Armaksen ontuma meni niin pahaksi, että se perjantaina hyppi enää kolmella jalalla. Sain siitä onneksi videota, koska kun päästiin Hattulan Univettiin asti, se ei enää ontunut läheskään niin pahoin. Armaksen liharevähdys oli jo hyvin parantunut, mutta kipu paikallistui kyynärniveleen. Siihen samaan, jota se ontui pari kuukautta sitten, saatuaan silloinkin aikamoisia törmäilytällejä.
Röntgenkuvat eivät paljon mieltä nostaneet. Niissä näkyy varislisäkkeen alueella periostireaktiota sekä lievää osteofyyttimuutosta. Sinällään löydökset sopivat kasvuhäiriöön, mutta toisaalta kun ontumat ovat ilmenneet aina jonkinasteisen tapaturman jälkeen, ei voida ainakaan tässävaiheessa sanoa mikä muutokset aiheuttaa. Tähystyksessä ehkä voidaan saada enemmän viitteitä siitä, mikä on vian alkuperä. Jos rusto on vaurioitunut vain siltä osin, johon voimakkain rasitus kohdistuu, se voisi olla todennäköisemmin kasvuhäiriö. Jos taas muutakin on rikki, niin trauma saattaa olla todennäköisempi syypää. Se selviää sitten vain tähystyksessä - tai jää ikuiseksi mysteeriksi.
Ortopedin suositus oli ottaa ensin CT-kuvat (n. 900 eur), mutta koska opiskelijan tuloilla ei kuuhun mennä, päädyin suoraan diagnostiseen tähystykseen. Siinä voidaan kuitenkin sitten tehdä heti tarvittavat toimenpiteet vaivan korjaamiseksi. Riski tosin on, että niveleen mennään sorkkimaan turhaan, jos siellä ei olekaan mitään. Tämä on tietty p*ska juttu, mutta turhakaan tähystys ei mikään maailmanloppu ole, joskaan ei tietenkään kovin toivottavaakaan. Ja edelleen ne rtg kuvat (ja ennenkaikkea oireet!) puhuu sen puolesta, että jotain on.
Tässä on vielä kuitenkin semmoinen pakoreitti, että ortopedi tutkii Armaksen ennen leikkausta. Jos hän sitten vakaasti on sitä mieltä, että kipu ei kaikesta huolimatta voi tulla kyynärnivelestä, niin sitten ei vaan leikata, vaan tehdään uusi suunnitelma.
On mahdollista, että kyynärluu tullaan katkaisemaan paineen tasaamiseksi niveleen. Se saa sitten luutua omia aikojaan sopivaan, niveltä rasittamattomaan, asentoon. Tästä seuraa että jonkunasteista ontumista ja ylipäätään toipumista on luvassa parista kuukaudesta jopa puoleen vuoteen. Raskasta tulee varmasti olemaan erittäin aktiivisen nuoren koiran kuntoutus - tai lähinnä se levossa pitäminen. Mutta on se vaan niin hieno ja rakas otus, että pidän tätä kaikkea kuitenkin rahanmenon, huolen ja vaivan arvoisena.
Pitäkäähän peukkuja, leikkaus on jo torstaina!
3 kommenttia:
Huhhuh! Tulee olemaan rankkaa kyllä pentukoiralla pitkä levossa oleminen..
Se on yksi asioista joka tässä mietityttää. Mutta vaihtoehtoja ei juuri ole. Tuollaisilla rtg muutoksilla ja näillä oireilla ortopedi väkevästi suositteli ottamaan tämän asian vakavasti, ja toimimaan melko nopealla aikataululla, jos aikoo toimia.
Jos ei tehtäisi mitään, niin nivelessä olisi hyvin pian vakavampia muutoksia, jotka eivät sitten enää ole korjattavissa.
Kyllä viimeyö tuli pyörittyä sängyssä: Kaikkeni koirieni eteen teen, ja nimenomaan niiden hyvinvointia ajatellen. Ja todella, todella toivon, että tämä on nyt oikea ratkaisu.
No ei sille voi mitään, pakkohan siinä on toimia, varsinkin kun lääkärikin on sitä mieltä. Muuten koira saa kärsiä siitä vielä pidempään jos mitään ei tee.
Paljon vaan aivojumppaa toipumisaikana, toivotaan että huolellisella levolla toipumisaikakin lyhenee.
Lähetä kommentti