Armas on voinut sillä tavalla hyvin, kuin mitä tässä vaiheessa nyt kuuluu voidakin. Ollaan käyty päivittäin pari kertaa sellainen pieni n. 500 metrin kävely ja pihassa sitten pissatukset siihen lisäksi. Tänään Armas on ollut jo suurimman osan päivästä sisällä vapaana, joskin nyt iltaa kohden vähän myös toipumisaitauksessaan ettei meno ylly vielä Huldan kanssa liian hurjaksi. Viimeyönä jo uskaltauduttiin kulkemaan portaissa yläkertaan (ei kertaakaan naksumista jalasta!), joskin meidän jenkkisängystä otettiin alarungot kokonaan pois ja nukuttiin pelkän paksun patjan päällä. Armas kun on tottunut sängyssäkin osan yötä nukkumaan, niin milläs sitä yöllä vahtii ettei se sinne tule. Tai ennemminkin, ettei se hyppää sieltä ominpäin alas ja satuta jalkaansa.
Ravissa se edelleen jonkinverran ontuu, mutta menohaluja silti olisi. Se mun päähän ei mahdukaan, että miten mä eläinlääkärin ohjeen mukaan "lakkaan kyttäämästä sitä ja unohdat koko jalan, ja aloitatte viikon kuluttua kävelyt metsässä". Ole siinä nyt kyttäämättä ja ihmettelemättä mikä on liikaa liikuntaa ja mikä ei? Ja sattuuko sitä vai eikö satu? Kipulääkettä oli ohje antaa tarvittaessa, ja käytännössä on nyt menty yhdellä kipulääkkeellä (Tramal 50mg) päivässä. Tänäänkin meni suunnilleen ilta kuuteen asti ihan hyvin, mutta sitten alkoi Armas näyttämään siltä että kipulääke on tarpeen. Olo siitä onneksi nopeasti sitten helpottuikin Tramalilla.
2 kommenttia:
Toivottavasti Armas toipuisi pian, tsemppiä!
Kiitos tsempeistä! :)
Lähetä kommentti