Vaikeuksien kautta voittoon

Jotenkin tuntuu, että kotipihassa treenit ei ikinä meinaa sujua. Kyllä Hulda kotonakin tekee, ja todistetusi oppiikin asioita, mutta fiilis on helposti jotenkin innoton. Tänään siis vähän treenailtiin pariinkin otteeseen. Noutokapula on edelleen pihalla aika yök, vaikka sisällä sen kanssa on edistysaskelia otettukin. Jos pidän kapulaa Huldan korkeudella ja peruutan karkuun, niin siinä kapulan tavoittelu ja siihen tarttuminen on parantunut. Jos olen kyykyssä ja pidän kapulaa paikallaan, niin siinäkin Hulda herkemmin tarttuu siihen, mutta ei oikein pidä kapulasta kiinni sen pidempään. Jos tarjoan kapulan Huldalle liikkeessä niin se saattaa sitä hetken pitää, mutta edelleenkään heitetty kapula ei kiinnosta tippaakaan.

"F*ck this!"

"No okei..."

Seuraamisen opettelu on tosi herkässä vaiheessa. Jos sählään tippaakaan - ja minähän sählään, paljon - niin ei meinaa onnistua millään. Kun kaikki palikat osuvat kohdalleen päästään jo melkein kolme askelta hyvässä paikassa nami jonkin verran irti kuonosta. Kuulostaa ehkä vähältä, mutta olen lähtenyt hakemaan alusta asti oikeaa ja riittävän tiivistä paikkaa.

Luoksetulot olivat viimekertaa hitaampia. Sitä samaa draivia ei löytynyt kuin viime kerralla treenikentällä, mutta päätin hyödyntää rauhallisuuden paikalla istumiseen ja paikkamakuuseen, jotka onnistuivat tosi hyvin ja tarkkaavaisesti. Kummassakin pääsin onnistuneesti noin 15 askeleen päähän joka on meillä toistaiseksi pisin matka. Aikaa ei toki sitten ollutkaan muutamaa sekuntia enempää kummassakaan, mutta päästiin päättämään paikallaoloharjoitus onnistuneesti.

Tarkkana kuin porkkana!

"Kai tästä saa sitä nakkia?"
*slurps*

Maahanmenot onnistuivat paremmin sivulla, kuin edessä tai muussa etuviisto-missälie-paikassa (kutsun Huldan edellisestä maahanmenosta luokseni ja kun se tulee lähelle pyydän uuden maahanmenon). Toisinsanoen istumisesta maahan on helpompi kuin liikkeestä/seisaaltaan maahanmeno. Myös maasta istumaan nousut olivat opettelun määrään nähden kelvollisia, mutta enemmän täpäkkyyttä niihin kaipaan kyllä.

Päivän toisten pienten treenien kautta löydettiin kuitenkin sitten lopulta hyvä fiilis ja onnistumisia mm. seuraamisen ja maahanmenojen osalta, joten positiivinen olo jäi ainakin tälle ohjaajalle tämän päivän harjoituksista,

Seuraa!

Armaksen kuulumisia sen verran, että virtaa löytyy. Paljon. Ontumista jonkin verran vielä kyllä on, mutta kävelylenkit eivät ole sitä pahentaneet. Eilen ja tänään on menty kuitenkin yksi noin kilometrin mittainen lenkki ja toinen vähän lyhyempi (+ pissatukset tietty päälle). Yhdellä kipulääkkeellä päivässä on edelleen pärjätty. Sukkahousut ja tonnikalapurkit on ostettuna. Huomenna lähdetään mummolaan yökylään, mutta viimeistään alkuviikosta pitänee Armakselle aivojumpaksi parit tonnikala-sukkahousujäljet pihaan vetää.