sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Huldan harrastusviikonloppu

Armas sitten taas meni ja satutti jalkansa (hyppäsi penkalla jotenkin, kuten miljoonasti muulloinkin, paitsi laskeutui vissiin jotenkin huonosti), joten Hulda oli yksin mukana koko viikonlopun harrastuspuuhissa.

Lauantaina käytiin taas pitkästä aikaa porukalla vähän virittelemässä koiria tokotreenien ihmeelliseen maailmaan parin kuukauden treenitauon jälkeen. Hulda ihan suht kivalla asenteella teki hommia aikansa, mutta vaikutti kyllästyvän aika pian. Joko se on päässyt niin hyvin agilityn makuun, että se tympääntyi kun ei esteitä alkanutkaan näkyä. Todennäköisempi ja suurempi syy tietenkin on se, että en vaan osannut tehdä treenistä riittävän mielenkiintoista.

Tehtiin vähän seuraamista ihan reilusti namilla imuttaen, merkin kiertoa ja luoksetuloa sekä istumassa odottamisen vahvistamista. Merkki oli suht hyvässä muistissa, mutta vauhti vähän kärsi liukkaan alustan takia. Toki ihan hyvä, että Hulda otti tiukan kurvin iisisti, ettei satu mitään. Ja mikä positiivista, niin mutka oli oikeasti tiukka, eikä levinnyt kuin jokisen eväät vaikka liukasta olikin.


Tänään sitten oltiin ensin näyttelytreeneissä, ja 1,5 tunnin tauon jälkeen vielä agilityssä. Näyttelytreeneissä oli ilahduttavan paljon porukkaa, joku kymmenkunta koiraa. Harjoiteltiin perusteellisesti kaikki mahdolliset juoksukuviot ympäri, eestaas, kolmio, yksin, pareittain ja porukassa... Kopelointia oli kolmen eri ihmisen toimesta ja seisottamistakin tottakai - myös parin kanssa vastakkain, ROP ja VSP poseerauksia ajatellen nääs. 

Väliajalla Hulda huilasi autossa. Ei siihen lopulta jäänyt väliä kuin tunnin verran, sillä verryttelyyn kului taas helposti puolituntinen. Aluksi treenattiin putkijarrua tavalla josta olen vähän eri mieltä. Eli koira putkeen ja sitten sille huudetaan oikea tai vasen. Tai toki käskyt siinä tulee samalla opetettua, mutta mä olen käsittänyt putkijarrun sellaiseksi, jossa hidastetaan ennen putkea, jotta koira tietää kääntyä takaisinpäin, ja tulee samalle puolelle takaisinpäin, jolla ohjaaja oli putkeen mentäessä. Korjatkaa toki jos olen ihan väärässä! Tänään kuitenkin tehtiin tällä tavalla. Meidän kouluttaja oli toki ensin namikupin kanssa sovitulla puolella heti putken vieressä, ja siirtyi siitä pikkuhiljaa kolmoshypyn taakse. Tätä harjoiteltiin molempiin suuntiin.


Seuraavalla omalla vuorolla harjoiteltiin yksittäisenä A-estettä, rengasta ja keppejä. Kaikki muut sujui tosi hyvin, mutta keppejähän Hulda ei vielä osaa ollenkaan. Ollaankohan noita vinokeppejä sen yhden vai kaksi kertaa kokeiltu. Meillä oli radalla tänään siis vain 6 keppiä, ja väänsin ne reilusti vinokepeiksi Huldaa varten. Se sujui ihan kivasti, sillain kun nyt vinokepit ihan alkutekijöissään sujuu. Rengas meni ilmeisen hyvin, sillä kouluttaja totesi katsellessaan Huldan omatoimista touhua sillävälin kun mä "pidin taukoa", eli kaivelin valmiiksi jotakin lelua ja vaihdoin muutaman sanan kouluttajan kanssa: "Mä olen nähnyt kyllä putkihulluja koiria. Ja A-hullujakin. Mutta en vielä koskaan ennen tätä rengashullua koiraa!". Siinä se Hulda suoritti ja tarjosi rengasta minkä ehti. Ei siis ongelmaa renkaan kanssa. :)

Viimeisellä vuorolla sitten mentiin koko rata, tosin kepit jätin meidän radasta kokonaan pois. Hulda kun ei määräänsä enempää tuommoista yhden esteen hinkkaamista kuitenkaan kestä, ja yksittäisenä niitä olisi pitänyt tehdä. Taas. Ajattelin että koko päivän kestäneiden harrastelujen takia Hulda alkoi olla mahdollisesti jo väsynytkin, joten oli kivempi lopettaa treenit vauhdikkaaseen rataan, kuin uudelleen keppien hinkkaamiseen. Rata mentiin kahteen kertaan, ensin putkijarrulla vasemmalle, ja sitten toisen kerran putkijarrulla oikealle. Kumpikin sujui tosi hyvin!

2 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Hah, teidän kouluttaja ei olekaan nähnyt Pyryä, joka löytää sen renkaan aina radalta, vaikka ei olla menossakaan siihen suuntaan. Ihan lempieste!

Joo kyllä putkijarru toimii just noin, mitä kuvailit, eli rytmitys ennen putkea (ja/tai samalla sanallinen käsky/ssshhh/tms). Rytmityshän voi olla myös vaikka vastakäännös tai takaaleikkaus putkella, mutta tosiaan ennen putkea. Jos kouluttajan kanssa tulee tästä puhetta vielä, niin voi vaikka näyttää OneMindDogsin opetusvideon aiheesta, niin on jotain tukea omalle mielipiteelle: https://www.oneminddogs.com/article/tunnelbrake/

Hassu tapa tosiaan teidän kouluttajalla opetella putkijarrua..

Vonotus kirjoitti...

Huldä löytää myös renkaan tuosta meidän pihasta, jos muka olen 20 metrin päässä vahingossakaan ottamassa askeleen siihen suuntaan. Tai välillä vaikka en olisikaan. :D

Oneminddogsia on tullut aika ahkerasti selailtua. Totesin kuitenkin, ettei mun satunnaisesta oikea tai vasen huutelusta mitään haittaakaan ollut, kun tuskin se koira edes kuuli niitä sinne putkeen kovin hyvin. :D Eli tavallaan tuli tehtyä ihan "oikein", ja namipalkkakin oli sillä puolella mihin piti kääntyä, ja itse olin jo lähetysvaiheessa myöskin käännöksen puolella. Tuskin tätä enää toista kertaa myöskään tässä ryhmässä harjoitellaan, joten no harm done! :)