Ruu on tänään tokoillut kahteen otteeseen. Aamulla tässä sisällä alettiin pohtia maahanmenon syvintä olemusta. Ruu pyrkii menemään maahan istumasta tai muuten vaan perä edellä. Silloin kyynärät on viimeiset jotka osuu maahan ja usein ne jäävät täpinöissä hieman ilmaan. Lähdin siis ensin ohjaamaan Ruuta namilla maahan etupää edellä. Itse istuin lattialla. Sitten samaa hommaa mutta itse olin seisaallaan ja lopulta niin että itse olen seisaallaan mutta koira suunnilleen tuossa sivulla. Lopulta liikkeestä maahanmenon alkeita, edelleen reilulla avulla. Jokaisesta kerrasta palkka ja homma hautumaan.
Illalla oltiin menossa treffaamaan Ruun kanssa ekaa kertaa Dina-pentua. Ennen treffejä jäin tokoilemaan tuohon viereiselle parkkipaikalle. Aloitin seuraamisella hihnassa ja Ruu oli hyvin maltillinen. Se seurasi hienosti ja autoin sitä pysähdyksissä reilusti namilla oikealle paikalle sivulle. Seurattiin suoraa, täyskäännöstä ja erilaisia kaarroksia. Ruu teki hienosti hommia ja palkkailin sitä reilusti mutta satunnaisilla väleillä.
Sitten jatkettiin jo päivällä tehdyillä maahanmenoharjoituksilla. Maahan mentiin hienosti ja nopeasti, palkkana ruoka ja vinkupallo. Välillä autoin palkalla maahan asti, välillä annoin vain käskyn ja pientä vartaloapua (josta onkin sitten hankala päästä eroon jos siitä tekee itselleen tavan...). Palkkasin edelleen reilusti ja hyvin sujui. Otin liikkeestä maahanmenosta suoraan paikallamakuun ja jätin Ruun makaamaan hihnoineen päivineen noin minuutiksi kymmenen metrin päähän. Kehuin maltillisesta paikallamakuusta ja vilkuilut jätin huomiotta. Palasin koiran luo ja palkkasin. Loppuun vielä hieman "kontaktikävelyä" pallopalkalla.
Ruu oli tänään todella hieno!
Sitten mentiin pikkumetsään treffaamaan Dinaa. Dinaa oletetusti kauhistutti Ruun kova ääni, ja Ruu ei voinut käsittää vaikka hän miten teki oikein selkeitä leikkiinkutsuasentoja ja huusi pennun korvaan jotta "TUU LEIKKIIN MUN KAA!", niin se ei tullut. Kuitenkin heti jos Ruu lakkasi möykkäämästä niin Dina uteliaana seurasi Ruun perässä sen touhuja eikä pelännyt ollenkaan. Eiköhän pieni flättipentukin pian opi poron tavoille ja ymmärtää että kova ääni tarkottaa tuplasti enemmän leikkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti