Tylosiini on sitten ihmeainetta! Torstaina aloitettiin, ja perjantaista asti Oivalla on ollut virtaa. Paljon virtaa. :) Toki se vielä nyt kuumalla riehuessaan alkaa väsyä jo puolessa tunnissa, mutta on se silti huomattavasti erilainen ja virtaisampi kun piiiitkiiiiin aikoihin. Oiva suorastaan meinaa lähteä lapasesta!
Viikonlopun luuhasin ratsastuskisoissa hoitajana, ja Wellu huolehti Oivan ulkoiluista. Oli kuulemma lenkilläkin pistellyt menemään semmoista tahtia että oli saanut flexin jarrunappi pohjassa toppuutella koko matkan. :D Lisäksi Wellu oli päästänyt Oivan sen verran veteen viilentymään, että jalat oli kastuneet. Siitäkös Oiva oli saanut sellaiset vesihepulit että risut ja männynkävyt lenteli.
Eilen lenkistä huolimatta Oiva alkoi jonottaa mun jaloissa että tehtäis jotain. Itse olin tietty kaikkea muuta kuin virkeä kotiutuessani kisareissulta, mutta puuhattiin pieni hetki maahanmenoja olkkaritokona.
Tänään olin vasta päässyt töistä kotiin, kun Oiva silmät loistaen jo malttamattomana kysymässä mitä sitten tehtäisiin? No lähdettiin koirikselle treenimään aksakeppejä. Tuskasen kuuma. Allergianappulat hävisi palkkana jäniksenpapanoiden etsimiselle (ja juuttuivat kuivina kurkkuun), ja lelu ei tänään ollut se juttu. Tai olis se ehkä ollut, mutta aloin tahattomasti ulisemaan kun iskin kämmenselkäni suoraan Oivan kulmahampaaseen (sattuu muuten vieläkin, osui johonkin hermoon)... Oiva katsoi parhaimmaksi olla kamalasti leikkimättä, vaikka yritin vaikertaa huomaamattomasti. Hätä keinot keksii, ja onneksi Oivan mielestä maailman hauskinta oli se, että revin maasta ruohotuppoja, lähetin Oivan kepeille ja palkaksi heitin ruohosadetta Oivan päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti