Kaksinverroin tulehdusta

Osteopaatista seuraavana päivänä (eli torstaina) kiikutin Elmon taas lääkäriin. Joku sillä on, kun se on niin outo ja vaisu. Itse epäilin jo eturauhasta, kun nuori uros kyseessä, ja pippeli on kyllä erittänyt möhnää ja Elmo on sitä nuoleskellut. Mutta sen mitä sitä saa katsottua näyttää muuten siistiltä. Ja sitten aloitettiin tutkiminen: Yleistutkimus, pissanäyte, eturauhasen tunnustelu + ultra. Ainoa mitä irti saatiin, oli pieni nieleskely kurkkua tunnustellessa. Hereillä kaikki näyti suussa kuitenkin oikein siistiltä, henki tosin haisee.

Ennen lääkäriinlähtöä Armas
yritti piristää Elmoa dinolla.

Sitten hetki pohdittiin saadaanko mitään lisätietoa irti sillä, jos Elmo rauhoitettaisiin. Hetken jahkailtuani (Elmohan viimeisissä lonkkakuvissa nukkui vähän liiankin kanssa, joten meinasi rauhoitus jännittääkin) päätin, että rauhoitetaan. Joku tolkku tähän oli saatava. Jos sinne on vaikka jäänyt joku tikku, kun se paria päivää aiemmin oli oksentanut niitä keppejä? Rauhoitettiin vähän pienemmillä pohjilla, ja säädeltiin nukkumista propolla. Kaikki meni rauhoituksen osalta hyvin, ja Elmo hengitti kokoajan hyvin.

Ja sitten katsottiin nieluun. Tai en minä mitään katsonut, kun kannattelin koiraa. Sieltä se sitten tuli - eläinlääkärin kommentti:
- "Herranen aika!"
Johon minä jo kaikki kauhuskenaariot päässäni en osannut hokea muutakuin
- "Mitämitämitämitä?!?"
- Et ole tosissas, ettei tämä ole edes muka yskinyt?"
- "No ei ole. Ei kertaakaan. Edes köhäissyt."

Kurkunpään alueelta nielu oli ärtyneen punainen. Ilmeisesti siis ihan kunnolla. Päätettiin katsoa pippeliä sitten vielä kunnolla, kun Elmo kerran oli taju pois. Sieltä löytyi hyvin syvältä punoitusta ja muutama rakkula. Onneksi siis päädyttiin rauhoitukseen!

Kumpi oli ensin, muna vai kana. Epäilynä on, että pitkä kipulääkkeen syöminen on ärsyttänyt mahaa -> tulehduttanut nielun -> nuolemisen kautta tulehduttanut pippelin. Toki tuo tulehdus voi siirtyä toisinkin päin, mutta kuka tietää. Varsinaisia närästysoireita Elmo ei ole näyttänyt, mutta toisaalta ei se ole myöskään yskinyt kiljuvanpunaisen nielunsa kanssa, joten...

Koska Elmo ei ole enää tällä erää lonkkiaan oireillut, jätetään kipulääke pois. Nostetaan jo aloitetun Losec MUPSin annos kaksinkertaiseksi, eli 20mg:aan päivässä vähintään kahden viikon ajan. Esinahkaa huuhdellaan kahdesti päivässä betadinella, ja lisäksi sinne ruutataan kahdesti päivässä Kefa-Novaa (eli lehmän tissitulehdusantibioottirasvaa :D ) viiden päivän ajan. Näiden lisäksi estetään tietenkin nuoleminen, niin pitäisi nielunkin alkaa rauhoittumaan.

Jos tämä on tällä selvä, olen enemmän kuin tytyväinen! Eläinlääkäri nimittäin pohti sitä, että voiko tällaiset kuitenkin paikalliset tulehdukset väsyttää koiran noin vetämättömäksi? Jos Elmo ei osoita viikonlopun aikana virkistymisen merkkejä, niin alkuviikosta poissuljetaan varmuuden vuoksi addisonin mahdollisuus. Se kun voi aluksi oireilla vain sairastumisen ja juuri esim. tulehduksien yhteydessä.

Viimeviikolla alkuviikosta Elmo vielä jaksoi hyvin yli tunninkin metsälenkit (nyt en ole tietty sitä edes pitkälle lenkille vienyt kun ollut selvästi väsynyt), eikä tiistaina otetuissa verikokeissa ainakaan minun tietääkseni ollut addisonille tyypillisiä muutoksia natriumin ja kaliumin kohdalla. Oman ruokansa syö edelleen kokolailla hyvällä halulla ja namit tottakai maistuu, mutta normaalista poiketen ei jaksa vaivautua kerjäämään pöydän ääreen herkkupaloja.

Elmo oli eilen jo mukana pienellä kävelyllä.

Tänä aamuna (lauantaina) taitaa vointi kuitenkin olla kääntymässä parempaan, sillä kaikki pihalla olevat pallot piti juoksuttaa pari kierrosta tonttia ympäri. :)