Seuraamisasenneharjoittelua

Eiliset seuraamisharjoitukset tehtiin taas lenkin ohessa. Tällä kerralla saatiin kuviakin, ja niissä mun mielestä hyvin näkyy se asenne ja mielentila jota ollaan tässä viimeinen viikko rakenneltu. Positiivista oli myös se, ettei kuvien joukosta tarvinnut valkata kuvaa, joka näyttäisi hyvältä, vaan jokainen kuva on siltä osin onnistunut. Se kertoo osaltaan myös siitä, että tekemisen laatu on tasaista. Tokihan sitä hyvännäköisen kuvan saa niinkin, kun ottaa niitä riittävän monta, ja toivoo että johonkin olisi osunut se The Hetki, joka näyttää kivalta...

Ensin vähän innostetaan Huldaa tekemään, ja tavoittelemaan palkkiota. Sen siis ei ole mitenkään pakko hyppiä mua vasten, mutta Huldan kohdalla kaikki innokkuus, itseluottamus ja röyhkeys on tässä kohti toivottavaa. :)

Tahtoo, tahtoo!

Kun virittelyt ovat kohdillaan, voidaan lähteä itse seuraamisen harjoitteluun. Edelleen jokainen toisto samasta alkupisteestä alkaen, ja virittelyt ennen jokaista seuraamispätkää. Tässä kuvat neljältä eri seuraamispätkältä:

Nyt parina viimepäivänä Huldalla on ruvennut pysymään paikka hyvin tuossa lähellä mun jalkaa. Alussa se aavistuksen seilasi sivusuunnassa, kun se 1) ei vielä ollut aivan varma mitä tehdään, uusi asia kuitenkin sille ja 2) en ollut välttämättä saanut viriteltyä sitä aivan parhaimpaansa, uusi asia kuitenkin mullekin. Tuolla vasemmalla kädellä, joka on koiran ulkopuolella, ei ole siis tarkoitus mitenkään painaa koiraa itseään vasten. Se käsi vain on siinä, mihi se luonnollisesti asettuu. Alussa sillä korkeintaan vähän rapsutellaan, jotta koiran mielestä on hyvä juttu, että se on siinä.

Kuvat herättivät facebookin puolella kysymyksiä siitä, miksi palkkakäsi on se mikä se on, ja miksi se on juuri tuossa kohdassa. Vastasinkin, että näin kirjoittamalla mahdoton antaa mitää tyhjentävää vastausta. Varsinkaan, kun tämä tapa opettaa seuraamista on mulle itsellenikin uusi. Ja juuri siitä syystä me tullaan käymään säännöllisesti Annen opissa, jotta mun ei varsinaisesti tarvitse vielä hallitakaan koko juttua itsenäisesti. Toki käytiin läpi teoriassa sitä, miten homma tulee etenemään, jottei tarvitse ns. ostaa sikaa säkissä, vaan tiedän miten tullaan pääpiirteittäin etenemään, ja mulla on käsitys siitä mihin pyritään ja miltä valmis lopputulos tulee näyttämään.

Tässä kohdassa siis rakennetaan sitä mielentilaa seuraamista kohtaan. Että seuraamispaikassa on ihaninta ikinä olla. Palkkaa saa tavoitella. Hyvin lyhykäisyydessään tämä ei ole perus imuttamista mystisempää. Palkkakättä lähdetään nostamaan suoraan ylöspäin kunnes se on vasemmassa kainalossa, ja siinä kohti sitä voi vaihtaa halutessaan leluun. Palkka ei myöskään ikinämilloinkaan tule oikeasta kädestä niin, että se annettaisi vartalon oikealta puolelta, vaan palkka on aina vasemmalla puolella kun lähdetään tekemään.

Tässä on etuna myös se, että mun kropan vasen puoli - siis seuraamispuoli - käsineen päivineen säilyy alusta asti koiralle muuttumattomana (toki tuosta pikkuhiljaa vasen käsikin nousee, kun oma kroppa suoristuu palkan noustessa). Jos imutan vasemmalla kädellä, on se melkoinen häiriö koiralle kun kättä aletaan häivyttämään, ja sen palkanneen namikäden pitäisi hetken kuluttua keikkua koiran pään ulkopuolella, ja siihen ei saisi kiinnittää mitään huomiota. Oikea käsi melko jouhevasti häivyttyy kainalosta omalle puolelleen. Ja kun oikealta puolelta kroppaa ei ikinä ole tullut palkkaa, niin tyhjä käsi oikealla ei ole koiralle niin suuri muutos tai häiriö.

Yksityiskohdat sitten hioutuvat ja tarkentuvat sitä mukaan kun käydään Annen opissa ja edistytään. Jokaisen omalla vastuulla on, jos tätä lähtee näiden mun jorinoiden pohjalta kokeilemaan. Mä en todellakaan lähtisi tätä tässä kohdassa kenellekään opettamaan, kun itsekin vasta opiskelen. :)

P.s. Saatan olla hieman puolueellinen lausunnossani, mutta on Hulda vaan hieno koira!