torstai 16. maaliskuuta 2017

Ruokintapohdintaa, tokoa ihmettelemässä ja agilitystä innostumassa

Tänään olisi asiaa ruokinnasta, tokotouhuissa lähinnä seuraamisesta ja perusasennosta, sekä agilitystä. (Jos haluat lukea vain jonkin osion, niin väliotsikot auttavat asiassa). Ja kuten huomata saattaa, niin blogi on saanut vähän piristystä ulkoasuun yläpalkin kuvalla, kun vihdoin onnistuin siihen sellaisen saamaan. Sivupalkissa oikealla on puolestaan valikoima lukemiani blogeja, siitä vaan tutustumaan jos sattuu uusia blogeja silmään. Niitä siihen varmaan pikkuhiljaa tulee lisääkin. Omalle blogille sen sijaan pitäisi keksiä uusi, yleispätevä nimi. Nythän se on Lapinporokoira Hulda, ja on muuttunut aina koiratilanteen mukaan. Muiden blogien "lukemani blogit" listassa oma blogi on tullut viimepäivinä vastaan myös nimillä Lapinporokoira Elmo ja Lapinporokoirat Elmo ja Armas. Blogin osoite toki pysyy samana, mutta tuo nimi on tosiaan muuttunut matkan varrella. Joku sellainen nimi olisi kiva, joka viittaisi porokoiriin, mutta ei yksilöisi ketään mun koirista nyt tai jatkossa. Sillätavoin nimi olisi vakio, ja kuitenkin yläpalkin kuvassa voisi lukea silti mitä vain, kuten nyt tuo Hulda. Nimiehdotuksia otetaan vastaan... Mutta nyt siis itse asiaan!

Eiliseltä lenkiltä
RUOKINTA

Hulda siis on himppasen päässyt pönäköitymään. Hulda on mallia "Hei, täällä tuoksuu nakki!". Ping! +50g. Satun kuitenkin olemaan sellainen vastarannankiiski, etten usko mihinkään hiilaripitoisiin vähärasvaisiin laihdutusnappuloihin pääosin lihansyöjällä. Höttöhiilarit ei sovi tässä maailmassa kenellekään, ja ilman rasvaa koiraparalla on helposti nälkä. Ja joo, aina on poikkeus sääntöön, ja yksilöitähän nämäkin ovat. Kokonaan raakaruokintaan en halua lähteä, koska nappula on siitäkin helppo, kun A) unohtaa ottaa mitään sulamaan, B) lähtee parin päivän reissuun voi elää helpoiten nappulalla ja C) jos mies jää yksin kotiin koiran kanssa, niin sillekin on nappulat helpoin annostella kuppiin. Lisäksi parin koiran kokemus on osoittanut, että anaalirauhaset pysyvät tyytyväisinä ja oireettomina, kun ruuassa on riittävästi nappulaa (eli kuitua ja täytettä joka ne tyhjentää) mukana. Okei, tunnustan, en ihan järjettömän pitkää aikaa jaksanut etsiä ja puljata eri kuitulisien kanssa, koska nappula on helppo ja Hulda (muun kuin vyötärön ympäryksensä puolesta) voi syödä mitä vain.

Painoa on siis nyt 17,1 kg ja tavoite olisi siellä 16 kg hujakoilla. Käsikopelo toki on vaaka parempi mittari siinä, milloin koira on sopivassa lihassa. Mutta uskoisin tuon kilon pudotuksen olevan sellainen suht sinnepäin.

Tein tuossa vähän laskelmia millä määrällä saadaan proteiinien tarve täyttymään, kun se on se mikä ensimmäisenä painuu miinukselle, jos ruokamäärä vähenee ja vähenee. Nykyisellä Brit Caren perus adultilla se on noin 3dl, jotta proteiinien tarve täyttyy, ja se on ihan minimi. Sitä kolmea desiä Hulda nyt on pääosin syönytkin, mutta nameja on toki mennyt jonkun verran kun tuota tokoa on taas innostuttu hinkkaamaan.

Suunnitelma olis nykyisten nappuloiden loputtua siirtää Hulda enemmän proteiinia sisältävälle nappulalle, ja jos nyt on korvattu osa nappuloista lihalla. Suunnittelin tuossa nappulaa, jossa proteiinia on 38 pinnaa ja rasvaa 20. Siihen kun lykkää kylkeen lihaa, jossa on kohtuullinen rasva%, niin uskoisin että ollaan hyvällä mallilla. Suunnilleen 100g tuota nappulaa + 100g lihaa riittää täyttämään proteiinin tarpeen jo vähän paremmin kuin ihan vain minimisti, rasvaa tulee (lihasta riippuen) hyvä määrä ja höttöhiilarit on saatu minimiin. Tai saataisi ne pelkällä raa'alla vaikka olemattomiin, mutta tämä vaikuttaisi nyt ihan hyvältä kompromissilta, katsotaan miten toimii käytännössä. Tarvittavat vitskut lasken vielä myös, että paljonko mitäkin tarvitaan purkista.

Sain minä toki jo ihmettelyä osakseni, että mihin tarvitsen noin runsasproteiinista nappulaa, jos kerran annan lihaakin. Proteiinin riittävyydestä ei tuolla suunnitellulla ruokavaliolla tarvitse enää niinkään murehtia, mutta kun kyse on ruuasta, niin se voi käytännössä sisältää proteiinia, hiilihydraattia, rasvaa tai vettä. Kun kyse on kuivaruuasta, niin tuo veden osuus on hyvin pieni. Jäljelle jäävistä halutaan välttää hiilareita sekä liian isoja rasvamääriä. Silloin ei paljon jää vaihtoehtoja, kuin että ruuassa on oltava enemmän proteiinia. Jos sitä on vähemmän, niin tilalla on joko hiilareita tai rasvaa.

Nappulasäkkien raaka-aineluetteloa pitää toki osata lukea kriittisesti. Harvemmin, tai oikeastaan ikinä, ei koko proteiinimäärä tule lihasta. Osa proteiinista on myös kasviperäistä, eikä kasviproteiinin aminohappokoostumus ole koiralle yhtä hyödyllinen kuin lihan. Jos kuitenkin osittaisessa nappulassa haluan pysyä, niin mielummin sitten osa kasviproteiinia, kuin niitä höttöhiilareita. Kuitenkin se ruoka joka nyt on päässyt vaihtoehtolistan kärkeen, sisältää myös hyvin reilulla kädellä (siis useimpiin nappuloihin verrattuna) siltä lihasta olevaa proteiinia, joten siellä pieni osa kasviproteiinia menee seassa aivan hyvin. Todennäköisesti sitä kuitenkin on ihan joka nappulassa.



TOKO

Tokossa on nyt tälle keväälle tosiaan taas startattu, ja päänvaivaa on aiheuttanut tuo seuraaminen, joka ei ota edetäkseen minnekään. Tässä nyt olen tulossa siihen johtopäätökseen, että piruako sitä on yrittää saada porokoiralle malinoissin seuraamista, varsinkaan kun ei edes PK puolelle tähdätä himpun vertaa. Mulle riittää, että Hulda seuraa sen näköisenä, että se oikeasti haluaa tehdä sitä, eli innokaasti ja iloisesti.

Tänään hallilla otin vähän videota meidän touhusta. Tässä vielä nami kädessä (kun olisi hallilla kiinnostanut agility paljone enemmän), mutta eilen kokeilin samaa pelkällä käsiavulla, ja toimi niinkin vallan hyvin. Nyt pitää vain alkaa häivyttämään apuja. Vielä kun oppisin sanomaan ensin seuraa, ja lähtisin vasta sitten liikkelle... Mutta tällaista seuraamista Hulda siis itse tarjoaa, jos en vaikuta imuttamalla sen paikkaan tai asentoon:



Tehtiin vähän myös perusasentojuttuja. Videolla lähinnä sivulla istumista, kun koiran puoleisessa kädessä heiluu ensin nami ja sitten lelu. Ja kyllä, se on kissanlelu. Hulda sai sen kaverin kissalta - käytettynä tottakai - joten siinä on ainutlaatuiset kisun tuoksutkin vielä tallella!



Hämmentääkseni lisää soppaa päätin sitten ottaa työn alle myös sivulletulon etukautta kiepsauttamalla. Videoita saa vapaasti kommentoida ja kaivella sieltä kaikki mahdolliset virheet. Yhtäkään neuvoa tai huomiota en lupaa noudattaa, mutta mielelläni luen tarkkasilmäisten kommentit asiaan liittyen. :)

AGILITY

Agilityssä meillä on ollut harrasteluryhmässä niin vaikeita ratoja, että vallan niistä nuori ja aloitteleva porokoira ihan lannistuu. Aiheesta purnasinkin jo edellisessä postauksessa. Tänään siis hallilla käydessä tehtiin helppoa ja vauhdikasta sinkoilua matalilla rimoilla, ja nostatettiin vähän Huldan itseluottamusta tähän touhuun. Otin myös keppejä, kun ne on olleet Huldan suosikki, mutta muutaman putkiralli-vauhtikierroksen jälkeen Hulda sitten uhkuikin niin paljon sitä itseluottamusta, että sinkosi kepeille sellaista vauhtia, että hirveällä kolinalla raamit kaulassa meinasi lähteä koko vinokepit matkaan. Hetken ajattelin, että nytköhän se pahoitti mielensä koko keppitouhusta, mutta eikä mitä. Uusi vauhti vaan päälle ja - onneksi - vähän enemmän keskittymistä...

Tällaista suoraviivaista putkirallia siis rallateltiin lyhyissä pätkissä. Oli vauhtia ja intoa. Kaikkea sitä, mitä lähdettiin tällä harjoituksella hakemaan. :)


Ei kommentteja: