Toko
Olin Ruun kanssa pitkästä pitkästä aikaa tokotreeneissä ja ihan ohjatuissa sellaisissa! Luovutin viime tokokisojen jälkeen, kun tuomari totesi että mun koiralla on liian kivaa, enkä osannut tehdä asialle mitään. Ja viimeisissä tokokisoissamme ollaan oltu aika tarkkaan vuosi sitten. Vuosi ja kuukausi. Mentiin eskariryhmään, kun ajattelin ettei me oikein osata yhtään mitää enää. Tunsin myös piston sydämmessäni kun näin miten Ruu nautti tekemisestä. Se istui mun edessä silmät teevadin kokoisena herkeämättä tuijottaen mua, että mitä seuraavaksi tehdään. Mitä seuraavaksi saa tehdä.
Aloitettiin seuraamisilla. Otin alkuun kymmenen metrin suoria seuraamisia eri tavoilla. Namilla imuttaen, nami ylempänä ja kokonaan ilman namia. Välillä kehuen, välillä ihan hiljaa seuruuttaen. kokeilin myös palloa mutta havaitsin sen hetikohta suureksi virheeksi. Se nosti kierrokset Ruulla niin tappiin ettei se pysynyt nahoissaan. Namillakin viretilaa oli ihan tarpeeksi. Lopuksi lisäsin loppuun ja alkuun perusasentoja namilla oikeaan kohtaan ohjaten. Näillä reiluilla avuilla homma oli Ruulle ihan helppoa. Otettiin myös pari juoksupätkää.
Istu-maahan-istu siirtymiset meni tuttuun tapaan. Vierellä Ruu menee maate vinoon ja joka paikassa sen meinaa jäädä kyynärpäät pari senttiä ilmaan kun se jo odottaa seuraavaa siirtoa. Sivulla tein maahanmenoja namilla avustaen Ruuta suoraan ja kyynärpäät ekasta käskystä maahan asti. Pallolla tehtiin muutamia kaukokäskytyyppisiä asennon vaihtoja parista metristä ja pallo lensi palkaksi välillä taakse, välillä sivulle.
Hyppyä kokeiltiin kylmiltään neljällä laudalla ja käskytin Ruun vain hyppyyn ja se perkule jopa muisti homman. Se kääntyi esteen jälkeen ja jäi käskystä seisomaan. Palkkasin tästä enkä ottanut tämän vaikeammaksi. Kerran ei hypännyt kun alkoi kakomaan suussa ollutta namia (jolla olin ohjannut sen perusasentoon) kesken matkan... Pari viimeistä toistoa palkkasin lelulla. Ei hullummin!
Paikallamakuuta tehtiin rivissä mutta omaan tahtiin. Jätin Ruun n. 7 metrin päähän ja kävin välillä palkkaamassa. Kerran se ehti nousta seisomaan vaikka makuut olivat ehkä noin puolen minuutin mittaisia. Lopulta se alkoi hiljaa myös vinkumaan. Tämä ei siis jostain syystä ollut Ruun mielestä kiva juttu. Lopetin hyvin lyhyeen ja vinkumattomaan suoritukseen.
Aamulla olin käyttänyt koirat vajaan tunnin lenkillä josta vartin verran piipahdettiin taas koirapuistossa hepuloimassa. Nyt iltasella lähdin Oton kanssa keskenäni lenkille kun se ei päässyt tokoilemaan. Kierrettiin Hervantaa semmoiset 40 minuttia reipasta kävelyä. Muut koirat ohitettiin hiljaa sivulla kulkien ja muutenkin Otto toimi kuin ajatus. Tosin mulla oli Ruun treeneistä jääneitä lihapullia, mutta silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti