Päästiin hallille ja lähdettiin kävelylle. Oiva oli ihan mahdoton. Mentiin kävelyn jälkeen sisälle odottamaan omaa vuoroa, mutta Oiva oli kuin räksyttävä pässi narussa. Vein sen heti ennen reenien varsinaista alkuakaan autoon pois mekastamasta. Hetkenpäästä hain Oivan ja alettiin harjoitella yhden esteen kanssa siivekkeen takaakiertoa. Itse takaakierto onnistui tosi hyvin (kunhan sain ensin koirapojan nenän irti lattiasta, nuuuuuh!), mutta sitten Oiva kahdesti peräjälkeen karkasi hillumaan ympäriinsä muiden koirien luokse.
Kannoin Oivan pois jolloin se pamautti mua päällään ottaan. AU! Otettiin hetki pientä matsia. Olis kai tilanteen voinut paremminkin hoitaa, mutta tuo rehvakas otus ei näyttänyt kuitenkaan hetikohta kurinpalautuksen jälkeen olevan millänsäkään. Itseasiassa lopputreenit meni todella hyvin. Kai sille joku järjenhippunen loksahti paikalleen.
Vauriot:
Koira - hetkellisesti venynyt niskanahka
Omistaja - kuhmu päässä
(Onks tää niinku tasapeli?)
Noh, päästiin siis ihan tekemään lopulta jotain tokojuttujakin. Perusasentoa, takaosan liikuttelua, hyppyä, seuraamista ja ihan rivissä paikallamakuutakin. Ei valittamista, ihan tasonsa mukaisesti namilla auttaen tekee asioita. Keskittyminen parantui alun välikohtauksen jälkeen noin 100%. :D
Vähän olen kyllä odotellutkin että mitähän tapahtuu kun murkkuikä pääsee valloilleen. Oiva on kuitenkin melko kovapäinen otus, se ei paljon jää murehtimaan tapahtuneita ja porskuttaa rinta rottingilla... Muistaisin kyllä Ruu-ukissa olleen ihan samoja elkeitä ja pari yhteenottoa senkin kanssa tuli murkkuiän kynnyksellä. Ihan hyvä siitä silti kasvoi, eiköhän Oivastakin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti