Lihasvamma

Käytiin sitten tiistaina eläinlääkärissä näytillä, kun oma diagnoosi lihasrevähdyksestä alkoi epäilyttää Armaksen ontuessa kipulääkkeestä huolimatta jo neljättä päivää. Rtg-kuvia ei otettu, sillä Armasta on jo kuvattu ( = säteilytetty) ja rauhoitettu enemmän kuin olisi toivonut. Viitteitä murtumista ei ollut ja Armas yrittikin kaikkensa, ja onnistuikin liikkumaan lähes normaalisti lääkärin katsoessa liikkeitä. Vaikka kaikki nivelet väänneltiin sillä ajatuksella voisiko siellä olla tapaturman aiheuttama irtopala, niin nivleistä ei löydetty poikkeavaa. Lapalihaksessa sen sijaan selkeä aristava kohta ja turvotusta. Oli se mun kotidiagnoosi sitten kuitenkin oikea.

Klinikalta lähtiessä, kun kukaan ei enää katsonut, pystyikin sitten taas autolle mennessä nilkuttamaan ihan rauhassa...

Kipulääkettä jatketaan vielä, ja seuraavat pari viikkoa pitäisi ottaa iisisti. Tarkoittaa siis lyhtkestoista ja rauhallista kävelyä hihnassa. Helppooooo... Kävin suihkussa, niin sillä välin sisällä oli hilluttu, ikkuna-avain oli irrotettu, sitä oli pureskeltu ja se oli piilotettu pedin alle. Seuraavana päivänä Armas sitten ontuikin taas enemmän. Tänään ollaan oltu paljon pihalla, joskin se Armakselle tarkoittaa narussa lipputankoon köytettynä olemista, mutta saapahan edes katsella lampaiden touhuja samalla. Ja joskus käy niinkin hyvä tuuri, että lampaat tulee luokse...

Armas ja Sisu - korvapesu. Näillä kahdella synkkaa! :)
Tästä olis ollut videokin, mutten osaa laittaa sitä tähän.

Voi ottaa helposti kokonaisen kuukaudenkin kuulemma, että lihasvamma parantuu kokonaan. (Ja ovat alttiita revähtämään helposti uudelleen varsinkin toipumisvaiheessa). Nyt siis täytyy todella maltilla kuntouttaa kinttua, sillä kahden kuukauden päästä Armaksen on tarkoitus osallistua Oulussa järjestettävään paimennustaipumuskokeeseen! Huisia!