Seuraava pätkä oli puomille asti, ja puomi otettiin sitten ihan yksittäisenä esteenä muutamankin kerran. Sujui todella hyvin! Todennäköisesti ammun tässä itseäni jalkaan ja joskus asiaa manailen, mutta päätin etten varsinaisesti opeta Huldalle kontakteja. Opetan sille toki, miten esteet suoritetaan turvallisesti ja järkevästi, eli että niihin pitää keskittyä, eikä kohelleta päättömästi, ja ohjaan sen ainakin toistaiseksi namilla (nami valmiina maassa) ja/tai kädellä alas asti. Itse kun en tiedä koska seuraava pahenemisvaihe tulee, ja milloin on se viimeinen kerta kun agilityyn edes jotenkuten pääsen, niin aion nauttia tekemisestä täysillä, enkä kertakaikkiaan halua nysvätä kontaktien kanssa. Tekemistä toki se niidenkin opettaminen on, ja jonkun mielestä ihan yhtä helppoa kuin tämä mitä nyt teen. Jos joskusikinä päästään kisoihin asti, siis edes putkirallia pidemmälle, ja se ottaa alastuloilta vitosen, niin sitten se ottaa. Mun omalla terveystilanteella ei kovin tavoitteellisesta kisaurasta kannata kuitenkaan haaveilla.
Loppupätkä (14-17) oli sitten lähinnä eteenlähetysharjoitus, ja kaveri oli palkkaamassa The Hiirellä suoran lopussa. Keskimmäinen este suoralla oli 45 cm ja kaksi muuta 40 cm. Ilmenikin, että kun jäin tarkoituksella suoralla jälkeen, niin Hulda helposti kiersi keskimmäisen esteen. Samaa ongelmaa ei ollut toiseen suntaan, kun juoksin jotenkuten yhtämatkaa Huldan kanssa. Sama jos jätinkin Huldan esteen 15 taakse istumaan, ja menin itse korkeimman esteen kohdalle ja kutsuin siitä. Silloin Hulda taas hyppäsi ihan helposti korkeimmankin esteen kun olin siinä vieressä "käskyttämässä". Taakse jäädessänikin kuitenkin käytin "Hyppää"-käskyä.
Saattoi toki olla, kun Hulda alkuinnostuksissaan (siis ennenkuin aloitettiin rataa tekemään) sinkosi tuon suoran juurikin samaan suuntaan, ja teki sen niin vauhdilla, että tuli jo viimeiselle esteelle niin juureen, että ainoastaan ihme akrobaattiloikalla selvisi viimeisestä esteestä yli. Toki se ei olisi maailmaloppu ollut törmätä kevyeeseen rimaan, mutta varmaan ihan hyvä kuitenkin, että se niitä kunnioittaa siinä määrin ettei tietentahtoen jyrää esteitä mennessään. Hulda on kuitenkin jotenkin sen verran herkässä iässä ilmeisesti (tai juoksu tulossa, tai mitä näitä nyt on), ja kun vasta agility uudelleen aloitettiin, että sillä helposti horjuu luottamus itseensä. Mun tehtävä siis on huolehtia, että kaikki sujuu. Ja että pikkuhiljaa nostetaan Huldan itseluottamusta korkeammillekin esteille. Vähän sama se oli sen A-esteen kanssa. Ensin Hulda oli aivan varma, ettei pysty, kykene, eikä pääse. Kun se kuitenkin huomasi onnistuvansa ja pystyvänsä, niin sitähän ei enää mikään pitele sieltä pois.
Kaverilla oli hyppytekniikkatreeni olemassa, joten päätettiin sitä kokeilla Huldallekin. Hyppykorkeus 25 cm.
Kuva kertookin mitä siinä tehdään. Meiltä meinasi usko loppua tuon viimeisen välin pidentämisen kanssa, eikä enää pysytty laskuissa mukana miten paljon sitä piti pidentää, ennenkuin Hulda siihen laukka-askeleen sovitti. Varmaan 15 askelta. Luulisi että pieni ja ketterä koira siihen helpostikin laukka-askeleen laittaa, mutta kun se venyminen kävi Huldalta niin helpon näköisesti. Ei sillä ollut mitään ongelmaa mennä pitkääkään väliä innarina. Joko se siis ei osaa eikä tajua, tai sitten se on sille kertakaikkiaan vaan niin helppoa. Lopulta se laukka-askel sinne saatiin, ja vaikka juuri edellinen väli oli mennyt helpon näköisesti innarina, niin se laukka-askelkin sinne kuitenkin sujui hyvin helpon näköisesti. Kun väli sitten taas lyhennettiin pari jalan mittaa, Hulda meni sen innarina.
Videolla Huldan ensimmäinen jumppasarja lyhyillä aloitusväleillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti