Nyt on Ruun avauslausuntoa "suomennettu" ja pohdittu, on juteltu eläinlääkärin ja avanneen patologin kanssa mitä siinä oikeastaan sitten sanotaan.
Ruu siis kärsi aplastisesta anemiasta. Se on luuydinkato, jossa luuydin ei tuota lainkaan, tai tuottaa normaalia vähemmän, verisoluja. Patologi selitti että luuytimessä on kaksi "linjaa": Toisesta muodostuu tulehdussoluja (valkosolut) ja toisesta muita soluja (punasolut, verihiutaleet). Näissä molemmissa linjoissa oli vikaa, eli soluja ei tuotettu tarpeeksi.
Aplastinen anemia on autoimmuunisairaus, eli oma elimistö hyökkää tuntemattomasta syystä omia kudoksiaan vastaan. Ruun thymus (kateenkorva) oli ikään nähden epänormaalin suuri, kun sen kuuluisi aikuisiällä surkastua kokolailla olemattomiin. Thymus liittyy mineomaan tällaisiin autoimmuuniongelmiin, joten on oletettavaa että Ruun sairaus oli ihan synnynnäinen. Joskin tämä on erittäin erittäin harvinainen sairaus, ja on mahdollista että Ruu oli kuitenkin vain yksittäistapaus.
Aplastisen anemian ennuste on melko huono. Monesti se johtaa kuolemaan hoidosta huolimatta, ja Ruu oli kärsinyt siitä jo useamman kuukauden. Ei ole poissuljettua etteikö Ruu olisi aiemmin keväällä sairastanut myös anaplasmoosia kuten oletettiin, tai jotakin muuta tulehdussairautta johon Doximycin niin hyvin tehosi. On kuitenkin mahdollista että pelkkä raju kennelyskä ja keuhkotulehdus laukaisivat autoimmuunisairauden. Autoimmuunisairaudet kun tarvitsevat jonkin laukaisevan tekijän, esimerkiksi tulehduksen.
Jos tämä aplastinen anemia olisi diagnosoitu Ruun vielä eläessä, en ole ollenkaan varma olisinko enää halunnut lähteä kokeilemaan kortisoni- ja imurelhoitoja. Niissäkään kun isoilla annoksilla ilman sivuvaikutuksia selvitä. Lisäksi Ruulla oli krooninen märkäinen eturauhastulehdus, ja siitä kipulaastarista aiheutunut ärhäkkä ihotulehdus kera paiseen muodostumisen. Nämä vaivat eivät pystyneet parantumaan ilman elimistön omia tulehdussoluja - joita ei ollut. Olisi siis pitänyt ensin käydä läpi rankka hoito verisolujen elvyttämiseksi (lääkärin mukaan hoito tuskin olisi auttanut, kun sitä oli Ruulle jo aiemmin kokeiltu) ennenkuin olisi ollut mitenkään mahdollista alkaa parantaa tulehduksia. Lisäksi ihotulehdus kehitti lääkärin mukaan paisetta, jonka avaus olisi ollut pian edessä.
Kertakaikkisesti koko epävarma hoito olisi pitkittänyt Ruun kohtuuttomia kärsimyksiä niin paljon (kun kipulääkekään ei auttanut), etten olisi sitä rakkaalle ystävälle enää halunnut läpikäytäväksi. Lääkärin arvio Ruun voinnin nähneenä ja avauslausunnon lukeneena oli, että mitään ei olisi enää ollut tehtävissä. Siihen uskon itsekkin, sillä Ruu oli jo alkanut hiipua pois.
Keskustelimme patologin kanssa myös Oivasta, sillä tottakai mulla on huoli vaikuttaako tämä siihenkin. Toisaalta Ruulla on omiakin pentuja, Ruulla on sisaruksia, ja niillä on pentuja. Ja toki Ruulla on myös vanhemmat, niillä sisaruksia yms. Luulisi sairauden siis jo näkyvän jossain, jos se ihan olisi jokaiselle kamalan periytyvää.
Saatiin ohjeeksi nauttia elämästä, harrastuksista ja muista koiramaisista jutuista ihan huoletta Oivankin kanssa. Autoimmuunisairauksien puhkeamiseen kun ei itse kuitenkaan voi mitenkään vaikuttaa. Huolestua ei pidä vielä mistään normaalista sairastelustakaan, sillä semmoista koiraa ei olekaan jolla olisi vastustuskyky ihan kaikkia sairauksia vastaan, vaan vasta sitten jos sairaudet eivät parane sillätavalla kuin niiden kuuluisi. Tai jos erilaiset tulehdukset eivät kerta toisensa jälkeen ota parantuakseen. Veriarvojakaan on turha hulluntavalla vahdata, sillä ilman autoimmuunisairauksiakin erilaiset sairaudet ja tulehdukset voivat niihin vaikuttaa. Vasta sitten niistäkin kannattaa huolestua jos arvot eivät korjaannu normaaleiksi sillä tavalla kun niiden kuuluisi.
Jos veriarvoissa kuitenkin alkaisi näkyä jotakin epänormaaleja muutoksia, kannattaa lääkäriltä pyytää verikokeesta tehtävä diffi, eli erittelylaskenta. Sitä ei perus verenkuvasta normaalisti tehdä ellei sitä pyydä erikseen. Siinä saa sitten enemmän tietoa verisolujen tilanteesta. Jos diffissä ilmaantuisi jotakin kamalan poikkeavaa, niin silloin luuydinnäyte voisi olla paikallaan. Mutta näitä asioita on turha pelätä tai odottaa etukäteen, joskin niistä on hyvä tietää siltä varalta, että jotakin selittämätöntä oireilua sattuisi esiintymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti