sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Sunnuntaikävelyllä

Käytiin koirien kanssa aamulla kävelyllä kun aurinko paistoi ja joka paikka oli huurteessa ja kuurassa. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja koiratkin olivat jotenkin hyvin rauhallisia ja nuuskuttivat hajuja tarkasti mutta eivät jumittuneet mihinkään. Nautiskeltiin koko kolmikko aamuisesta kävelystä täysin rinnoin. Otto sai jopa jonkun löytämänsä roskan kanssa yhden leikkihepulin ja Ruu löysi kävyn.

Mutta jotta kaikki ei olisi liian täydellistä, niin homma rysähti kasaan juuri ennen kotiovea ja hissiä. Tiellä seisoi täti juoruamassa sedän kanssa ja tädillä oli koira, joka oli kokonaan toisella puolella pyörätietä, mutta onneksi edes kiinni flexissä. Ja onneksi me käännyttiin kymmenisen metriä ennen niitä kotiovelle. Koira alkoi haukkumaan ja Otto ja Ruu hieman skarppasivat olemustaan mutta tulivat molemmat nätisti ja hiljaa kanssani sisälle. (Mutta jos mun olis tarvinnutkin jatkaa suoraan niin siitä tädistä ja koirasta ei olis kyllä päässyt ohi, kun ne flexeineen veivät koko pyörätien ja vähän enemmänkin. Eikä se hilannut koiraansa lyhyemmälle vaikka näki toisen tulevan koirien kanssa kohti, vaikka sitten käännyttiinkin kotiin mutta mistäs se sen olis tiennyt.)

Seuraava puupalikkaomistaja tuli saman tien ulos hissistä kun me oltiin luultu jo päässeemme rauhassa sisälle. Hissistä popsahti ulos täti urosvillakoiransa kanssa. Sinänsä fiksu juu, että se pakitti takaisin hissiin, jotta me päästiin vähän väistämään rappusten reunalle. Sitten se tuli sieltä hissistä pois mennäkseen ulos, mutta jäikin ulko-ovelle lässyttämään koiralleen että "äläs nyt, ne on kavereita vaan!". Jaa kavereita? kolme urosta ahtaassa rappukäytävässä? Teki mieli just alkaa kirkumaan/karjumaan/huutamaan, että jos nyt vaan menisit ulos siitä, mutta sitten se tajusi sen itsekin kun mun koirilla alkoi nousta kierrokset kattoon.
:urpo:
Lopulta päästiin sitten ehjin nahoin kotiin, mutta täällä on tullut niin paljon ihme tilanteita että Ruun ohitukset on kyllä menneet vähän takapakkia, eikä itselläkään ole energia riittänyt erinäisistä syistä nyt siihen panostamiseen. Jotta kai se yksi puupalikka löytyy täältä ihan omien koirien narun päästä.

Ei kommentteja: