Terapiametsä

Olen tässä joutunut pariin kertaan tällä viikolla piipahtamaan Tampereella, ja siellä tungoksessa ja ruuhkassa meinaa samantien aivot räjähtää. Mutta nyt on Elmolle haettuna nestemäistä Gabapentiniä, joten päästään vähän laskemaan annostusta. Tähän asti on mennyt 600mg/vrk ja Elmo on ollut kyllä tosi hyvä, mutta nyt päästään etsimään pienin toimiva annos, jotta ei turhaan syödä isoja määriä lääkettä. Olkoonkin, ettei isostakaan annoksesta ole mitään haittoja ollut. Vielä.

Lasken annoksen nyt ensin 400mg/vrk (edelleen kahteen osaan ajettuna), ja jos kuukauden päästä Elmo on vielä yhtä hyvä, niin sitten lasketaan lisää. Sairasloman aiheuttama takapään jäykkyys tuntuu olevan tiessään, ja käytiinkin Elmon kanssa pyöräilemässä. Elmon mielestä pyöräily on parasta! Ja tuolla metsäteillä hermo lepää Tampereen ihmispaljouden jälkeen. Kummallista miten siinäkin kaupungissa on ihan sujuvasti asunut monta vuotta. Vaan ei enää!

Fillarilenkillä
"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,Kuinka onnellinen voikaan olla hän,Joka täällä vaan saa aina asustaa."

Elmo odottaa jo kovasti marjasadon kypsymistä. Karviaisia se on jo käynyt napsimassa, mustaherukat on tarkastettu ja raaoiksi todettu, sekä pudonneet parisenttiset omenanalut ihmetelty.

Karviaisia

Armaksen voinnissa ei ole tapahtunut ihmeempiä muutoksia. Yhtenä päivänä se takajalallaan raapaisi (Vahingossa? Luulis että sattuu!) tuota leikkaushaavaa, ja siinä on nyt yksi pieni hieman punoittavampi kohta, mutta sitä nyt edelleen ahkerasti suihkutellaan ja tarkkaillaan. Betadinea olen siihen myös muutaman kerran valuttanut.

Vaikka Armaksella meinaa aika pitkäksi käydäkin, niin toistaiseksi se on kyllä uskomattoman kiltti potilas ollut! Visusti pidetään kauluria kaulassa, mutta vahdittuna saa hetkittäin olla ilman, haava siteellä suojattuna, jotta onnistuu mm. puruluun järsiminen.

Rouskis!

Leikimmunkaa!

Omnomnom!

Puruluiden ostaminen olikin hauska tapahtuma. Kun Armas oli eläinsairaalassa leikattavana, menin päiväksi jännittämään äidin luokse. Siis koirien "mamman" luokse. Käytiin sitten kaupoilla ja piipahdin Mustiin & Mirriin. Äiti sitten halusi ostaa potilaalle puruluita. Kassa oli sitten kysäissyt jotakin, ja mä kuulin vaan vastauksen: "En mä tiedä, nää tulee mun lapsenlapselle". :D