Alku näyttää sykkyrältä sinne tänne, ja siltä se rataantutustumisessa tuntuikin. Se kuitenkin meni yllättävän sujuvasti takaakiertoineen kaikkineen. Puomille en ohjannut riittävän täsmällisesti, joten Hulda sujahti ylösmenosta ohi. Parempi vaihtoehto se, kuin tippua/kaatua siitä hyvästä, että on kurvannut huonosta kulmasta liian lujaa esteelle. Yllätyksekseni Hulda menetti taas ripauksen itseluottamustaan mun huonosta ohjaamisesta, ja meni puomille vasta, kun ohjasin sen sinne jopa ihan ylikorostuneen huolellisesti ihan viivasuorasta linjasta. Sen jälkeen se sitten taas jo sujuikin ihan normaaliin malliin.
Ensiyrittämällä en sitten mitenkäänpäin ehtinyt ohjata Huldaa esteelle 14, vaan olin niin kovin jäljessä Huldan pinkoessa minkä kintuista irtosi, että Hulda kääntyi liian aikaisin ja meni esteestä ohi. Sitävastoin Hulda sujahti ongelmitta putkeen vaikeasta kulmasta, niinkuin olisi sitä aina tehnyt. Todellisuudessa niitä on tehty tosi vähän, eikä näin vaikeaa ollenkaan.
Ensimmäisen räpellyksen jälkeen otettiin sama pätkä heti uudestaan. Ohjasin puomille huolellisemmin, ja oikaisin heti puomin jälkeen reilusti kohti putkea nro 13 huudellen samalla Huldalle estekäskyjä. Kiltisti se suoritti jokaisen vaikken ollut sitä niille erikseen "taluttamassa". (Irtoamistreenistä on ollut hyötyä!). Ehdin Huldan kanssa samaan aikaan esteelle 14 ja loppu sujuikin siitä tosi hyvin.
Toisella vuorolla tarjolla oli edelleen samaa harjoitusta. Hulda eteni ravilla tympeä ilme naamallaan, että "Taas tätä samaaaaa...". Stoppasin homman tykkänään kahden esteen jälkeen. Tehtiin sitten vähän omanlaisia reittivalintoja, sekä lisäksi puomille lähestymisiä ja ylärivin hyppy-putki-pituus-putki irtoamista. Ensikerralla pitää muistaa, että kun on jo hyvä tovi tehty samaa harjoitusta ja saatu se "nollaratana" lopulta suoritettua, niin sitä samaa ei mennä sitten enää muuten vaan hinkkaamaan, vaan keksitään jotain uutta. Kummasti vauhti löytyi saman tien, kun Hulda huomasi, että tehdään jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti