tiistai 30. elokuuta 2016

Jäljellä

Blogi, kuin myös koirat, on eläneet suhteellisen hiljaiseloa, sillä emännällä on tälläkeralla taas terveys ottanut takapakkia. Hulda on päässyt sentään lenkkeilemään miehen kanssa ja Armas ei vielä kovin pitkiä kävelyitä kestäkään. Itsesiassa Armas oli eilen saanut hihnanpäässä hirmuiset hepulit kun peura pinkaisi nokan edestä tien yli. Sen hepulin seurauksena se nyt aamusta ontuu taas enemmän ja joutunee lepäilemään ainakin tämän päivän.
Aamukävelyllä

Huldalta on jäänyt yhdet tokotreenit välistä, eikä kotonakaan ole pystytty treenaamaan kuin kerran. Pari päivää sitten oltiin kaverilla kylässä, ja kaveri oli sitten lähimetsikköön tehnyt Huldallekin pienen verijäljen. Ikinä en ole Huldan kanssa minkäänlaista jälkeä tehnyt, mutta hienosti se hoksasi jutun juonen. Nuuskutti hyvin tarkkaan ja hartaasti ja tajusi lähteä seuraamaan jälkeä. Oliskohan tää meidän ensijälki ollut jotakin 20 metrin luokkaa, ja puolivälin tienoilla Hulda yhtäkkiä havahtui siihen ajatukseen, että "Mitä jos täällä onkin oikeasti ruumis!". Niin, no jostainhan se veri on sinne metsään tullut. Ei koiraparka tiennyt, että purkista. Pienellä kannustuksella Hulda kuitenkin jatkoi jäljen tarkasti loppuun asti, ja sieltä päästä löytyi sitten kanafilettä. Ei ruumiita. :)

Tämän siitä saa, kun koirilla ei ole ollut
riittävästi aktiviteettia. :D
Narulelutehtaan apulaiset.
Armakselle yhtenä päivänä tein pihaan tonnikalasukkahousujäljen, mutta vaikka miten yritän pujotella pitkin pihaa saadakseni jäljestä mahdollisimman pitkän, niin se on Armakselle aina liian helppo. Parissa minuutissa se on nuuskutellut pihan siksakit läpi ja löytänyt loppupalkan. Nyt on kotiinkin purkillinen verta ostettuna, niin pitää kokeilla siitä seuraavaksi tehdä jälki Armaksellekin. Jos se olisi sitten vähän tonnikalaa jännittävämpi ja sitäkautta myös vähän väsyttävämpi. Tai jos ainakin muutama aivosolu saataisi nyrjäytettyä.

Yhtenä päivänä sain sentään itseni raahattua tuohon viereiselle pellolle seisoskelemaan kameran kanssa. Ja oli mulla toki Huldakin mukana. Siitä syntyi mm. tällaista jälkeä:




Sänkkärien ihanuus!

Ei kommentteja: