Huldan kisauran korkkaus: Mölliagikisat

Tänään korkattiin Huldan kanssa kisaura möllikisoissa agilityn putkiluokassa. Lajiksi kannattaa tokikin valkata sellainen, mitä on mahdollisimman vähän harjoiteltu. Ne pari kertaa kun agiradalle on päästy sitten pentuaikojen on kuitenkin menneet niin hyvin, että tuumasin mölliagikisojen olevan Huldalle silti ihan sopiva harjoituspaikka. Mikä muu olisi parempi paikka harjoitella kisatilannetta yleensä, kuin laji josta koira pitää kuin hullu puurosta?

Ulkona joka paikkaa peitti sellainen jääkerros, että verryttely oli pieni mahdottomuus. Hulda oli onneksi kotona ottanut jo lämpöjä sille aamulle omassa pihassa, ja kisapaikalla käveltiin se mikä pystyttiin. Sitten laitoin Huldan autoon takki päällä. Onneksi putkiralli 20cm rimoilla on Huldalle varsin rauhallinen suoritus siihen nähden, miten se useimmiten sinkoilee omassa pihassa ihan kylmiltään kun sen ovesta päästää ulos.

Putkiralli

Ensimmäinen rata meni vähän pipariksi, sillä olin sitten ensimmäisenä lähtövuorossa ja kirmasin hakemaan Huldan autosta ja siitä suoraan radalle. Olisi pitänyt sanoa, että saisiko sen pari minuuttia koiran virittelyyn. (Tutuissa paikoissahan se syttyy lähes itsellään, kun se jo tietää mitä on tultu tekemään. Nyt oltiin kuitenkin täysin vieraassa paikassa.)

Hulda katseli paikkoja ja ihmisiä vähän ihmeissään ja juoksi parista esteestä ohikin siinä muuta katsellessaan. Kun se muisti katsoa, että minne sitä ohjaan, se meni suunnilleen siten kuin pitikin. Sitten välillä sen keskittyminen kuitenkin herpaantui kun ilmaantui jotain uutta katsottavaa ja kaarteet levisivät hirmu laajoiksi. Lisäksi se jumiutui yhteen putkeen haistelemaan varmaan 15 sekunniksi, tuli ulos putkesta ja haisteli sitä ulkopuoleltakin. Se oli vähän semmosta sunnuntaikävely-meininkiä, että "Wad aar dis?".

Oltiin ilmoittauduttu samalle radalle kaksi kertaa, kuten aika moni muukin. Olin vähän aavistellut, että kokemattoman ja nuoren koiran kanssa siinä voi käydä kuten kävi, tai oikeastaan ihan miten vaan. Kaikki katastrofit ja radalta karkaamiset kuitenkin vältettiin. Kun putkiralliluokka oli käyty kertaalleen läpi, oli uudelleen meidän vuoro. Nyt ehdin viritellä Huldan tekemismoodiin.

Se meni kertakaikkisen hyvin! Siinä samassa putkeessa oli edelleen joku haju, mutta suht nopeasti siitäkin asiasta päästiin yli. Nyt hommassa oli tekemisen meininki, ja olin valtavan ylpeä Huldan puhtaasta suorituksesta. Silti meinasin lentää palkintojenjaossa perseelleni, kun kuulin että tulimme toisiksi!