[Seliseli alkaa] Ihan himmeen kiireinen viikko takana, tänään taas ainoa vapaapäivä koko viikolla. Metsälenkille ei tänään päästy joten Ruulla oli liikaa virtaa ja treeneihin lähdettäessä päänsärky kolkutteli jo ohimolla. [/seliseli loppuu]
Ruu oli aluksi ihan hieno. Se on tällä viikolla oivaltanut sivulletulon ilman nameja ja käsiapuja ja kamalaa käden tök-tök-tökkimistä. Se tuli siis hienosti sivulle ja tarjosi sitä joka väliin, mutta se myös haukkui, kitisi ja vinkui. Liikkeestä maahanmenonkin se on näköjään oppinut itsekseen vuoden tokotauon aikana. Meinasin silmät tiputtaa päästäni kun se teki sitä niinkuin se olis aina osattu (joskin tehtiin sitä normaalia hitaammasta seuraamisesta)!
Sitten Ruu joko kyllästyi (tähän en usko) tai sitten oli vaan niin hyviä hajuja sillä paikalla. Näitä hajuja valittelivat muutkin uroksen omistajat, joten mistä sitä tietää mikä juoksunarttu siinä oli käynyt. Ruu alkoi haahuilla ja haistella, merkkailla, pallo oli tylsä (!!!) ja namitkin vähän siinä ja siinä. Enimmäkseen se siis teki kyllä mun kanssa ja piti jonkinlaista kontaktiakin, mutta kaikki into ja hauskuus oli poissa! Askelsiirtymät sujuivat vielä jokseenkin ihan hyvin, mutta viimeiset liikkeestä maahanmenotkin olivat hyvin innottomia kun ne vielä aluksi olivat hienoja. Seuraamisen täyskäännökset saatiin puolivälin paikkeilla vauhtiin vielä pallolla.
Sitämukaa kun oma päänsärky vaan yltyi niin koirakin oli ihan muissa maailmoissa ja kitisi ja vinkui. Jos siltä alkoi vaatia, se alkoi haukkua. Ruulta harvemmin tarvitsee vaatia, kun se tekee todella mielellään ihan vapaaehtoisesti. Tänään me puhuttiin kyllä ihan eri kieltä, vaikka teknisesti Ruu oli joitakin asioita oppinutkin ihan hienosti. Mä silti mielummin pidän sen innosta soikeen porokoiran joka osaa vähän kaikee muttei mitään kunnolla.
Tarkemmin ajatellen... mietintöjä vielä iltasella.
Tuon joka päivä töistä kotiin Pipsa -sakemannin juoksutuoksuja ja tärppipäivät alkaa olemaan nyt. Ruu nyt illalla jopa yritti astua Ottoa, parina päivänä vaan laittanut päätä Oton selän päälle. Nyt se vinkuu ja kitisee, koittaa astua Ottoa, änkee, on menossa samaan majaan Oton kanssa, läähättää...
Jotta ehkä mun ei kamalasti kannata huolestua kun meni tänään vähän mönkään. Eipä sillä muu näytä olevan vialla kuin että sillä on tytöt mielessä, mutta olosuhteiden pakosta sitä homottaa. :D Otto pitää kovaa kuria eikä siedä yhtään selkään hyppimistä. Ruu on silti sitkeä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti