Kävin Oton kanssa vähän lenkkeilemässä. Oli niin kuuma, että poikkesin paahtavasta auringosta metsään varjoon ja seurasin alikulkusillan alta Birgitan polkua kotiin päin. Siellä se kyltti sitten könötti: Hupakonkorpi. Kuka näille paikoille keksii nimet? Pitää joskus mennä sinne tutkimaan tarkemmin että mikäs paikka se semmoinen on. Metsäpolulta tupsahdettiin sitten Suolijärven taakse, ja rantapolkua pitkin käveltiin kotia kohti.
Otto mulahteli rannasta järveen. Ei se kokonaan mennyt, mutta sai aina hepulia kastumisen jälkeen. "Mää kastuin! Mää kastuin!". Ja uudestaan. Kerran rannassa muta upottikin niin että Otto kastui ihan kaulaan asti. "Mää kastuin!"
Maahanmeno
Ruu toi mulle vinkupalloaan päivällä. Se oli ihan täpinöissään pallostaan, ja ajttelin huvikseni kokeilla mitä se suostuu sen eteen tekemään. Pyysin istumaan ja siitä palloa alas heilauttamalla maahan. Ja se meni, kokonaan heti ja äkkiä kyynärpäitään myöden! Ruu usein tykkää jäädä kyynärpäät vähän ilmaan, ja nyt se putosi heti maahan asti. Palkaksi lensi pallo samantien, sen mitä sitä sisällä nyt voi heittää. Kokeilin uudestaan pienemmällä pallonheilautuksella. Toimii. Tehtiin myös muutama maahanmeno seisomisesta. Ne oli vähän hitaampia, mutta onnistuivat silti heti oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti