Onnistuneet treenit!

Tänään suunnattiin taas Huldan kanssa tokoilemaan. Alkuun otin maahanmenoa. Ihan melkein hävettää että mulla on kohta 9 kk koiruus, joka ei osaa edes käskystä mennä maahan. Tai ei oikeastaan. Miten se osaisi, kun en ole sitä opettanut. Huldalla on kuitenkin muita taitoja, kuten metsälenkkeillä sujuvasti vaikka porukassa kulkee mukana vuohi. :D Käsimerkillä siis onnistuu maahanmeno, ja sitä on nyt vain häivytettävä pikkuhiljaa pois. Pientä edistystä on jo tapahtunut.

Seuraavaksi otettiin ruutua. Kaveri laitteli valmiiksi nameja alustalle ja pari kertaa otettiin niinkin, ettei nami ollut valmiina ruudussa, vaan kaveri oli ruudun lähellä sitten nakkaamassa palkan Huldalle ruutuun. Vaihdeltiin matkaa, ja hyvin se joka etäisyydeltä ruutuun lähti pinkomaan. 

Mun ja Huldan lenkkikaverit:
Naapurin emäntä, puudeli ja vuohi

Seuraavaksi otettiin pitkällä matkalla luoksetuloa. Taas oli kaveri auttamassa ja pitämässä pannasta kiinni, niin ei tarvinnut keskittyä paikallaan pysymiseen. Käskystä sitten Hulda luokse. Lähti hyvin joka käskyllä. Kehuin heti kun lähti tulemaan, mutten tällä kertaa juossut poispäin. Vauhti oli hyvä! Otin loppuun namilla avustetun sivulletulon. Kertaalleen Hulda lähti käskyllä pinkomaan ruutua kohden (oli huldaan nähden etuviistossa, kuitenkin reilusti luoksetulolinjasta sivussa) ja kurvasi sitten sieltä luokse. Palkkasin silti. Kuitenkin vähäeleisemmin kuin täydellisistä suorituksista. En pidä oma-aloitteisuutta pahana asiana. Ainakaan vielä. Katsotaan sitten kun se varastelee alvariinsa ruutuun. Loppuun otin viimeiseksi yhden karkuunjuoksemis-vauhtiluoksetulon ja sieltä sitten tultiin yhdessä autolle tehden rally-tokon pyörähdys-liikettä.

Huldalla (ja mulla) oli kaikkiaan koko treenien ajan tosi hyvä fiilis ja tekemisen meininki!

Noutokapulan kanssa ollaan puuhasteltu kotona ja edistystäkin on tapahtunut. Huldalla on aamuisin ruuan jälkeen mielissään-olemis-kohtaus jolloin se kanniskelee lelujaan. Olen tähän tilanteeseen tarjonnut sille kapulaa (sekä normikapulaa että ohjatun noudon) ja se kantaa niitä hyvin mielellään. Tänään päästiin jopa kahteen huippuhienoon onnistumiseen.

Ensiksi, aamulla se istui mun edessä kapula suussa. Olin kyykyssä Huldan edessä ja rapsutin sitä lavasta (jos ei rapsuttanut, Hulda lähti kävelemään ympäri keittiötä kuten tekee lelujen kanssakin). Antoi kapulan käskyllä pois, mutta ilahduttavasti halusi sen heti takaisin ja tavoitteli sitä.

Toiseksi huomasin päivällä sillä olevan toisen mielissään olemisen, joten kiirehdin keittiöön hakemaan kapulaa. Hulda kulki mun perässä lelu suussa, ja heti kun se näki kapulan mun kädessä niin lelu tippui ja Hulda halusi kapulan itselleen. Ihan mahtavaa!