Olen yrittänyt valikoida palkkaamista niihin tilanteisiin joissa Ruu on vielä hyvin rauhallinen tai muuten käyttäytyy oikein, etten palkkaisi sitä huolestunutta ja kiihtynyttä mielentilaa.
Aamulla olin kaksin Ruun kanssa ja nähtiin se sama villakoira toisellapuolella tietä vähänmatkan päässä. Ruu käveli muutaman askeleen kohti ja oli hyvin tarkkaavaisena, mutta hihna ei kiristynyt eikä taaskaan ylitetty huolestumiskynnystä. Lopulta Ruu kääntyi mun puoleeni iloinen ilme naamalla: "Olin hyvä! Anna namia!".
Tänään koitettiin änkeä ulos pahimpaan sunnuntaikävelyruuhka-aikaan ja päädyttiin hyvin nopeasti siihen tulokseen että jospa pidempi lenkki tehtäisiin myöhemmin. Kaikki Hervannan koirat ja koirankusettajat olivat tietty päätyneet ulos aurinkoon. Ruun kanssa pongattii taas hyvä tilanne kulkea n. 40m kahden collien perässä. Toinen nahka ja toinen pörrö. Maleksittiin siinä ihan rauhalliseen tahtiin ja taas vain katseltiin niitä koiria. Ruu katsoi koiria - katsoi mua - sai namin - katsoi koiria - katsoi mua - nami... Ei mitään vetämistä eikä hihnan kiristymistä, ei karvojen nousua, ei mitään. Lopulta Ruu päätti kokonaan jottei niistä kannata olla edes kiinnostunut!
Sitten niille edellä meneville koirille oli tulossa ohitus (koira meni ristiin, ei ollut ohittamassa meitä) ja näin miten niiden collieiden hihna kiristyi. Siinä vaiheessa ylitin tien jottei Ruun tarvitse jännittyä jos niille tulee keskenään tilanne. Pari haukahdusta sieltä kuului muttei Ruu juurikaan kiinnittänyt niihin huomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti