TOKO-valmennusrenkaan luennolla

Kävin eilen sivistymässä luennolla, jonka aihe oli seuraaminen. Luennoitsija oli Riitta Kivimäki TOKO-valmennusrenkaasta. Seuraavan tekstin ei ole tarkoitus olla mikään kattava referointi siitä, mitä luennolla käsiteltiin ja miten nyt sitten se seuraaminen opetetaan, vaan poimin tähän mua itseäni koskettavia asioita, sekä juttuja jotka herätti muuten vaan pohdintaa tai ahaa-elämyksiä.

Mitä haluat?

Ensimmäinen tärkeimmäksi kokemani asia oli se, että pitää miettiä mikä on se ihanneseuraaminen, jota lähtee tavoittelemaan. Mitkä asiat ovat itselle tärkeimpiä sen saavuttamiseksi? Onko se koiran asenne, motivaatio, tekninen puhtaus, nopeat perusasennot, iloisuus, rauhallisuus...? Kriteerilistan kärki kannattaa muodostaa koiran mukaan, ja toki kriteerit kasvavat sitä mukaa kuin opitaan. Omasta ihanteesta kannattaa pitää kiinni, sillä samalla seuraamisella voi saada joltakin tuomarilta 7 ja joltain 9. Ihmisiä kuin hekin vain ovat, ja omaavat omat ihanteensa. Kaikkia ei voi miellyttää. Seuraamista voi olla monenlaista, jotka kaikki täyttävät sääntökirjan kriteerit.

Mulle itselle on ollut tärkeää löytää se ihanne, jolta haluaisin koirani näyttävän seuraamisessa. Mulle on kokoajan ollut tärkeimpinä kriteereinä koiran asenne, ja että se todella näyttää siltä, että se haluaa seurata. Kriteereistä kiinnipitäminen on kuitenkin ollut kamalan ontuvaa. Todellisuudessa menin tekninen puhatus edellä, ja sinnehän se asenne ja seuraamisenhalu sitten katosivat, kun näitä ei tullut riittävästi vahvistettua, kun jokin muu kriteeri olikin käytännön opetuksessa tärkeämpi, vaikkei ollut tarkoitus. Siinä kävi niin ihan vahingossa, mutta tällä hetkellä onneksi mennään se koiran asenne ja halu seurata edellä. Heti on tullut paljon enemmän sen näköistä tekemistä, kuin mitä oikeasti haluan.

Anne & Hannu
Tähän asenteeseen pyritään!

Toki jollekin valmiiksi ylivirittyneelle työnarkomaanille se tekninen puhtaus tai rauhallinen keskittyminen saattaa olla ne järkevimmät ykköskriteerit. Enkä sano, että valitsemani kriteerit sopivat kaikille porokoirille, mutta Huldalle ne sopivat kuin nenä päähän, kun ollaan matkalla mun ihanneseuraamiseen. Realistikin pitää toki olla. Voi olla mahdottomuus saada porokoiralle hyvin opetetun ja viritetyn malinoissin tai holskun seuraaminen, mutta sitä haetaan - porokoiratwistillä toki. :)

Perusasento

(Tämä ei sitten ole mikään kattava ohje siihen, miten tämä opetetaan. Tai tuo seuraaminenkaan.)

Sivulletulon opettamiseksi tarjottiin etujalkatargetia. Targetin tulee olla niin pieni, että sihen juuri mahtuu molemmat etutassut luonnolliseen asentoon, mutta yhtään ylimääräistä tilaa ei ole. Pyöreä väärinpäin käännetty ruokakuppi on hyvä. Ensin opetetaan sheippaamalla koira nousemaan targetin päälle etujaloillaan, jonka jälkeen sheipataan takajalkoihin liikettä, kunnes koira osaa pyöriä kuppia ympäri.

Seuraavaksi kuppi laitetaan vasemman jalan vasemmalle puolelle ja koira ohjataan siihen edestäpäin, josta se kiepsahtaa 180 astetta tullen sivulle. Kun tekniikka ja asenne hyvä, target poistetaan. Palkataan aina ennenkuin kontakti ehtii haihtua, ja heti sen jälkeen vapautus, jotta sivulletuloon ei koskaan kuulu mitään muuta kuin ohjaajaan katsomista. Tässä kohti muistaakseni lisättiin myös vihjesana, sekä aloitettiin ohjaamaan koira istumaan palkkaamisen yhteydessä.

Seuraaminen

Seuraamiseen tuli kaksi eri tapaa: Perusasennosta perusasentoon ja vahvistepisteen kautta opettaminen. Ensimmäisessä on toki sitten ensin opetettu perusasento vahvaksi ja kontakti siinä pitää olla kunnossa. Sitten periaatteessa vain astutaan askel, ja palkataan koira kun se pyrkii tulemaan mukana ja säilyttämään perusasennon. Alussa helposti kontakti "dippaa" sen ensimmäisen askeleen aikana, mutta sitä sitten vahvistetaa palkkaamalla jo ensimmäisestä askeleesta, tai oikeastaan jo kesken ensimmäisen askeleen, ja näin vahvistetaan kontaktin säilymistä liikkelle lähdössä. Palkan suunnalla siis on myös suuri merkitys, ja sen on järkevää tulla ylhäältä, sieltä minne halutaan koiran katsovan. Tässä siis sivulletulon ja seuraamisen käsky on sama. Siitä sitten nousujohteisesti, mutta vaihtelevasti pidennetään matkaa, esim. 1-2-3-1-4-5-2 askelta jne.

Joka kerta palkkauksesta vapautetaan, ja siirrytään kokonaan uuteen toistoon. Ei ikinä palkata kesken seuraamisen ja sitten vaan jatketa matkaa. Siinä koira helposti mässyttää sitä namia ja harhautuu samalla katselemaan muualle.

Alussa vahvistetaan ja palkataan paljon perusasentoa, vihjesanaa (sanotaan "seuraa!", jolloin koiran pitää selvästi aktivoitua, mutta ei vielä liikuta minnekään), sekä sitä 1. seuraamisaskelta. Jos koira on väärässä mielentilassa, se ei pääse seuraamaan, vaan suoritus keskeytyy. Se voi siis olla ylivirittyneen sählä tai huonolla asenteella hädintuskin mukana. Väärässä viretilassa seuruuttaminen luonnollisestikin vahvistaa väärässä viretilassa seuraamista.

"Oho!"

Oli myös puhetta siitä, mitä tehdä jos menee mönkään. Joskus voi korjata kesken liikkeen, mutta monesti on kannattavaa keskeyttää ja antaa koiralle mahdollisuus yrittää uudelleen ja paremmin. Koiralle voi opettaa, että "Oho!" tarkoittaa sen lisäksi, että meni väärin, myös sitä, että kannattaa yrittää enemmän ja olla motivoituneempi. Näin ollen vääristä suorituksista ei tule koiralle "ranteet auki" -fiilistä ja sitä ettei se halua enää yrittää. Esimerkkinä oli kahdella lelulla leikittämistä. Leikitään yhdellä lelulla esim. vetoleikkiä ja toisella lelulla häiritään kesken leikin. Jos/kun koira harhautuu häiriölelusta, se nopeasti piilotetaan ja sanotaan "Oho!", jonka jälkeen se saa entistä sinnikkäämmin taistella alkuperäisestä lelusta, ettei sekin mene hukkaan. Tai jotenkin sinne päin... 

Ja motivaatio-ihanne kuviksi lisää materiaalia...

...kuvina joissa olen itse onnistunut, jotta muistan, että minäkin pystyn siihen! :)

Minä & Hulda

Minä & Ruu
"Kato, ilman käsiä!"
Mutta Ruulla on oikea asenne!