Olin lähdössä aamulla töihin, kun Honda päätti asiasta toisin. Kerran se yritti laiskasti käynnistyä ja sen jälkeen se ei puhunut pihaustakaan. Valot olivat olleet pois päältä, mitään soittovekotinta siinä ei edes ole mikä voisi jäädä päälle. Ei auttanut muu kuin soittaa töihin, että täälläpä olen jumissa. Bussit ei tallille kulje. Sain onneksi sovittua vapaapäiväni uudelleen, joten tänään onkin sitten vapaapäivä ja perjantaina töitä.
Lähdin sitten aamusta koirien kanssa pitkästä, pitkästä aikaa koirapuistoon. Meidän koirapuistoilussa on se ero tavalliseen koirapuistoiluun, että me käydään siellä vain silloin kun siellä ei ole muita. Tai nartut kävisivät puistokavereiksi ja niiden kanssa nuo leikkii, mutta Otto varsinkaan ei ole mikään koirapuistokoira eikä siedä oikein vieraita uroksia. Puisto on silti täynnä virikkeitä. Puoli tuntia intensiivistä haistelua, tutkimista, tarkkailua, kaivamista, merkkailua ja ruopimista päälle.
Laitoin eilen illalla Otolle taas lämpöä selkään ja aloin tutkia tarkemmin mikä siellä sitten jumittaa. Kävin ensin selkää kevyesti hieromalla läpi, jonka jälkeen aloin tunnustella tarkemmin. Vasemmalla puolella jumi löytyi rintarangan kohdalta, mutta se pehmeni aika hyvin hieronnalla. Oikeaa puolta ei olisi Oton mielestä tarvinnut hoitaa ollenkaan. Se oli siis kipeämpi. Otto koitti boamaiseen tapaansa luikerrella ja tarjota vain vasenta eili vähemmän kipeää puolta hoidettavaksi. Oikella kireyttä olikin sitten rintarangan kohdalla ja lanneselän kohdalla melkein hännän tyveen asti. Vuorotellen laitoin lämpöä ja hieroin, hieroin ja laitoin lisää lämpöä. Lihaskalvot olivat todella kireät ja saivat aluksi aikaan selän väristelyä ja nykimistä. Yritin edetä varovasti ja hitaasti, ja kyllä Otto heti syyttävällä katseella ilmoittaakin jos sitä liian kovasti yrittää hieroa.
Hieroin oikeaa puolta yli 20 minuuttia enkä saanut kireytta kunnolla helpottamaan. Pitää laittaa tänään lisää lämpöä vaikka parinkin otteeseen, mutta tänään ei varmaankaan kannata hieroa, jotta selkä saa toipua eilisestä ensin. Onneksi tässä ei mitään vakavampaa ole, vino nikama lannerangassa vain jumittaa Oton selän pari-kolme kertaa vuodessa vaikka sille tekisi mitä.
Ilta
Kaisan koirat Tuhka ja Tuli olivat karanneet eilen illalla. Heti kun sain auton Tammelasta, lähdin Ylöjärvelle auttamaan etsinnöissä. Ajelin ensin autolla Pinsiössä ja lopulta päätin etsiä koirien kanssa kävellen hiekkakuopilta ja lenkkipoluilta. Juuri kun olin lähdössä seuraavaan paikkaan Kaisa soitti että koirat olivat löytyneet ehjinä ja yhtenä kappaleena! Otto ja Ruu eivät pistäneet etsintöjä pahakseen kun pääsivät tutkimaan uusia paikkoja. Tulipahan taas lenkkeiltyä samalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti