Ihan aluksi mietittiin millaisen seuraamisen Huldalle haluan. Toive lopputuloksesta on aika tavoitteellinen: Innokas, tiivis ja sen näköinen, että juuri siinä Hulda haluaa olla. Tai en minä tiedä onko se loppuviimein yhtään mitään muuta, kuin ihan tavallinen, mutta kunnollinen seuraaminen. Sanoin että kiirettä ei ole, eikä mitään aikataulua milloin pitäisi olla "valmis", mutta lopputuloksesta haluan kunnollisen.
Sen jälkeen mietittiin mikä saa Huldan oikeaan mielentilaan, kun sen ottaa autosta. Hulda on aivan korvat tötteröllä jo, kun se näkee mun kädessä lempileleunsa, tai kun kaivelen taskusta nakkeja ja kyselen innostavalla äänellä, että miten Hulda voisi näitä saada, ja vähän liikuttelen nakkikättä niin että Hulda saa sitä saalistaa. Virittelyyn on ainakaan tässä vaiheessa turha liittää sen enempää kevätjuhlaliikkeitä tai mitään muutakaan kikkailua, kun niissä on suuri riski virheisiin, ja virheet syövät kovasti Huldan itseluottamusta ja sitäkautta virettä. Vaikka virittely pidetään mahdollisimman simppelinä, niin se on tietty jokakerta tehtävä. Varsinaisen tehtävän tekemiseen lähdetään vasta kun Hulda on mielentilassa "OMG! OMG! Sillä on nakkeja ja aijjumalauta miten mää tahron ne!".
Itse seuraaminen aloitetaan aivan alusta, sillä Huldalla ei ole vielä oikeastaan minkäänlaista käsitystä sen enempää oikeasta, kuin yhtään mistään muustakaan seuraamispaikasta. Sikäli hyvä. Kovin vahvasti väärää pinttynyttä tapaa olisi mahdollisesti vaikeampi lähteä korjaamaan.
Seuraamisen opettamiseen on varmasti lukematon määrä tapoja, ja jokainen sitten valitsee itselleen sopivimman. Mun on mahdoton tähän kirjoittaa sitä kaikkea tietoa, joka muhun tänään iski. Sitä oli nimittäin paljon! Käytiin kuitenkin läpi myös miten opetus tulee etenemään, mutta aina toki sitten matkan varrella koiran mukaan edetään. Pääasiat tälle päivälle kuitenkin olivat kutakuinkin seuraavanlaisia (tai siis ne jotka vielä pystyn muistamaan).
- Ei perusasentoa alkuun, sillä se latistaa tässä vaiheessa vireen, johon koira ennen jokaista seuraamispätkää viritellään.
- Seuraamisen toistot tehdään (toistaiseksi) aina samasta alkupisteestä, ja aina sama matka ja samaan suuntaan. Koirat rakastavat rutiineita, ja tämä vahvistaa Huldallakin itseluottamusta, kun se alkaa oppia että hän tietää mitä tässä tehdään, ja hän piru vie osaa tämän!
- Seuraamisen ajan koiraa kannustetaan innostavasti ja sen annetaan tavoitella kädessä olevaa ruokaa. Nyt vielä alussa ihan reipas tempo joka innostaa koiran mukaan. Pätkän lopuksi ruuan saa tietenkin palkaksi syödä.
- Rauhoitutaan (siis minä itse) matkalla takaisin alkupisteeseen, ladataan nakit valmiiksi ja jutellaan koiralle innostavasti.
- Otetaan koira lennosta mukaan seuraamaan ja kannustetaan taas vimmatusti.
Tämä tapa tuntui tosi hyvältä ja oikealta. Mun mielestä siinä on parasta miten se ottaa huomioon Huldan herkkyyden ja sen, että Huldan toko-itseluottamus tarvitsee boostausta. Sekä tietysti se, että itse saan oppia miten innostan koiraa, ja miten saan sen vireen säilymään pidempään.
Toisena aiheena oli tänään leikkiminen. Kerroin olevani lelupalkkauksessa niin käsi, että olen jo jalka. Huldan kanssa saatiin kotiläksyksi seuraamisesta erillisenä harjoitella saalisleikkiä. Hulda ihan pitää lelun saalistamisesta, mutta siinäkin voi kehittyä paremmaksi. Niin minä, kuin koirakin. Käytiin läpi ylipäätään leikkimistä, mutta myös sitä miten lelu otetaan koiralta ilman että se tympääntyy koko touhuun kun lelu vain viedään suusta.
Aika paljon jäi nyt kirjoittamatta, mutta ehkä aiheesta irtoaa lisää tekstiä, kun sisäistän kaikki saamani ohjeet kunnolla. :) Hulda nitkahti jo ansaituille päiväunille, ja mullakin on olo kuin maratonin juosseella, joten tänään ei irtoa enempää. Pääasia on, että treenistä jäi sellainen fiilis jotta "Olipa mahtava treenata!". Seuraava kerta on suunnitteilla reilun viikon päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti