lauantai 11. maaliskuuta 2017

Huldan agiepikset

Se on ihan oma juttunsa tietenkin, että onko ylipäätään järjen hiventäkään lähteä minnekkään epiksiin siinä kohtaa, kun edellisen päivän on itse kärsinyt järkyttävän kovista endometrioosikivuista koko päivän, ja agiepisten aamuna herää 3 tuntia ennen lähtöä vain huomatakseen, että sattuu niin paljon, ettei pysty liikkumaan. Lääkekaapin kautta doupaten kuitenkin sain itseni siihen jamaan, että lähdin Huldan kanssa reissuun. Mutta eihän siitä oikein mitään tullut, kun olo oli järjettömän väsynyt ja auttamattomasti pää kävi vähän hitaalla.



Kaksi kertaa kuitenkin radalle startattiin 40 cm rimoilla. Ensimmäisellä radalla Hulda oli hieman varovaisen oloinen ja taas vähän hidas. Otti kaksi kieltoa putkille, mikä sekään ei ole Huldan tapaista. Ensimmäinen kielto putkelle 9 ja toinen putkelle 12. Jälkimmäiseen olin ottavinani Huldaa aika äänekkäästi haltuun, ettei se karkaa suoran päätteeksi lähtöhypylle. No ei ollut karkaamassa, ja pahoitti mielensä, eikä ollut varma pitikö mennä siitä seuraavaan putkeenkaan. Hienosta yrityksestä kuitenkin kaivettiin maalin jälkeen taskusta kissan märkäruokapurkki, ja Hulda sitä sitten silmät suurina lipittämään, miten onkaan hyvää! Tuloksena kaksi kieltoa, eli 10 vp.

Väliajalla kävelytin Huldaa ulkona, ja sillä olikin kakkahätä. Mahdollisuuksia asioille olisi kyllä ollut, kun verryttelin kuitenkin ihan huolellisesti, ja aamun se oli puuhastellun kotipihassa. Toiselle radalle olikin sitten enemmän vauhtia, kuin järkeä. Kai nyt kun oli kakkahädät hoidettu pois alta. Sittenkin rata oli täynnä omituisuuksia. Hulda meni putkeen 4, mutta tuli samasta päästä ulos mistä menikin ja karkasi jo vitoshypylle ihan tohkeissaan. Ei ole Huldan tapaista kääntyillä putkesta takaisinpäin. Se on tehnyt sen ehkä noin kerran aiemmin treeihallilla, kun putkessa olikin paskaa jota ei oltu huomattu.

Tällä kerralla ajattelin sitten olla pahoittamatta koiran mieltä, ja vähän varovaisemmin yritin ottaa sitä haltuun putken 11 jälkeen, mutta vire oli ihan eri luokkaa kuin ekalla radalla, niin se pinkoi iloisesti lähtöhypyn yli, mutta kielsi edelleen putkelle 12. Kissanruuat mielessä se kuitenkin teki aivan valtavan hienon kiihdytyksen maalisuoralla, ja siitä toki palkittiin kaivamalla taas Shebat taskusta. Tuloksena kaksi kieltoa ja kaksi hylkyä, joista mölliradalla yhteensä 30 vp.

Omituisuudet senkun jatkuivat, ja sijoituttiin Huldan kanssa meidän ensimmäisellä epäröivällä kakkahätäradalla sijalle 2. En olisi ikimaailmassa uskonut, mutta niin vain Hulda yllätti. :)

Ei kommentteja: