...joten ajattelin, että Hulda on jo riittävän energinen seuraamistreeneihin!
Oltiin silti molemmat vähän ruosteessa, eihän me montaa kertaa ehditty harjoitella ennen Huldan sairastumista, joten minkäänlaista rutiinia ei hommaan ole oikein ehditty saada. Eikä ollut varmasti koiralle helppo rasti, kun ohjaaja kärsi taas jostakin koordinaatiohäiriöstä, eikä meinannut päästä sitten niin millään suoraan sitä noin viiden metrin matkaa. Oli siis hankaluuksia tarjota Huldalle parhaat mahdolliset puitteet esittää parastaan, mutta loppua kohden vähän parani onneksi. Ja mä lasken sellaiset onnistuneiksi treeneiksi, varsinkin kun innokkuus kasvoi loppua kohden oikein kivasti.
Ensin läjä kuvia virittelyosuudesta:
Joitakin kuvia tuli myös itse seuraamispätkistä. Ensimmäisessä kuvassa olen juuri "kaappaamassa Huldan kainalooni" seuraamiseen.
Sitten menee muuten hyvin, mutta mun kroppa on koiran kanssa menossa yhteen suuntaan, ja mun oikea jalka on lähdössä... jonnekin. :D
Sitten ollaan menossa edes jotenkuten samaan suuntaan kaikkien mun jalkojeni kanssa.
Vajaa viikko vielä Huldan karanteenia jäljellä. Toivottavasti päästään pian sopimaan seuraavat seuraamistreenit Annen kanssa, ja ehditään tässä sitä ennen vähän muistutella mieleen mistä tässä olikaan kysymys. Tai lähinnä mä tarviin tähän sitä rutiinia, ettei mun tarvi jokaikistä liikkettä miettimällä miettiä, vaan se lähtee tulemaan luonnostaan, jolloin mun kaikki energia voi keskittyä Huldan mielentilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti