tiistai 22. toukokuuta 2018

Helteitä piisaa, mutta onneksi yölläkin voi treenata!

Helteet ovat hellineet useana päivänä, joskin tämä narunjatke palaa paahtavassa auringossa nanosekunnissa ihan korpuksi, niin siitä on helliminen kaukana. Reginalla tuntuu olevan edelleen tuo sama pentukarva, jolla se tytyväisenä pötkötteli pihalla -20 asteen pakkasessa, joten sillä on auttamatta kokoajan kamala hiki. Treenaaminen on siis lykätty pääsääntöisesti iltaan, ja lenkit suunnattu läheiselle metsälammelle. Päivän paahteisimman ajan Regina onkin mielummin sisällä viileässä, kun taas Hulda tyytyväisenä pötköttelee pihalla syreenipensaan varjossa.




HULDA

Hulda on tehnyt viimepäivinä useamman jäljen. Metreissä en oikein osaa matkaa arvioida, mutta askelia on ollut sellaiset n. 250. Uutena asiana on harjoiteltu namittomia 90 asteen kulmia ja esineiltä "himmausnamien" poisjättämistä. Kulmat eivät olleet mikään ongelma, vaikkei niitä oltukaan namitettu. Nyt olen jättänyt myös ennen esineitä vähintään 2-3 askelta tyhjää, jotta Hulda on tarkkana ja ilmaisee esineet vaikkei jäljellä ole niitä nameja hillitsemässä vauhtia ja ohjaamassa esineelle. Tämäkin on lähtenyt oikeastaan jo yhden harjoituskerran jälkeen sujumaan hienosti. Noin muuten jäljellä tyhjiä pätkiä on ollut kaikkea väliltä 2-15 askelta.

Tokotouhujen parissakin on puuhasteltu. Seuraaminen on aika hyvällä mallilla, mutta pieni tauko hukkasi kyllä täysin meidän uuden perusasennon. Sitä toki ennen tokotaukoa oltiin vasta saamaisillaan kasaan, joten ei se nyt ole ihmekään jos ei ihan ole tuoreessa muistissa. Etujalkatargetilla onnistuu hyvin (tai muuten auttamalla), mutta se on ollutkin jo hyvän tovin sillä tavalla hanskassa. Mutta virtaa - sitä on! Siinä kohti kun pallokin on jo niin kuolan ja hiekan kuorruttama, ettei sitä enää oikein ilkeä ottaa edes suuhun, niin vielä sillä kiivaasti pelataan tassuilla.


REGINA

Reginan seuraamiset sujuvat aina sen mukaan, miten kiinnostunut se on palkasta milläkin kerralla. Se kyllästyy helposti yhteen ja samaan namiin, tai yhteen ja samaan leluun. Otto-sekarotuinen oli aikanaan vähän samaa sorttia: Me elettiin treenipalkkojen kanssa kolmen viikon sykleissä. Viikko nakkia, viikkoa lihapullaa ja viikko verilättyä. Sitten kierros alkoi alusta. Tällä hetkellä Reginan kanssa eletään Wilhelm-makkaran kulta-aikaa. Samaten porokoiraonki on kovassa huudossa, mutta sitä pitää melkeimpä käyttää pelkkään leikittämiseen, sillä sellaisen armottoman kokoisen ongen hukkaaminen tekemisen ajaksi on hieman hankalaa. Tässä video parin päivän takaa porokoiran onkimisesta:


Silloin kun ruoka ei ole niin mieluisaa palkkaa, niin yleensä silloin lelut kelpaavat. Silloin tulee seuraamista varsinkin tehtyä joka toinen toisto lelulla ja joka toinen ruualla. Tänään kuitenkin se Wilhelm-makkara oli niin herkkua, että seuraamiset onnistuivat porokoiraonkimisen välissä oikein hienosti sillä. Muutama päivä sitten lelu oli kuitenkin parempi palkka, ja sillä sitten tehtiin seuraamista:


Ja joskus vaikka olisi minkälainen valikoima tahansa palkkaa mukana, niin Regina saattaa huvittaa itseään keksimällä mieleistänsä ohjelmaa. Onneksi tämäkään harrastelu ei ole niin totista ja vakavaa. Oikeastaan aika hienoa, että vaikka viereisellä kentällä pelattiin pesäpalloa, niin Regina oli innokas itse tarjoamaan temppuja. Mitä siitä, että minä olin lähdössä tekemään seuraamista, Reginalla oli parempi idea:


Ei kommentteja: