tiistai 7. heinäkuuta 2015

Takapakkia ja pakkolomaa

Lauantaiaamuna päädyttiin takaisin lähtöruutuun. Armas onnistui hillumaan narussa siinämäärin, että se eteni lähinnä kolmella jalalla. Enkä edes usko, että hihnassa loikitut loikat sai koko vamman takaisin lähtöruutuun, vaan se, ettei tuommoista virtaisaa nuorta koiraa meinaa saada pysymään levossa! Se saattoi maata paikallaan, ja saada yhtääkkiä jonkun aivopirun ja singahtaa puuhaamaan jotakin. Siis sisällä! Ulkoilut kuitenkin tapahtuivat vaan ja ainoastaan hihnassa! Lisäksi musta tuntuu, etten itsekään ihan sisäistänyt heti alkuun miten pahasta vammasta oikeasti on kyse.

Vaikka häkkilepoa ei varsinaisesti suositella lihasvammojen hoitoon, vaan kevyt liike tekisi jopa hyvää, niin ei paljon jäänyt vaihtoehtoja. Armas oli jo viikon ehtinyt ontua, ja taas oltiin alkutilanteessa aivan kolmijalkaisena. Ei muuta kuin Armas häkkiin, ulkoilut todella lyhyessä hihnassa ja ihan kaikelle keulimiselle ehdoton nou-nou!

Yllättävän hyvin pieni häkkieläin tyytyi kohtaloonsa ja asumukseensa olohuoneen nurkassa. Yöt se sai olla vapaana makkarissa. Armaksella on tapana illalla tulla hetkeksi sänkyyn rapsuteltavaksi, jonka jälkeen se menee lattialle yöunille. Tämä sänkyyn ja sieltä pois siirtyminen toteutettiin ihmisen avustamana, joten ei tullut hyppyjä siitäkään.



Ja TA-DAA! Maanantaina (eli eilen) se ei enää juurikaan ontunut. Ihan pienen pientä jalan keventämistä harvakseltaan. Kaksi päivää pakkolomaa teki siis hyvää! Armas sai siis sen verran vapauksia, että saa olla sisällä vapaana. Leluja ei ole tarjolla, ja kaikki hilluminen kielletään heti. Hihnakävelyäkin tuli heti reilummin, sillä Armas meni aivan vesiripulille. Mitään outoa se ei ole päässyt syömään kun on ollut hihnassa ja muutenkin vahdittuna, ja ainakin aiemmin se on kestänyt Rimadylin hyvin.

No, vähemmän jos ollenkaan ontumista tarkoittanee, että vähemmän tai ei juuri lainkaan kipua. Jätin siis eilen kipulääkkeen antamatta ettei ainakaan ärsytä mahaa enempää, ja tilalle Inupekt fortea ja Biobakkia. En oikein tiedä mistä se olisi mahtautiakaan saanut, ellei sitten viikon takaa ell reissulta jotain pöpöä jolla on viikon itämisaika?

Ja virtaa riittäisi silti aina vaan. Meinasin ensin etten raaski potilasta kiusata 8kk poseerauskuvilla, mutta kiusasin sitten kuitenkin. Meneehän tuo näyttelypönöttäminenkin jonkinlaisesta aivojumpasta. Sen verran on näemmä tokon alkeita tavattu, että tarjolla oli aluksi istumista ja katsekontaktia. Ihan sopiva toipilaan aivojumppa siis muistutella, että joskus voi seistäkin.

Armas 8 kk   -   16,4 kg   -   50 cm

Suunnitelmissa on jatkaa ainakin koko tämä viikko teemalla "sisällä vapaana riehumatta - ulkona hihnassa voinnin mukaan". Eilen tuon ripulin takia tuli käveltyä 2 x 1km "lenkit" plus sitten tietty omassa pihassa pyörittiin monta kertaa. Kummankin pidemmän kävelyn jälkeen pistin vielä jääpalapussia tuohon lavan päälle. Ei ainakaan vaikuta siltä, että olisi huonommaksi mennyt, joten tästä sitten tällä viikolla pikkuhiljaa lähdetään pidentämään kävelyitä ja keksitään jotain hömppätokojuttuja tai vastaavaa aivojumpaksi. :)

Ei kommentteja: