle. (Tiukka O-mallinen kieppi siivekkeen ympäri). Käännökset sujuivat hyvin, mutta Hulda alkoi sen verran väsyä, ettei tehty niitä tällä kerralla enää toisin päin.

Lopuksi leikittiin Huldan kanssa tovi lelulla. Välillä se toi sitä mulle takaisin vedettäväksi ja heitettäväksi, ja välillä se meni putkeen ja jäi putken suulle makaamaan ylpeänä saaliistaan. Aika onnellinen ilme, vai mitä?

Hyvät treenit - onnellinen koira
...ja ohjaaja!