Tätä lähdettiin siis tekemään ja pätkin radan kolmeen osaan. Ensin 1-6 ja 6-13. Ensimmäinen pätkä oli Huldalle helppo. Esittelin kuitenkin ensin yksittäisenä esteenä Huldalle muurin, kun ei olla sitä ikinä tehty. Muuri oli tosi matala ja muut esteet välillä 35-40 cm. Muuri oli ihan pala kakkua siinä missä mikä tahansa muukin hyppy, joten päätin kokeilla ensimmäistä kertaa jättää koiran lähtöön kahden esteen taakse. Sekin sujui todella hyvin!
Toisella pätkällä, eli esteet 6-13, päänvaivaa aiheutti hieman putken (8) kulma. Tai todennäköisesti se ei ollut edes se kulma putkihullulle koiralle, vaan samoin kun kaverin putkihullu koira, kumpikin jo oli puoliksi putkessa ja päätti viimehetkellä ettei menekään. Tiedä sitten oliko putkessa joku haisu (ts. jonkun kuset tms.) vai mikä, kun kuitenkin alussa molemmat menivät sen hyvin. Siinä tosin oli vauhtia enemmän, ettei ehkä ehtinyt jäädä ihmettelemään. Tiedä sitten. Takaaleikkaus putkelle onnistui kuitenkin lopulta hyvin.
Seuraava päänvaiva oli koiraa enemmän kokolailla jalattomalle ihmiselle singota siitä putkelta hypyn ja pituuden välistä valssilla ottamaan koiraa vastaan putkelta ja saada hyppy-kutsun ajoitettua niin, että koira oikeasti osuu ensin hypylle ja on riittävän suorassa linjassa pituudelle. Ensimmäisellä yrityksellä olin auttamattomasti myöhässä, ja kerran olin sijoittunut muuten vaan väärään kohtaan ja Hulda tuli esteestä ohi. Kun sain omat palikat kohdilleen, niin Huldalla ei ollut tässä minkäänlaista ongelmaa. Ei edes neljän palikan pituudella (melko lyhyillä väleillä kyllä), vaikka pituutta ei olla taidettu kuin pari kertaa aiemmin tehdäkään.
Hulda pääsi (huom. joutui! Huldaa ei meinaa saada kentältä pois!) ansaitulle tauolle lepäämään. Tuli myös palkkauksessa huomattua, että ei ole hiirilelun voitanutta. Ettäs muistan, viimeksi kun oli ihan typerä vinkupallo.
Viimeisieksi otettiin sitten pätkä 13-18. Taas mulla oli ehtimisongelmia saada valssi väliin 16-17. Sain sen sinne kuitenkin kirmattua jotenkuten. kaveri oli palkkaamassa esteen 18 jälkeen, kun halusin esteelle takaaleikkauksen sitä silmällä pitäen minne rata jatkuu. Oli ehkä vikatikki, sillä Hulda olisi mieluusti oikaissut ansaitsemaan hiirensä heti esteeltä 17. Pitäähän sen toki tuollaisessakin häiriössä kuunnella mua, mutta ehkä tuo tietynlainen etupalkkaus toimii paremmin jossain suoralla irtoamisharjoituksena, kuin niinkään noissa ohjauskäppyröissä. Lopulta saatiin takaaleikkauskin onnistumaan esteelle 18.
Lopuksi otettiin koko vika pätkä ihan maaliin asti, ja sen jälkeen kun kaveri siirtyi palkkaamaan esteen 20 jälkeen, niin onnistui tuo takaaleikkauskuviokin oikeastaan paremmin. Toki olihan sitä siihen mennessä jo muutama kerta harjoiteltu.
Taas Hulda parka pakotettiin lepäämään vasten tahtoaan. Viimeiseksi kokeiltiin vielä puomia ja A-estettä. Puomi oli aivan uusi tuttavuus, mutta aika nopeasti Hulda sinne uskaltautui, ja sen jälkeen olisikin vauhtia ollut vähän liiankin kanssa. Hulda oli hihnassa, josta sitä sai vähän toppuuteltua keskittymään, jotta malttaa tulla puomin huolellisesti alas asti.
A-estettä kokeiltiin jo viimeksi, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Käytännössä Tarzan piti nostaa puuhun, eli työntää persuksista ylös asti, ja siitäkös porokoira mielensä pahoitti. (Kuitenkin syksyllä se sinkosi ulkokentällä noin vain jyrkähkölle A-esteelle, joskin se taisi olla matalampi, kun kerran kokeiltiin). Nyt kokeiltiin tutun kaverikoiran perässä, joka kyllä sai Huldan kiinnostuneena kuikuilemaan A:n huipulle, mutta rohkeus ei vieläkään riittänyt, kun ilman minkäänlaista vauhtia este ei oikein onnistu. Kiipesin sitten itse istumaan A:n ylösmenolle ja siitä Hulda kiipesi oikeastaan mua pitkin syliin asti, ja siitä takamuksesta tukien houkutltiin se huipulle asti. Alastulosta huolehti sitten jo ihan vaan painovoima. Parin kerran jälkeen Hulda uskalsi ottaa vauhtia ja pääsi ihan itse kipuamaan huipulle. Sen jälkeen sitä ei olisi enää mikään pidellyt pois A-esteeltä. :D Piti taas kerran pakottaa Hulda lepäämään. Hassu otus. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti